14.6. – 18.6.00 (Jukka, Juhku, Aulis, Jari)

Vuosituhannen 1. reissu Sipinrinteeseen. Matkassa Aulis, Juhku, Jukka ja Jari. Lähdimme keskiviikkoillalla S:joelta klo 18.30 ja leirissä tulet torstai aamuna klo 03.15. Kävimme Juhkun kanssa aamukalalla ilman tapahtumia.

Torstaipäivänä Juhku sai kolme komeaa harria ja Jari ja Jukka harrin mieheen. Päivälliseksi saimme siis maukasta harrikeittoa. Iltapalana makkaraa, maissia ja ankaraa keskustelua pitkän matkanhiihtäjistä. Pienellä politiikkakeskustelulla saatiin Auliskin pysymään hereillä.

Perjantaina Aukku lähti suunnistamaan kohti Ahvenperää ja päätti jopa jäädä sinne yöksi! Muut kalastelimme päivän ja Aarokin liittyi seuraan iltapäivällä. Joitakin harreja saimme iltapalaa varten. Illaksi suunnistimme kaikki 4 pystykalliolle jota kalastelimme vuoronperään. Klo 23.30 iloinen “perhetapahtuma” kun Jarille 2,85 kg:n taimen (Luotipää Sarvijaakko). Perinteitä rikottiin pahasti, kun kalastus ei päättynytkään siihen vaan muut kävivät tekemässä vielä yhden laskun (Jukkakin!). Iltapalana paistettua harria.

Lauantaipäivänä taas Jukka ja Jari Pystykalliolle, josta Jarille 2,2 kg:n Taimen samalla luotipää Sarvijaakolla kuin eilen.

Kelit ovat olleet kosteita (vettä, räntää ja rakeita). Yöt tosi kylmiä. Nyt on lauantai-ilta klo 18.00 ja Taimensoppa kiehuu. Alkupalaksi söimme ruisleipää ja graavitaimenta kahvin kera.

Ellei Jukka kirjoita tähän jatkoksi mitään niin päätänpä raporttini täältä tähän ja aamulla kotiin. (Jari)

* * *

5.8. – 12.8.00 (Jukka, Jari)

Klo 15.45
Me tulimma tänne. Joku sikaniska oli jättänyt siideripulloja ja pakkauksen nuotion vierelle. Mitä lie kulkijoita. Nyt klo 18.30 ja kaikki on valmista ensimmäistä Pystykallion vierailua varten. Jarin kahluuhousut hajalla; oksa läpi. Saas nähdä kuinka käy!

6.8.2000 klo 00.10
Ei vuotanut, mutta eipä tullut kalaakaan. Palasimme leiriin klo 22.15. Tulet näkyy Posiolle… (Jari)

7.8.2000 klo 21.05
Omituinen päivä. Tavoistamme poiketen aloitimme vuorokauden ollen kalassa! Toivottavasti tästä ei tule tapa, vaikka olikin varsin tuottoisaa touhua – 23.55 Jari tartutti pimeässä hienon taimenen – 3,6 kg/70 cm. Olihan muuten touhua sen koukkaaminen. Aamuyöstä sitä sitten taimenta saatettiin sopiviin annospaloihin ja myös graaviksi. Myöskin saunamajuri Aaro sai kotiinviemisiä.

Iltapäivän visiitti Pystykalliolla ei tuottanut tuloksia. Jukka lähti lääkäriin korjuuttamaan perhokyynärpäätä ja Aaro Kertun luokse. Nyt juuri valmistellaan päivällistä joka sisältää valkosipuliperunat, pippuripihvin ja punaviinikastikkeen. Juomana on Viña Zary Crianza/1997 Espanja. Niin ja ruoantekoruuaksi oli ruisleipää ja Kuusingin graavitaimenta! (Jukka)

8.8.2000 klo 16.30
Herätys tapahtui omia aikojaan jo 10.30. 4 tunnin aherruksen aikana teimme puuvaraston täyteen ja rakensimme pressukatosta varten kaikki valmiiksi. Kävimme 1 h kävelylenkin Paljakan huipulla ja ihastelimme maisemia. Muutama laattakivi tuli mukana.

Teimme sopimuksen, että palaamme Sipinrinteeseen vuonna 2040 eli 40 vuoden kuluttua. Jos tarvitsemme apua niin jälkipolvet huomioitsevat, että hoitavat meidät tänne. Toki jatkamme vuosittaista käyntiä edelleenkin. Nyt suoritamme puolimatkan peseytymisen, syömme hernerokat ja klo 18.00 kalalle. (Jari)

9.8.2000 jki 04.15
Myöhästyimme pahasti – 15 min. Pystykalliolla todellinen ruuhka. Parhaimmillaan meitä oli 12 kalamiestä paikalla kyttäämässä Paanajärveläisiä. Nuotio saatiin palamaan kun porukassa oli yksi fiksu jolla oli tuohta juuri tällaisia kunnolla sateisia ilmoja varten. Kalastustakkikauppias saa varmasti kuulla kunniansa Jukalta kun takki nääs vuoti tosi pahasti.

“Vuotungin opettajan” neuvoja tarkasti kuunneltuaan Jukka sai taimenen 2,9 kg/63 cm 00.15. Hienoa – saatiin ainekset ruuantekoruokaan ja ruoka valkoviinille.

Huomenna on Villen synttärit – 4 v!

Kello on 04.45 ja Jarilla on vielä hirvittävä määrä hyviä juttuja – Hienoa! (Jukka)

Kello on 05.15 ja ei oo enää mitään sanottavaa! (Jari)

9.8.2000 klo 18.50
Taimensoppa porisee tulella. Päivällä kävimme lenkin alajuoksulla ilman isoja tapahtumia. Kaikki hyvin! (Jari)

12.8.2000 klo 7.15
Reissu tehty ja Kuusinki nähty. Loppuviikon saldoksi muutama tärppi ja imaisu. Jukalla viime yönä kala kiinni Pystykalliolla 00.30 noin minuutin ajan, mutta jumputti itsensä irti.

Toissailtainen kalakisa Jukalle 36 cm:n harjuksella.

Se on Moro! (Jari)

* * *

5.8. – 12.8.00 (Jukka, Merja, Jani, Ville, Kaija, Julia, Jari)

Saavuimme torstaina. Jukka, Merja ja pojat tulivat 7 jälkeen. (Jukka)

Jari, Julia ja Kaija kaahasivat Vaasasta melkein pysähtymättä ja taskulamppujen valossa päästiin perille klo 23.00. Ensimmäinen yö meni jutellessa ja luonneanalyysiä tehdessä. Yhteinen ymmärrys löytyi Jarin luonneanalyysille “päämäärätietoinen hyväksikäyttäjä” ja Jukka “päämäärätietoinen …”. Kaija ja Merja kaikinpuolin täydellisiä. Jari ja Jukka kunnostautuivat kerrankin nuotiolla istumisessa ja jaksoivat höpötellä aamu viiteen. Perjantai aamuna kaikkia sitten nukutti niin, että heräsimme puoli yhdentoista maissa “Kuusingin laavuhotellin” runsaalle aamiaiselle – puuroa, mustikkakeittoa, pekonia, leipää… – nami nami. Työt ei meitä naispuolisia retkeilijöitä rasita, nautiskelemme vain täydellisestä palvelusta. Perjantaina puolenpäivän aikaan saapuivat Kerttu ja Aaro mukanaan aamulla pyydystettyjä muikkuja syöntivalmiina.

Jari, Juulia, Jukka ja pojat lähtivät sitten kalaan. Ville sai heti ensimmäisenä päivänä täysmittaisen harjuksen. Muutkin saivat kalaa, mutta eivät riittävän kokoisia. Sillä välin, kun muut olivat kalassa Kerttu ja Aaro kertoilivat tarinoita Afrikan ja Venäjän reissuiltaan. Siinäpä vasta tarinankertojia, melkein tuntui siltä, että itsekkin olisi käynyt reissulla. Jari ja Jukka väsäsivät maukkaan kalakeiton ruuaksemme. Ensimmäisen päivämme Kuusingilla oli lämmin ja sateinen. Ville kömpi nukkumaan jo kahdeksan aikoihin illalla ja nukkui 13 tuntia. Kyllä uni täällä hyvin maistuu.

Toinen päivä – lauantai – alkoi normaaliin tapaan Jukan ja Jarin valmistamalla runsaalla aamupalalla. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja kaunis. Kello yhdentoista aikaan lähdimme koko joukko matkaan. Jukka, Jani ja Ville Sipinlampareelle kalalle ja Julia ja Jari Pystykalliolle – Julian ensimmäinen kerta perhokalastamassa. Julia sai myöskin ensimmäisen taimenen perholla, mutta se ei ollut aivan tarpeeksi iso. Jani ja Ville sai kumpikin harjuksen – illalla taidetaan saada hiillostettua harjusta.

Julialla ja Jarilla oli sähläyksen poikastakin, kun Juuli oli vähän aikaa eksyksissä – onneksi ei mitään vakavampaa. Merja ja Kaija rämpivät pitkin metsiä polkuja etsimässä, mutta suurin osa luontoretkestä vietettiin kiven päällä maailmaa parantamassa ja auringon paisteesta nauttiessa. Ruuaksi söimme papuja ja pastaa – todella herkullista. Nyt tässä odotellaan lettuja iltapalaksi, joten ei se syöminen tähän lopu.

Kaija muuten sai myös valtaisan kalansaaliin – elämänsä ensimäisen harjuksen – no harjuksen pituus oli n. 5 cm. Ruoan sulatteluksi kipaisimme Paljakan huipulla – maisemat olivat ylihienot vaikka ruskaa ei vielä ollut nimeksikään. Huomenna sitten startataan aamulla aikaisin kotia kohti.

Meillä on ollut upea loma – ensi syksynä olemme täällä taasen mikäli Jari ja Jukka jaksaa passailla. KIITOS MUKAVASTA SYYSLOMASTA MEILLE KAIKILLE! (Kaija)

Nyt on Kuusingin päiväkirjaan lisätty vuosi 1999. Seuraavan vuoden saan vielä helposti, mutta sen jälkeen täytyy ruveta naputtelemaan ahkerasti ja tutkimaan ja tulkitsemaan erilaisia käsialoja. Mm. nuo Leenukan murrekirjoitukset olivat äärettömän työläitä kirjoittaa koneelle samoin kuin Auliksen “muistelus pakina” -99 vuodelta. Jotenkin noiden murresanojen siirtäminen näppikseltä ruudulle on huomattavasti vaikeampaa kuin kirjakielen. Ja olen yrittänyt varsin orjallisesti siirtää kaiken tekstin juuri siinä muodossa kuin se kirjassa on, jopa kirjoitusvihreitä myöten. No toisaalta näitä tekstejä on ollut itsekin niin mukava lukea ja muistella, että mielellään sen työn on tehnyt.

1.7.99 – 4.7.99 (Jukka, Aulis, Jari)

Perillä laavulla aamuyöstä n. klo 03.00. Hyttysiä oli pari, linnunpoikasia laavun nimikyltin päällä ja kaikki muutenkin kunnossa. Aulis ja Jukka kömpi nukkumaan ja Jari kävi mutkan niskalla ja Takalammen puronsuussa ilman tulosta.

Nyt on torstai klo 11.50 ja aamupala syötynä ja miehet valmiina uusiin seikkailuihin. (Jari)

1.7.99 klo 17.30
Aurinko paistaa ja kaikki hyvin. Lämpötila + 27 c. Jukka pyytää kirjoittamaan, että kaloja on saatu ja monta. Arvonsatuntevana journalistina on pakko todeta, että saadut kalat olivat kovin pieniä.

Lihakeitto on tulella ja Aulis vielä hukassa. Eiköhän se routa tai nälkä porsaan kotiin aja.

Jarilla Hanhivirrassa kaksi mittaharria, mutta kokemuksen puutteesta molemmat karkuun. Samoin näköhavainto Hanhiniskan taimenesta herätti vain haikeat muistot. Eiköhän sitä kalaakin vielä…

PS. Telatie lukee v –98 Kainuun Sanomia. (Jari)

2.7.99 klo 21.30
Päivä oli Merjan aamulla antaman säätiedotuksen mukainen: lämmintä ja ukkospuuskia. Pariinkin kertaan istuttiin Aaron ohjeiden antamana kuusen alla pitämässä sadetta

Aulis teki kierroksen pohjoiseen tutkien Särkijärven ja Takalammen. Me panostimme harrinhaeksentaan – huonoin tuloksin. Tuloksena oli vain kuusi karkuutettua mittaharria.

Nyt nautimme kahvit “pienten” iltapäivänokosten jälkeen ja poistumme tositoimiin joelle.

Vielä pikku kommentteja päivän tapahtumista: Janilla on ollut korva kipeä pari päivää ja kysymyksiä saaliista on tullut tiheään – siis turhia kysymyksiä. Merja kertoi meidän autosta pakkivaihteen hävinneen – Jani totesi siihen, että on tainnut mennä reissuun niinkuin isikin.
(Jukka)

Piäni muistelus 1.7.-4.7.99 (AT)
Tultihin taas poikien kaas laavulle.

Mä tyyräsin muuten servolettia Oulusta asti kun taas pössääli jotkin poijat pössääli jotakin muuta, taisivat tissutella jonkun kaliankin.

Torstaiaamulla meleko varahin oltihin Sipinrintees. Keitettihin kaffit ja mentihin silimällensä. Pualilta päivin aukaastihin silimät ja tehtihin friskit aamusyämiset, paistettihin fläskiä ja kanojen munia.

Kellonviisarit näytti molemmat ylähäppäin kun heitin repun selekähän ja lähärin käppäälemähän Kuusingin vartehen. Repus oli muuten muavilekkeri johona oli Karillon ja punaviiniin sekootusta, ja sitte ihka uusi mavlcan rikitaalikamera. Soli pikkuusen liika kuuman oloonen keli, nottei jaksanu kovin kauas kerralla kävellä. Hanvivirran kiäppeellä otin yhyres mukavas niämes tirsat (lyhkäänen nukahtaminen).

Tirsat friskas niin notta mä kahkaasin koivum’mukkihin asti ja viälä riippusillan ohikin rajapyykkihin asti. Motin joka välis, vähä uurella kameralla kuviakin. Koivum’mukis oli kolome kalamiästä, muiten nähäny. Sitte kum’mä käännyyn takaasi kotip’päin niin kriuhnaasin koko matkan yhtehen menohon. puolitoista tuntia kesti takaasintulo.

Poijat olikin jo keittäny kunnon lihasopan. Taisin hotkaasta monta pakinkannellista – meinas mennä kiälikin. Kaffip’päälle ja taas tirsoolle. Kyllä leirielämon kurjaa!

Iltanuotiolla sittep’pantihin mailman asiat kohoralle. Torellisuures taisi mennä meleko aamupuolelle ennenkun mentihin yäpuulle. Mun kohtaloksi oli tullu nukkuminen Jukan kaas saman harson alla!

Periantaiaamullakin nukuttihin tuanne kymmenen yhyrentoista maihin. Aamupala ei ollu hääppönen, puuroa, pekonia ja häriänsilimiä! Siinä kaffia juares alakoo tämänpäiväänen matkareitti sitte kehkeentyä! Lämpööseltä näytti, mutta ukkoonen voi’ii paukahrella. Mä päätin mennä joen toiselle puolelle jostakin leirintäalueen kohorasta, venehellä. Erellisenpäiväänen rakko yhyres varpahas vähä haittas, mutta pantin plaastari. Patikoottin Juumajoen rantahan ja meinasin just “harkata” yli, niin alakoo sataa vettä aiva alaha asti ja ukkoonen säesti. Kömmiin yhyren kuusen alle ja orottelin puali tuntia. Saret loppuu ja mä tulin pois kuusen näreen alta. Otin kengät pois jalaasta ja kahalasin Juuman ylitte. Puskikko oli meleko märkää, mutta pääsin kumminkin leirintäalueelle asti. Muttei niillä ollukkaav’venettä. join siinä kaffin ja rapakalian. Tuppauruun yhyren Kouvolalaasen kalamiähen kyyttihin, joka kuskas mun autolla joen toiselle pualelle.

Meinasin ensi kävellä joen rannas, mutta tulin takaasin tiälle – jouruun riitoohin sääskien kaas. Tulin sitte Särkipurolle ja menin kattomahan minkälaanen on itte Särkilampi. Ei nyn’niin kaksinen muttoli siälä yks mökkikin. Tulin takaasin joen rantahan ja isoon vihtamukan kohorasta lähärin mettähän päin kattelemahan Takalampia. Se löytyykin heleposti Lammen rannalloli reheristi komia laavu – siinoli liukuovekkin. Sittek’kummä tulin takaasimpäin Pikku vihtamukkahan niin Jukkoli siälä heittelemäs perhosia. Jarikin oli pyyrystämäs isoja taimenia Takalammen puron kohoras. Nym’mun oli sitte mentävä takaasin joen toiselle pualelle. Jukka neuvoo kahalaamahan esti Sipinlamparehen yläpualella olevahan saarehen ja siitä sitte kiviä kohoren ja rantahan. Näim’mä tein ja selevisin.

Kuuren mais tultihin sitte laavulle ja ruvettihin tekemähän jotakin suuhun pantavaa. Menuussa oli jotakin pataa jota höystettihin pavuulla. Sittem’motimma reirun mittaaset tirsat. Illalla myähemmin käyyn sitte kuuntelemas kalamiästen juttuja Pystykalliolla ( so. unelmien ja kuvitelmien sekootus). Yämyssyyksi otimma jokusen kuuman rommin ja muistelimma ollusia ja mennysiä.

Lauvantaiaamulla meinasin nukkua horomessuhun. Aamiaanen oli melekeen valamis kun heräsin. Sitä samaa. Molin talasinu Kuusingin rantapolokuja jo sev’verran notta päätin nym’mennä käymähän Mustajärvellä. Suurin piirteen samal’laaset tarvikkehet oli repus, kul’lähärin matkahan. Oikaasin Isoon Paljakan korkeuskäyrää pitkin suarinta tiätä maantiälle. Pääsim maantiälle ja kävelin sitte rajavartiolaitoksen ohi jonkin matkaa. Oikiallep’päin käänty piäni tiä johona oli puomi. Siitä puamin alta mä silti menin. Kun molin kävelly vartin verran niin vasemmalla kärellä oli piäni mökkipahaanen, siitä tiäsin notta Mustajärvi pitääs olla lähellä. Palan matkan pääs olikin sitte toinen mökki. Soli niin komias paikas Mustajärven vaaran rintees, jotta piti ottaa oikeen rikitaalikuva. Tämoli torellinen erämaajärvi ja erämaamökki. Tuli siinä sellaanenkkin asia miälehen, notta mitähän ne karhut mahtaa tuumata sääskiölijyn hajusta!

Kävääsin vaaran päällä maisemia ihaalemas, mutta rupes heittelemähän vesipiskoja uhkaavan useen. Menin pitämähän saretta komia mökin terassille. Heti kun saret vähä taukos niim’mä lähärin takaasim’päin. Johonakin vaihees kuulosti, notta takaapäin kuuluu jotakin… No se taisi olla vain se karillon loppu joka muavilekkeris äriähteli. Pääsin sitte kumminkin takaasin maantiälle, vaikkolikin jyrkkä ahares ja jotakin kummallista krapinaa.

Päätin mennä takaasin Lohipyörtehen kautta, kung’kerran sinne meni hyvä mettätiä. Yhyren miesporon kaas meinas tulla kärhämää, kunei me meinannu mahtua samalle tiälle. Joella ei näkyny kalan pyyrystäjiä. mutta puskikko oli sateen jäläkehen märkää. Pääsin taas ehejänä “kotio”. Viritin praasun ja keittelin kaffia. Poijat oli viälä pyyrystämäs jotakin keittovärkkiä. Väsynehet ja kokemuksia kerännyset kalamiähek’kin tuli takaasin leirille. Kokkaaltihin sitte jotakin lasknen tapaasta. Poijat lähti viälä joelle, mutta mun reissut on ny tällä kertaa paketis. Illemmallon viälä tarkootus syärä suppilovahveroota ja sipulirenkahia.

Pari tuntia myöhemmin: Vastaavaa makunautintua saa muuten orotella. Voissa friteerattuja sipulirenkaita ja suppilovahveroita kermalla höystettynä. Nautitahan valakoviinin kans!! (Aulis)

4.7.99 01.30
Kaikki viinat on nyt juotu!
Ensimmäinen kesä, että emme tule sitä perinteistä viikon reissua, koska menemme laskemaan 130 km Poro- ja Lätäsenoa. Saas nähdä jos tapaamme syksyllä. Pidetään toisistamme huolta kunnes taas tapaamme! (Jari)

30.6.98 – 2.7.98

“Kevään” avajaiset

Paikalla hirvittävä hyttyslauman lisäksi Mainoskentän miehet Jussi Salonen, Pena Kanerva ja Väiski Linna. Lisäksi kuvaaja Jussi Koivunen ja Jukka isäntänä- (Jukka)

Tätä tilinpäätöstä tehdään Sipinrinteen viiden tähden laavuhotellin harsosviitissä maha täynnä amerikan pekonia ja pää täynnä univelkaa.

Jo vain on pojilla upea paikka. Kyllä tänne kelpaa tulla töitä ja emäntää pakoon. Parin päivän hurjatahtinen kalastus ei ole realisoitunut järin suuriksi saaliiksi, mutta toki makuun on päästy. Tosin pojat vielä lähtivät ottamaan koskelle loppukiriä, joten tiedä häntä, vaikka vielä taimenkin näyttäisin naamaansa etelänmiehille.

Suomalainen ei usko, ennen kuin kokeilee itse ja henkilökohtaisesti. Siksipä minäkin päätin kokeilla miltä tuntuu polskutella kahluuvetimissä selkäuintia raikkaassa yläsuvannon vedessä. Oli se vain sametinpehmeää menoa. Rahapussikin kastui, mutta väliäkös hällä, tyhjällä lompsalla. On hienoa, että ihmisillä on hyviä ystäviä, semmoisia niinkuin nyt esimerkiksi tää Telatien Jukka, se jolla on taito tarjota upeita elämyksiä; kalastusta, nuotioturinaa, vedenenkantoa ja karhun pelkäämistä. Sitten on kyllä myös surullista, että toisenlaisiakin ystäviä, juudaksia, jotka menevät yöksi luxusluokan asuntoautoon. Näistä hyvinä esimerkkinä Kanervan Pena ja Koivusen Jussi, urbaanierämiehet jumalan armosta.

Mitä sitten on nähty, kun kala ei oikein ole näyttäytynyt. Vähän on vaikea sanoa, mutta kerrompa nyt kumminkin. Eilen illalla lensi jokiuomaa pitkin iskokokoinen lintu. Pena sanoi metsoksi, mutta epäilen, oli näet väriltänsä valkoinen. Yöllä kuljeskeli laavun yläpuolella mäen päällä poro taikka hirvi. Sekin jäi epäselväksi. Ohjelmaa on ollut ihan sopivasti. Koko ajan ollut pieni kiire kalaan. Aamukahvitulilla kehiteltiin laavuhotellille vetäviä matkailutapahtumia. Päätettiin mm. pitää Tuppervaarakutsut paikalliselle naisväelle. Sekin muuten sovittiin, että täst’edespäin siivotaan kotona aina kiltisti, kun vaimo käskee.

Ei vaan täytyy lähteä katsomaan sieläkö pojat saavat kalaa joelta. Hyviä retkipäiviä vain kaikille jälkeemme tulijoille.
Pöytäkirjan vakuudeksi Väiski
(Toim.Huom “Väinö Linnan poika Väiski”)

2.7.98 klo 13.00
Vieraat poistuivat kohti hämettä ja töitä. Minä “raukka” jouduin jäämään tänne aivan yksin. Osoitin pojille konkreettisesti mitä nämä hienot hetket laavulla ovat saaneet aikaan olosuhteiden hyväksymisestä ja niihin vaikuttamisesta. Katselin rutikuivaa Paljakan rinnettä ja totesin pojille, että nyt tarvitaan vettä, ettei Karvosen Veikon takametsille käy huonosti. Ja vettähän saatiin vartin kuuro. Välittömästi pojat olivat tietenkin huolissaan tulevasta pikku kävelystä autolle. Lupasin heille, että täällä kaikki toteutuu haluttuna, eli saatte kävellä auringonpaisteessa – ja näinhän tietysti kävi. Epäilivät sukulaissuhteitani lapin noitiin? Taikakalunkin löysivät laavun vierestä – poron kallomme. Se ilmojen taikomisesta. Nyt juon plöröt ja lähden tutkimaan Pystykallion tilannetta.

klo 16.45
Tilanne Pystykalliolla normaali eli todella vaarallinen. Ei muita paikalla – Jippii – Siimaan KitkaSpecial ja jokeen. Mahtavaa kalastaa rauhassa ollutta ottipaikkaa. Tarkasti kaikki kiven edustat ja huopeet. Sitten mahtava veto keskimmäisen ison kallion kohdalla. Siimaan ulos paljon. – Hiukan hätääntynyttä jarrutusta ja sitten tiukat potkut ja PERKELEITÄ siiman löystyttyä!

Siima ulkona seisoskelin koskessa ja KIROILIN. Ei kun siima ylös ja uutta yritystä. Ja mitä vielä – hetken kelattua joku hermostuu ja lähtee liikkeelle. Kala onkin vielä kiinni. Ja sitten ei kun tupakaksi ja leveä hymy. Kello on 14.30. Mahtavia vetoja ja hyppyjä (ainakin 10 koko aikana). Pojassa on puhtia. Ei pienintäkään aikomusta tulla vierelle. Noin 30 min. päästä alkaa näkyä väsymisen merkkejä – mahtava pyrstö viiltelee pintaa. Nyt rupean vilkuilemaan ympärille löytyisikö jostain koukkausapua. Vain Hanhiniskalla yksi kalassa – ei muita missään. Kolme varttia on kulunut ja rantaan saapastelee kalamiehen oloinen tyyppi. Kertoin asuvansa leirintäalueella ja murteesta päätellen kotoisin pohjanmaalta. Ei kuulemma ollut koskaan koukannut joten se siitä avusta.

Tasan tunti aloituksesta kala viimein ajautuu riittävän lähelle ja koukkaus (ensimmäinen itse tehty) onnistuu täydellisesti. Kaunis puolitumma kala, pituus 73 cm painoarvio 4,1 kg. Puntari näet loppuu neljään. Perattupaino 3,7 kg. Nyt on aika hernekeiton ja sitten kalaan odottelemaan Jaria ja Juhkua.

klo 18.30
Juhlinta ja odottelu menee näissä olosuhteissa kohtuullisesti. Pientä sadetta, kahvia, konjakkia ja suklaata – voisiko enempää vaatia.
(Jukka)

klo 23.30
Niin vain pääsimme mekin (Juhku&Jari) perille. Jukka oli parkkipaikalla vastassa ja antoi kantoapua. Upea kala oli kellarissa odottamassa. Nyt keitämmä kahvit ja suunnitellaan loimutaimenen valmistushetki. Tää on kivaa (Jari)

4.7.98 klo 01.10
Tämä oli huono päivä. Ei mitään merkkiä kalasta. Selkä kipeä. Vettä satanut. “Pientä” lohtua toi Jukan valmistama taimenkeitto, jonka kanssa nautittiin graavitaimenella päällystettyä ruisleipää. Nyt istutaan tulilla ja kerrotaan miesten juttuja. Ehkä tämän kuitenkin kestää. (Jari)

5.7. klo 02.05
Tilanne on ihan vallan mainio. Kalaa ei oo tullu ja pikkusen niinku ottais päähän. Noon eipä tuo mittään, Carillo on hyvvvää ja rommi kanssa. Säät on suosinu kohtuu hyvin ja fiilis on täys 10!! Hyttysmyrkky on loppu! Mutta muuten lienee ihan hyvin ja Jaria ja Jukkaa jo väsyttää, vaikka kello on vasta noin vähän. Haikea mieli jää taas vuodeksi ja suur kiitokset kuuluvat taas Kuusingille. Kavereille on jo soiteltu ja kynät teroitettu just tätä kirjoittamista varten. Jukka just puree nenäänsä ja Jari örisee jotain omituista ehkä hieman päissään?? Aamulla pitäis taas ajaa Chevyä kohti S:jokea ja käydä morjestaas Aaroa ja Kerttua. Kun taas palaan tänne tulen kunnon asenteella ja kunnioituksella. Morjensta taas! (Juhku)

* * *

31.7.98 – 6.8.98 (Mukana Jukka ja Jari)

31.7.98
On taas se aika vuodesta jolloin arjen huolet jätetään taakse ja on pyrittävä selviytymään luonnon ankarissa olosuhteissa heikolla varustuksella. Mutta kyllähän sitä pärjää kun tyytyy vähään kuten rommiin, Carilloon, kosumiin, olueen, sisäfileeseen, valkosipuliperunoihin, pekoniin ja toivottavasti Taimeneen. Kurjuutta lisäävät vielä uudet luonnonilmiöt nimeltään HYTTYRÄT myös MÄKÄSEKSI kutsutut lentävät oliot, jotka inisevät kuin hyttyset, ovat pieniä kuin mäkärät ja kiukkuisia kuin paarmat. Pitää soittaa luontoradioon ja kysyä lajista lisää.

Totta puhuen kello on 6.50 ja leiri saatu pystyyn ja ensimmäiset kuumat rommit mukissa. Mahtava fiilis valvotun yön ja ajomatkan jälkeen. Jukka teki muuten ajo ennätyksen ja päästeli Seinäjoelta 130 km:n päähän Kuusamosta ratissa. Uskomaton suoritus!

Matkaan lähdettiin illalla Julian piirisarjaturnauksen jälkeen (VPS-Semi 3-2, VPS-Kraft 17-0). Jari siirtyi S:joelle Semiläisten bussilla ja Jukka tuli vastaan S:joelle.

Yhteisen päätöksen mukaisesti päätimme kirjata pöytä(päivä)kirjaan viralliset kiitokset ymmärtäväisille vaimoille jotka ovat 10 v (!) kestäneet ja jopa kannustaneet meitä näille itsekkäille mutta ah niin tarpeellisille reissuille. Kiitos Merja ja Kaija” (Jari)

1.8.98 klo 11.30
Toinen aamu. Keli edelleen sateinen ja harmaa. Eilen nukuimme 8.00-12.00 ja illalla väsytti. Nyt uudella innolla uittamaan ja yrittämään. Jukka korjasi aamulla puhelinyhteydellä vesijohtoa Ähtäriin. Siellä kuulemma putket aina paukkuu kun Jukka on reissussa. (Jari)

2.8.98 Kalakisan päätteeksi klo 15.15

Vapa katkes,
mieli murtui.
Kisa ratkes,
henki turtui.

Heti lähden Kertun luo.
Sinne ompi märkä tie.
Tulen toiste laavun luo.
Tänne mieli usein vie.
(Aaro)

3.8.98 klo 19.15
Maanantai-ilta ja rauhoitus alkanut. Kävimme Takkupyörteellä ilman tapahtumia. Nyt on ruoanlaitto menossa ja saattaa laavun edustan laatoitus jäädä huomiseen. Näkyypähän kuinka käy! (Jari)
Kiireitä totta todella pitää. Jarilla tietenkin meni herne nenään kun täydellä ystävyydellä totesin hänenkin järjelle löytyneen sopivaa työtä – mies kun tosi antaumuksella rapsutteli pakista perunamuusia ja lihapullia. Sellaisia ne on tosi hienohelmat. (Jukka)

5.8.98 klo 19.35
Oho! Meinasi päiväkirja unohtua. Vettä on satanut päivittäin, mutta runsaasti. Eilen oli kalakisa No2 ja taas ilman saalista. Tänään saateltiin Aaro autolle ja kalastettiin Särkipuron suusta alaspäin. Jukka karkuutti Särkisuulla mittaharrin, mutta korjasi tilanteen Vihtamutkissa. Jarilla kävi kala imaisemassa Särkipurolla, samoin Takalammen puronsuun Taimen kävi näyttäytymässä. Vielä mennään yrittämään… (Jari)

5.8.98 klo 23.30
Reissu rupeaa olemaan takanapäin. Kävimme iltareissun yläjuoksulla ilman tapahtumia. Jari kävi vielä viimeiseksi Sipinkosken niskalla ja totesi kahden Taimenen Sarvijaakon muuttuneen hyppyperhoksi. Taimen kävi hyppäämässä perhon kohdalla, mutta ei tarttunut.

Nyt tuntuu lievää jurppimista Ahdin saituuden vuoksi, mutta ei se auta. Jukan päivällä saama 30 cm harri on savustumassa niukaksi iltapalaksi. Aamulla Aaron luo josta Jukka jatkaa Ähtäriin ja Jari suuntaa vielä Kaijan ja tyttöjen sekä Auliksen, Leenukan ja Peten kanssa Kairijoelle. Palataan syksyllä asiaan. (Jari)