Pitkästä aikaa piti käydä myös Mepen sidontaillassa, kun aiheena oli Kuusingin perhot. Tietenkin ohjelmaan kuului Sarvijaakon teko… oikean värisenä ja sopivan harottavien siipien kera… päällä ei niin suurta väliä 😉
Kategoria: Kalastus (sivu 15 / 38)
Kello pärähti soittamaan aamumelodiaa klo 04.00. Vähän piti käyttää komentoääntä, että sai itsensä väännettyä sängystä ylös. Maran luona olin kuitenkin sovittuna aikana ja sieltä toinen innokas raahautui kyytiin puoli viiden aikaan ja starttasimme kohti Huopanaa. Lupia olimme Riitalta hakemassa kahdeksan tienoissa.
Vesi oli todella korkealla ja virtaus sen mukainen. Kalastelimme aluksi Välisuvannossa, jossa Maralla oli pari tapahtumaa 30-35 cm taimenten kanssa. Jarin tapahtumat rajoittuivat pää edellä suoritettuun sukellukseen jääkylmään veteen. Amatöörimäinen kiveltä kivelle siirtyminen kostautui, jalka lipesi ja miehellä lähes täydellinen varusteiden vaihto edessä. Onneksi kuivia vaatteita oli riittävästi mukana… ja onneksi vammat rajoittuivat pariin mustelmaan jalassa ja syviin henkisiin haavoihin.
Aamupäivän ajan keli oli kohtuullinen, mutta iltapäivällä tuuli yltyi ja vettä, räntää ja lunta tuli lähes vaakatasossa. Samalla kuitenkin tapahtumien määrä kasvoi. Saunasuvannosta Mara sai useitakin taimenia, joista suurin 48 cm laiha luikuri. Se olisi kesällä hieno kala! Myös pari harjusta erehtyi Maran perhoihin. Jarin kalatapahtumat jäivät aikasten lailla niukemmiksi, mutta tulipa malliksi kuitenkin joku taimen. Toimivia perhoja olivat pienehköt valkoiset ja punaiset (!) streamerit.
Kaiken kaikkiaan mukava tammikuinen extreme perhokalastusretki, josta nauttiminen vaatii kyllä tiettyä hulluutta. Miehet näyttävät talvivarusteissa Michelin-ukoilta, kahluukenkien pohjat keräävät n. 10 cm kerroksen lunta, joten kävely muistuttaa niidenkin vuoksi kuumiehen vääntäytymistä, siimat jäätyvät, kädet jäätyvät, jalat jäätyvät jne. Jotain siinä kuitenkin on, koska molemmat olimme erinomaisen tyytyväisiä raskaan päivän päätteeksi. Kotona olimme ilta seitsemän aikoihin. Sauna, saunaolut ja ruokaa masu täyteen ja mies oli melko valmista tavaraa. Sänky veti puoleensa jo ennen urheiluruutua ja voin vakuuttaa, että unta ei tarvinnut maanitella.
Pehtoori on viihtynyt tiiviisti Rönnskärissä. Uusi vuosi vaihtui perinteisesti Ähtäriläisten kanssa. Täytyy jossain vaiheessa laittaa kuvasatoa myös tänne. Tänään olen aloittanut takan työstämisen. Laatat piikkasin aamulla irti ja nyt on pintaan saatu tiilitasoite. Huomenna vähän hiertämistä ja sitten antiikkilaasti pintaan ja harjalla haluttu kuvio.
Nyt ryhdyn katselemaan netin kautta Suomen ja Usan välistä nuorten MM-jääkiekkomatsia. Ja torstaina muuten Huopanalle kalalle 🙂
Viikonloppuna olimme perinteisellä syksyn uistelureissulla Jukan ja Kimmon kanssa. Nyt jo toisen kerran kohteena Replotin maisemat. Jukka oli työreissulla Pietarsaaressa ja Vaasassa ja Kimmo tuli samalla kyydillä. Treffasimme Kivihaassa ja teimme tarvittavat hankinnat kaupasta Kimmon kanssa, kun Jukka lähti tekemään lisää venekauppaa. Suunnitelma oli mennä Kimmon kanssa veneellä mökille ja Jukka tulisi sinne myöhemmin autolla.
Torstai-aamulla olin jo käynyt mökillä hakemassa kelluntahaalarin ja bensakanisterit. Silloin oli sillalla tuuli 19 m/s! Vähän arvelutti miten poikien käy. Lähdimme kuitenkin Kimmon kanssa vesille torstai-iltapävällä ja sillalle asti matka sujui joten kuten, mutta pohjoistuuli oli kyllä hurja. Aallot löivät veneen yli jo ennen siltaa ja epäilykseni perillepääsystä vahvistuivat.
Silta-aukon jälkeen pohjoistuuli pääsi puhaltamaan suoraan avomereltä ja ruoriin hätyytetty Kimmo totesi parin minuutin yrittämisen jälkeen tehtävän mahdottomaksi, ainakin yhden oluen vihneessä! Otimme käyttöön suunnitelma B:n ja ajoimme veneen suojaan Bernyn laituriin sillan kupeeseen. Sieltä soitimme Jukalle uudet koordinaatit. Ehdimme juuri kantaa tavarat rantaan ja tilaamaan oluet, kun Jukka tuli. Hän nimesi paikan “Kädettömien Kippareiden Kuppilaksi”, koska meillä oli jäänyt homma vaiheeseen. Tästä samasta aiheesta saimme Kimmon kanssa kuulla tasaisin väliajoin koko parin päivän ajan. No, me luokittelimme ne automiehen kommenteiksi.
Soitimme vielä Teponkin hätiin torstai-illalla. Nimittäin syvä huoli valtasi meidät, jos joudumme liikkumaan autolla edestakaisin. No Teppo oli helppo houkutella saunan, oluen, hyvän ruoan ja seuran kannustamana lähtemään Replottiin. Aamulla saimme hänet houkuteltua jopa merelle asti ja Tepolle(kin) tuli perjantaista rokulipäivä.
Siinäpä oikeastaan tärkeimmät tapahtumat olivatkin. Uistelimme pitkän perjantaipäivän vaihtelevissa keleissä ilman minkäänlaista havaintoa kaloista. Ainoastaan niukat rommiannokset, miehistön jatkuvat väittelyt ja kinastelut ja Tepon pieni merenkäynnin aiheuttama huonovointisuus toivat vähän piristystä muuten tapahtumaköyhään päivään.
Teppo jätettiin päivän päätteeksi Bernylle, josta hän lähti kohti kaupunkia. Muu miehistö siirtyi jäiden läpi Replotin mökin kurjuuteen saunomaan ja nauttimaan poronkäristyksestä. Alkupalana oli kylmäsavulohta Maalahden limpun ja sipulin kanssa. Lauantaina oli muuten kalojen suhteen sitten vähän hiljaisempaa.
Kuvasatoa reissusta löytyy täältä.
JK! Kuvat ovat ladattavissa zip-filena myös täältä
30.7.-5.8.2006 Mukana JMT & jml
30.7.2006 klo 09.00
Perillä laavulla klo 7.30. Ensimmäistä kertaa 12 vuoden aikana oli rosmo käynyt. Mitään isoa ei oltu viety, mutta sisään murtauduttu ja tavaroita heitelty pitkin rinnettä. Harmittaa! Nyt taidamme kuitenkin ottaa kolmen tunnin tirsat ja sitten kalalle.
30.7.2006 klo 20.45
Kävimme reissun Pystykalliolla ja Hanhivirrassa ilman mainittavia tapahtumia. Hanhisuvannossa kaloja kyllä on kuten ennenkin, mutta miten ne saada ottamaan. No näkeepä edes. Nyt on nautittu illalliseksi sisäfilepihvit valkosipuliperunoilla ja punaviinikastikkeella. Höysteenä tiristettyä fetaa. Ruokajuomana tietenkin hyvää punaviintä. Päälle kahvit ja konjakit. Nyt jaksaa lähteä yökalalle.
31.7.2006 klo 19.00
Rauhoitus alkoi tunti sitten. Olimme sitkeästi loppuun saakka yrittämässä. Kävimme Pikkuvihtamutkasta Sipinlampareeseen asti paikat läpi sekä harri- että taimenperhoilla. Juhku pelasti iltapalan ja sai pari mittaharria Sipinlampareen saaren sivusta. Nyt on edessä ruoan laitto ja sen jälkeen puutalkoot. Lämmin suihku on “kypsymässä” laavun katolla.
1.8.2006 klo 17.55
Rauhoituspäivä on sujunut poikkeuksellisesti vähän jopa sivistyksen parissa. 
Kävimme hakemassa Aarolta moottorisahan ja sen jälkeen ajelimme maalikylään uuden lukon toivossa. Nyt on ovessa sellainen Abloy, jota murtomies ei helposti hajota. Seuraavaksi on siis odotettavissa, että jotain isompaa on särkyy. Kirkolta ajelimme leirintäalueelle lupien ostoon ja samalla otimme pakkasesta tullessa sinne jätetyn poronkäristyksen. Nyt on puut sahattu ja loistelias poronkäristys syöty. Lupa alkaa klo 18.00 ja eiköhän me jossain vaiheessa ehditä vielä joelle.
2.8.2006 klo 01.45
Istun yksin tulilla. Aaro ja Juhku ovat vielä joella. Ringitimme Pystyä koko illan ja miehiä oli riittävästi ja molemmin puolin. Vastarannan välistä “lirkkijät” saivat jopa hieman hieman mielipiteiden vaihtoa aikaiseksi. Keli oli ja on tosi otollinen. Taivas vetäytyi pilveen ja kaikki piti olla kohdallaan. Taimenet vain eivät ymmärtäneet olosuhteiden erinomaisuutta. Toivotaan, että Aarolle olisi viimeisellä laskulla tarttunut kala.
3.8.2006 klo 13.15
Kaksi iltaa on nyt vietetty Pystyllä. Eilen oli pari kaveria meidän lisäksi, joten rinki pelasi melko jouhevasti. Kalaa näkyi, mutta kenelläkään ei ollut tapahtumia. Taivalkosken miehiä oli neljän sukulaisen voimin viime yön koettelemassa Hanhivirran taimenten hermoja ja olivat todenneet ne hyviksi; ei tapahtumia. Kuulopuheiden mukaan toissayönä olisi virrasta saatu 3,7 kg ja toisen karkuutus.
Päiväkalastus tapahtui eilen perinteisen ns. Carillo-kisan merkeissä. Kisan vei Juhku 38 cm harrilla, Jarilla 36 cm ja Aarolle ei mittakalaa. Nyt suunnistamme yläkoskille,joita Aaro kotimatkallaan lupautui meille neuvomaan.
4.8.2006 klo 19.50
Kävimme eilen Aaron kanssa tutustumassa Kiukaankorvaan. Kalastelimme siellä pari tuntia ja harjus oli hyvin otillaan. Eilis ilta kului taas Pystyllä. Menimme sinne about klo 22 maissa ja joessa oli yksi paikallinen nuorimies, joka hetken turinoinnin jälkeen lähti Hanhivirtaan. Saimme kalastaa kahdestaan koko illan. Kahden aikoihin, juuri kun olimme lähdössä, tuli yksi oululainen kaveri ja hän sai jäädä sitten yksistään onneaan koittamaan. Olosuhteet olivat kelin puolesta taas hyvät, mutta tulos silti heikko. Oli kuitenkin hienoa kalastella kaikessa rauhassa.
Tämän päiväisellä päiväreissulla kolusimme Pystykallion, Hanhivirran, Veneensärkemäkosken, Paljakanlampareen ja lopuksi vielä pari tuntia Takkupyörteen kalastelua. Taimenia kyllä näkyi, mutta kalastajien keinot tuntuvan edelleen olevan puutteelliset.
Nyt on edessä viimeinen iltakalastus. Tänään on vähän sadellut koko päivän, joten saatanpa laittaa Sarvijaakon peliin.
5.8.2006 klo 01.45
Kuusinki antoi Pehtoorille 3 kg:n Taimenen Hanhivirrasta klo 00.50! Pehtoori kiittää nöyrästi.
5.8.2006 klo 06.00
Kello näyttäisi olevan kuusi ja laavulla kaikki hyvin.
Kuusingin retken jälkilöylyjä
Kuusinki siis antoi taas yhden välivuoden jälkeen taimenen. Olimme viimeisenä iltana eli perjantaina ensin Pystykalliolla, josta parin laskun jälkeen menimme Hanhivirtaan. Laskimme sen alas asti ja totesimme taas kerran, että se on hankala paikka kahlata yöllä. Päätimmekin, että laskemme enää vain yläosaa. Vaihdoin perhoksi tämän ylläolevan otuksen, johon oli ollut jo “imaisu” toisella Pystyn laskulla. Siihen kala sitten otti ja täytyy tunnustaa, että taas kerran ehti sen ensimmäisen sekunnin aikana miettiä montaa asiaa. Olotila vaihtelee epäuskoisesta riemukkaaseen leijuntaan.
Otti tapahtui 00.50 eli pimeimmällä hetkellä. Kala ei tehnyt hirveitä syöksyjä, mutta muuten oli tosi arka ja pelkäsi tietenkin haavimiehen valoa. Käytimme muuten ensimmäistä kertaa haavia, jonka Juhku oli ottanut mukaan ja se toimi erinomaisesti. Suurimman hankaluuden aiheutti pimeys. Kalaa oli mahdotonta nähdä ellei sitä saanut nostettua pintaan. Kala haavittiin kuitenkin onnellisesti n. 15 minuutin väsyttelyn jälkeen ja sillä oli painoa 2,7 kg ja pituutta 65 cm. Yöllä kala fileoitiin ja yhden fileen puoliska loimutettiin ja siksi lukijoiden täytyy ymmärtää tuon viimeisen päiväkirjamerkinnän oudohko ajankohta. Loput palat vakuumiin ja kerrankin oli jopa kotiin tuomiseksi Kuusingin taimenta.
Pojilla oli taas hieno retki. Muutamia harjuksia ruokalakalaksi ja tietenkin tuo taimen aina kruunaa hienon viikon. Porukkaa oli aika paljon ja myös joen keskivaiheilla rupeaa olemaan jo ruuhkaa parhailla paikoilla. Itselle tuo Pystykallio on muodostunut ehkä liiankin tärkeäksi paikaksi ja illalla on vaikea suunnistaa muualle. No nyt varmasti myös Hanhivirran arvo omissa silmissä nousee.
Viikon menu on vielä pakko julkaista eli
1. päivä sisäfilepihvit valkosipuliperunoilla punaviinin kera
2. päivä hirvenlihasäilykepihvit pekonipastan kera höysteenä fetaa
3. päivä poronkäristystä
4. päivä hiilloksella paistetut peruna nyytit
5. päivä harjuskeitto
6. päivä miilunpolttajan pasta
© 2024 Sipinrinne.com