Kategoria: Kalastus (sivu 13 / 38)

Syksyn viimeinen verkkosaalis

Full Image

Silakkaa, siikaa, taimenta ja ahvenia. Siinä syksyn viimeinen verkkosaalis. Verkot vietiin eilen aamulla. Rannat olivat jo jäässä, mutta pikku-Busse toimi hyvin myös jäänmurtajana.



Eiliseen pehtooripäivään kuului myös XL:n ylös nosto Raippaluodon sillan kupeesta. Jäänmurtajatyötä tehtiin sekä pikku-Bussella että rannalta käsin tuuralla ja muilla hakuilla. Irti ja vesille se vain saatiin.



Äsken haimme verkot Tepon kanssa ja aika moista extreme urheilua se on tämäkin. Ehkä ei enää kannata verkkoja jäiden sekaan laittaa, vaan odotellaan kevättä.

Huopana 16.11.2007

Huopana oli antelias Huopana oli antelias!

Metsäsuomalaista pyyntiä ja eräilyä

erääntyvän erämiehen erähattuEnsimmäiset muistikuvani eräilystä ovat vuodelta 1964, jolloin pääsin ensimmäiselle Tenon matkalle. Ne reissut jatkuivatkin sitten aikuisikään saakka Vaarin kanssa. Ylivoimaisesti kirkkaimpana muistona noilta ajoilta on säilynyt 10,5 kg:n lohi, jonka tartutin perhoon v. -73, kolmetoistavuotiaana pojankoltiaisena.

Teno jäi 80-luvusta lähtien sattumakäyntien varaan. Kalastus ja eräily oli muutenkin noina vuosina vähemmällä. Se rajoittui siihen, että Jurvassa kävimme heinätöiden jälkeen Altaalla heittelemässä haukea. Yhden vaelluksen myös teimme Jukan ja Merjan kanssa Lemmenjoelle v. -85.

Homma alkoi sitten Jukan kanssa aktiivisemmin uudelleen v. 1989 ensin Kitka-joella ja sen jälkeen Kuusingilla vuodesta -94 lähtien. Vuosittain teimme eri porukoilla 1-3 reissua, joista yksi oli aina vähintään viikon mittainen. Virveli vaihtui perhovapaan -90 luvun alussa Maran johdattelemana. Virvelivälineet joutivat naftaliiniin ja alkoi aktiivinen hifistelyvaihe. Mikään muu kalastusmuoto ei ollut mitään. Vain perhokalastus oli oikeaa kalastusta… ja pintaperhokalastus sitä kaikkein suurinta taidetta. Syntyi myös pitkään sivujen sloganina ollut “Flyfishing is an Art!”-lause. Kalaakin tuli…. ainakin joskus. Järjestöaktiivisuuskin nosti päätään ja perustimme Vaasaan perhokalastusseuran, joka on voimissaan edelleenkin.

Virvelikalastuksen ilon löysin uudelleen 90-luvun lopussa, kun rakensimme mökin Raippaluotoon. Ahventa ja haukea oli hauskaa ja antoisaa narrailla pitkän avovesikauden aikana. Myös vetouistelu kuului asiaan pari kertaa vuodessa.

TeeriMetsästys iskeytyi tajuntaan koiran hankinnan myötä ja eräily sai pitkästä aikaa ensimmäiset aidot metsäsuomalaisen pyynnin piirteet. Metsästyksestä on tullut minulle yllättävän tärkeä harrastus. Koen sen jollakin tavalla kansallisromanttisena lajina. Mies, haulikko ja koirat. Liikumme omalla ajallamme, omalla rytmillämme luonnosta ja metsästyksen jännityksestä nauttien.

Viimeisimpänä villityksenä on pyyntitapana tullut mukaan verkkokalastus. Se on laji, jota en aikaisemmin sulattanut ollenkaan. Raippaluodon mökilläkään meillä ei ollut ensimmäistäkään verkkoa. Rönnskäriin Vaari toi viime keväänä ensimmäisen verkon, jota satunnaisesti kesän mittaan uittelin ilman innostusta. Tänä syksynä sain sitten ensimmäiset siiat ja jopa meritaimenen ja tästäkin lajista on löytynyt aivan uusia piirteitä. Nyt on viikonloppuisin ollut omassa rannassa pari siikaverkkoa ja saaliina pari kolme siikaa kerrallaan. Tällaisena pienimuotoisena… ehkä tästäkin voi käyttää termiä “kansallisromanttisena” lajina, tämäkin muodostaa oman jännittävän lisänsä näihin pyyntimuotoihin.

Tämän artikkelin innoitti kirjoittamaan isänpäivänä käyty puhelinkeskustelu jmt:n kanssa. Siinä löysin itseni perustelemassa verkkokalastuksen jännittävyyttä Juhkulle! Havahduin itsekin huomaamaan nämä muutokset omassa eräilyharrastuksessa. Selkeästi tähän eräilyyn vaikuttaa myös tämä uusi luonnonläheinen asumismuoto. On helppo lähteä omasta rannasta viemään verkkoja tai käydä niitä kokemassa. Toivottavasti ensi syksynä pääsen myös metsästelemään kotimaastossa… ehkä sitten aloitan myös ansametsästyksen!

Äijäviikonloppu

Lauantaiaamulla lähdimme nuoremman flattiurhon kanssa metsälle. Aamu oli äärettömän kaunis, ehkä jopa lyhyen, mutta ansiottoman metsästäjänurani hienoin metsästyskeli. Pakkasta oli Kurikassa -5 astetta, aurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja tuuli pysyi piilossa puoleen päivään saakka. Teeriä näimme paljon. Aamuun kuului konttaamista, hiiviskelyä, teerien tähtäilyä luodikon kiikarin läpi ja taas yksi ohilaukauskin. Saalista emme siis saaneet, mutta hyvää mieltä roppakaupalla. Uskon, että Charliesta tulee hyvä metsästyskaveri kanalinnustukseen. Siinä missä Blackie juoksee pää kolmantena jalkana pääasiana kova vauhti niin Charlie tuntuu työskentelevän tehokkaasti nokka maassa. No odotetaan nyt vielä, että päästään kahdestaan tositoimiin, mutta hyvältä näyttää.

Kotiin päästyä vein verkot vesille ja niistä saimme Jonaksen kanssa sunnuntaiaamulla Drömmenin ensimmäiset siiat. Verkossa oli myös silakkaa ja yksittäinen ahven. Lahnat olivat kuitenkin edelleen pääosassa. Siikaa riitti sunnuntain aterian lisäksi vielä vähän pakkaseenkin, samoin saimme siian mätiä muutaman desin.

Pienen laiturivalun purkutyörupeaman jälkeen sunnuntaipäivään kuului vielä meritaimenen heittokalastusta. Sekin tapahtui ilman toivottua tulosta, mutta tulipa syyskausi avattua silläkin rintamalla.

Äijäviikonloppu päättyi perisuomalaiseen äijäurheiluun eli viimeisen formulakisan jännittämiseen ja maailmanmestaruuden juhlimiseen.

Tavvaetno 3.8.-9.8.2007

Merelle tuijotteluun ja tuumailuun menee kaikki vapaa-aika uudessa asumismuodossa, joten nörtteily on jäänyt äärimmäisen vähäiseksi. Nyt istuin koneen ääressä pari tuntia ja sain edes kuvat meidän hienosta Ruotsin retkestä siirrettyä virtuaaliyhteisön tutkittavaksi.

Leirinuotio Tavvaetnolla Todettakoon tässä sen verran itse reissustakin, että kaikki osui nappiin. Lensimme Kurravaarasta n. 70 pohjoiseen Ravvajavrelle. Leiri rakennettiin Bekkejohkan rannalle n. puolen kilometrin päähän laskeutumispaikasta. Saimme kalastella kolmea eri jokea; Tavvaetno, Korvejohka ja Bekkejohka. Lisäksi kävimme vielä reissun Skihccejohkalle. Kelit todella suosivat meitä verrattuna esim. edellisviikon tilanteeseen, jolloin Mara&co olivat samoissa maisemissa. Heillä vettä tuli päivittäin haitaksi asti, lämpötilan ollessa 5-8 astetta. Meillä vettä tuli yhtenä yönä, kun nukuimme ja toisen kerran pois lähtiessä, kun nousimme koneeseen. Lämpötila pyöri 20 asteen molemmin puolin.

Tapasimme hienoja kalastajatovereita, jotka opettivat meille Tavvaetnon ympäristön ja Ruotsin lapin kalapaikkoja. Anders ja Henric lensivät meidän kanssa samalla koneella menomatkalla. He jatkoivat matkaa seuraaville järville, josta sitten tiistain tietämissä valuivat alaspäin ja leiriytyivät n. kilometrin meidän leirin alapuolelle. Näillä Andersin sivuilla kannattaa kyllä pistäytyä ainakin hienojen valokuvien takia. Yhdessä Sipinrinteen kuvassa näkyy porokämppä, jossa asusteli neljän miehen seurue, joihin myös tutustuimme. He tarjosivat meille kalastuskokemuksiensa lisäksi myös erämiehelle kovasti kelpaavaa janojuomaa.

Kalastus oli uskomattoman hienoa. Saimme päivittäin kymmeniä harjuksia, joista useita yli 40 cm:siä. Taimenia tuli vain muutamia ja rautuja emme pystyneet bongaamaan lainkaan. Harjusten kanssa meillä oli kahtena iltana elämäni hienoimpia kalastushetkiä Bekkejohkan niskalla, jossa reilun tunnin ajan, auringon laskiessa, oli käsittämätön pintakäyntien määrä. Harjus toisensa perään oli yli 40 senttisiä. Jos jotain negatiivista hakee niin meidän 50 cm tavoitteemme ei täyttynyt vaan suurimmat harjukset olivat 47 ja 46 cm.

Perhoista voi kaikkien ylitse nostaa Klinghämerin, joka toimi kaikissa olosuhteissa ja kaikissa väreissä ja kaiken kokoisena.

Tästä pääsee Google Earthin välityksellä katselemaan paikkoja, joissa olimme: Tavvaetno2007.kmz. Katsotaan osaanko jossakin vaiheessa linkata kuvia mukaan. Linkki vaatii toimiakseen Google Earthin, jonka pääset lataamaan täältä

And finally few words in english, because I hope Anders and Henric will visit here and check out those pictures. Once more, here in public, I want to thank you Anders and Henric for your frienship and advices. I hope we can keep in contact and maybe, maybe meet some times, somewhere again.

Vanhemmat jutut Uudemmat jutut

© 2024 Sipinrinne.com