Lähdimme tänä aamuna Maran ja Jannen kanssa surullisen formulakisan jälkeen Revofjärdenille pilkille. Se on kyllä omituinen laji. Olen varma, että kaksi suurinta tekijää siinä hommassa ovat tuuri ja ahkeruus. Tänäänkin saimme tehdä pitkän päivän työtä ja tuloksena pari kolme otettavan kokoista ahventa. Pientä tosin tuli jonkin verran. Sitten aivan käsittämättömällä tuurilla sattuu pilkkinsä pudottamaan keskelle ahvenparvea ja saa muutamassa minuutissa kymmenkunta kalaa.
Näin kävi omalle kohdalleni tänään. Kairasin reiän keskellä Revon selkää. Uitin ensin houkutusmielessä isoa tasaria pohjassa pomputellen ja sitten perään laitoin pystypilkin ja morrin yhdistelmän. Kolmessa minuutissa nostin kymmenkunta ahventa, joista seitsemän (valehtelijan luku) oli hyvän kokoista paistikalaa. Saman tien, kun sai pilkin pohjaan oli siinä kala kiinni. Syönti oli kuitenkin ohi muutamassa minuutissa. Sen jälkeen ei taas mistään mitään. Tämä oli siis se tuuri osuus.
Sitä tuuria voisi yrittää nostaa paremmin esiin vaihtamalla jatkuvasti paikkaa ja kairaamalla aina vain uuden ja uuden reiän. Tämä olisi sitten se ahkeruus osuus ahvenen pilkinnässä. Oma pilkkiminen tahtoo vain sekin mennä nautiskelun puolelle. Merellä on mukava istuskella ja tuumailla. Ei sillä saaliilla ole niin isoa väliä tässäkään lajissa… tänään Ahti kuitenkin antoi paistiahvenet!
