Tänään teimme kolmannen vaelluksen ja nyt reittinä oli Levada de Norte, josta kuljimme 14 km pätkän. Reitti kulki n. 500 metrin korkeudessa ja seurasi koko ajan levadaa, joten se oli hyvin tasainen. Jokunen jyrkkä pudotus oli kuitenkin toisella puolella, joten vähän Kaijaa pääsi välillä vertigo vaivaamaan. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, vaan pienellä varovaisuudella vain siirryttiin aina vankemmalle polulle. Maisemat olivat täälläkin mykistyttävän kauniita. Toissapäivänä teimme vaelluksen saaren itäpuolella ja samoin sen varrelta oli huikaisevat näkymät laaksoihin. Myös avoimelle merelle oli näkymä lähes koko ajan molemmilla reissuilla.

Agostinho ajatti meidät tänään sekä mennessä että tullessa näköalapaikkojen kautta, joista pääsimme ottamaan myös kuvia. Valitettavasti kuvat eivät koskaan pysty toistamaan kunnolla näitä maisemia. Kävimme mm. maailman toiseksi korkeimman pystysuoran kallion reunamalla, josta mereen oli matkaa 680 m. Vain Hongkongin eteläpuolella on kuulemma korkeampi seinämä. Siinä reunalla kurkotellessa meistä toistakin jo hieman vertigo vaivasi. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy polku, joka valuu vasempaan alareunaan. Vielä pari vuotta sitten tuo polku oli ainoa yhteys kylään, joten kauppareissusta saatettiin vetää pitkää tikkua. EU ja sen tuomat rahat ovat mahdollistaneet uusien teiden rakentamisen ja nyt tieverkko kattaa aika hyvin koko saaren. Liekö se sitten hyvä vai huono asia.

Madeiralle on annettu isolla kauhalla kaikkea hyvää. Jotenkin tuntuu välilllä mahdottomalta ja jopa vääryydeltä, että yhdessä paikassa voi olla kaikkea kaunista ja hyvää näin ylenpalttisesti. Meri, vuoristo, ilmasto, kukat, kasvit, puut, hedelmät, vihannekset, meren antimet, iloiset ja ystävälliset ihmiset… ja varmasti jäi jotain sanomatta. Täältä löytyy kaikki! Keskilämpötila vaihtelee koko vuoden ajan 15-20 asteen välillä eli meille pohjoisen asukeille täällä on ikuinen kesä!

Meidän Madeiran kesää kestää vielä maanantaihin saakka.