26.6. -29.6.1997

Saavuimme laavulle klo 01.30 (27.6.). Mukana J-M, Jukka ja Jari. Aaro vieraili.

Keli kuulas ja melko kylmä (alle 10 C). Nuotio lämmittää meitä ja rommivettä. Saas nähdä jaksaako käydä aamukalalla? (Jari)

Hyvin jaksettiin, mutta kalaa vain ei näkynyt, vettä sitä enemmän. Luultavasti korkein vedenpinta meidän reissuilla. Herättiin 11.00, soiteltiin työasiat pois ja syötiin puurot ja pekonit. Paitsi meidän Juhku. Kalaan lähdettiin hyvin innoissamme – Nyt sitä tulee (kuten joka reissulla) tuumasivat pojat. Ja niinhän siinä kävikin. Jukalla tarttui pystykalliolla huima 20 cm harri hienoine hyppyineen. Vastarannan turistit ja paikalle ilmestynyt Jari kyselivät vapaa taivuttelevan olion laatua – Harri se on, vaaksan mittainen. Kuitenkin jossain vaiheessa näytti siltä että siimassa painaa muukin kuin kova virta- Vartin väsyttelyn ja tunnistusyritysten jälkeen Jari koukkasi vaistonvaraisesti rannalle 2,95 kg/67 cm hienon taimenen. Ja eikun laavulle ottamaan kuvat, tekemään vaadittava soittokierros ja kala hienoiksi erilajin eväiksi metsässä asuville. (Keli puolipilvinen, Kitka Special) (Jukka)

Iltakalalle yläjuoksulle. Kalastin ensin Puustapudonneen suoran ilman tapahtumia. Siirryin alaspäin Takalammenpuron yläpuolelle. Vaihdoin perhoksi vanhan tutun Sarvijaakon. Kun olin puron kohdalla tuli Jukka paikalle ja kysyi oliko tämä se paikka josta viime vuonna tuli kala. Kerroin, että paikka oli muutamaa metriä alempana. Siirryin alaspäin ja Jukka varoitti, että paikka on vaarallinen; siinä voi olla Kala! Kun olin täsmälleen samoilla jalansijoilla kuin viimevuonna kalan iskiessä, sanoin Jukalle : “ Seisoin tässä ja heitin näin”. Perho meni samaan paikkaan kuin edellisenä vuonna… olin valmiina… ei iskenyt. Juuri kun sanoin Jukalle, että eipä iskenyt tällä kertaa niin “SE” iski. Hirvittävä veto ja kela lauloi. Kala meni alaspäin kuin miuli, hyppäsi korkealle ilmaan ja jatkoi taas alaspäin. Pohjasiima oli jo pitkällä. Kiristin jarrua ja kala pysähtyi. Nousin rannalle ja pyysin Jukkaa keräämään kahluusauvan pois tieltä. Samassa kala irtosi ja todennäköisesti nauroi mennessään. Kelasin siiman sisään ja totesin siiman katkenneen. Se kala ei ollut meitä varten, ainakaan vielä. Kala oli iso (niinkuin kaikki karkuun päässeet). Arvioimme kalan hypyssä nähtynä reilusti yli 5 kiloiseksi. Jälleen kerran Kuusinki opetti, ellei muuta niin nöyryyttä. Kalaa ei koskaan oteta, se saadaan.. (kello oli 22.20, keli puolipilvinen ja lämmin). Kiitos Kuusingille, taas kerran, hienosta kokemuksesta. Kello on nyt 00.45 ja Jukan päivällä saama Taimen on loimuttumassa. (Jari)

La 28.6.97
Herätys klo 11.30. Aamupalaksi puuroa, pekonia ja kraaviTaimenta. On tässä taas kestämistä. Ai niin, jälkiruoaksi oli kahvia ja donitseja. Kosumista ei kerrota.

J-M ja Jukka alajuoksulle, ei tapahtumia, Jari yläjuoksulla. ~ 40 cm harrin karkuutus Takalammen puronsuusta. Otti aivan rannasta. Sipinlampareesta yläpuol. suoralta 39 cm harjus kuulapäänymfiin. Harri syötiin alkuruoaksi ennen riisiä ja naudanlihaa ja Juhkun papuja. Keli aurinkoinen ja pilvetön.

Illalla yläjuoksulla. Jarille 2 harjusta 2-luokan vavalla. Saatiin taas kalaa iltapalaksi.

Päivän aikana vesi laskenut 20 cm. Vielä Jukka käski kirjoittaa, että hyttysiä on perkeleesti (hieman liioittelee. Toim. Huom)

Juhku vielä joella (klo 00.30). Saas nähdä tuleeko kalan kanssa. …. 01.10 Juhku leirille. Ei kalaa, mutta karkuutusjuttuja oli. Harri pyristeli itsensä irti Pikkuvihtamutkissa. Ei muuta kuin pannaan toinenkin Harri paistumaan.

Aamulla suunniteltu herätys klo 07.00 ja sitten kotiinpäin. Palataan asiaan heinäkuun lopulla.

* * *

26.7. -1.8.1997

Perinteinen viikkoreissu.
Matkassa Jukka ja Jari. Saavuimme laavulle klo 17.00. Keli puolipilvinen, ukkonen jyrähtelee kauempana. Leiri pystyssä klo 18.00. Eikun kalalle.(Jari)
Tultiin muuten uutta reittiä Särkipuron kohdalle – Helppoa! (Jukka)

27.7.97 klo 01.30
Istutaan ja odotellaan savustettua harria, ja Jukalla on nuha. Savustusmestari poltti tärkeimmän sormensa. Täällä muuten alkaa oleman yöllä liian pimeää kirjoittamiselle. (Jukka)

27.7.97 klo 18.00
Päiväreissu tehtiin yläjuoksulle. Lähtö oli klo 11.00 ja takaisin klo 17.30. Ei mainittavaa saalista. Haettiin autolta Jarin koukku ja moottorisaha ja 12 tölkkiä lisää kaljaa. Aaroon törmättiin paluumatkalla. Nyt on valkosipuliperunat tulella ja sisäfilepihvi odottaa paistamista. Kyllä on kurjaa. (Jari)

28.7.97 klo 13.45
Vettä sataa ja on satanut “aamusta” alkaen. Herättiin jo 11.30 ja syötiin perinteinen aamupala. Aaro lähti Kerttua katsomaan ja lupasi palata keskiviikkona. Nyt mennään kalalle; Jukka aikoo kalastaa Sipinkosken ja Jari lähtee Takalammen puronsuusta alaspäin. (Jari)

klo 22.00
Ollaan istuttu tässä jo neljä tuntia – suunnitellaan reissua Hanhiniskalle ja jopa puidentekoa. Kaivonkansi saatiin sentään korjatuksi. Niin päivällä ei todella tapahtunut mitään. Molemmilla saaliina taimen n. 10 cm. Jaria piti kuitenkin pirteänä yksi muljahteleva taimen Takalammen puron ja Sipinlampareen välillä. Aaroa kävi muuten yksi hyvä taimen kiusaamassa Pystykalliolla n. vuorokausi sitten – hyppäsi pari kertaa ihan vieressä ja kävi jopa vetelemässä siimastakin, mutta siellä se ui edelleenkin. (Jukka)

29.7.97
Työpäivä! Jarilla vatsataudin oireita, Jukka työpiiskurina. Aluksi tyhjättiin riun tausta ja sen jälkeen raahattiin puita ihan kuin ennen vanhaan. Saha teki “onneksi” tenän ja ei saatu kaikkia sahattua. Klo 17.00 rupesi vastapään rinteestä kuulumaan jumalaton meteli, Kun menimme jokirantaan selvisi metelöitsijöiksi paikallinen kuuluisuus ja Oululainen kaveri tuhannen päissään, eivät pystyssä pysyneet. (Jari). Kalastus aloitettiin kuitenkin heti 18.00 ja tietenkin Sipinkosken niskalta. Em. herrat kuitenkin juuttuivat juuri niihin maisemiin, joten Jukka jätti paikan oitis. Takalamminpurolla Jukka tapasi Yhteismetsän Kuusingista vastaavan herran (osittain). Kertoi mahdollisia muutoksia olevan tulossa ensi kaudelle. Mahdollisia poolituksia jne. Suurin halu heillä tuntui olevan päästä eroon alajuoksun ja vyöhykkeen mahdottomista ruuhkista. Toivokaamme että pieni jutustelu vaikuttaisi osaltaan Kuusingin säilymiseksi nykyisellä hintatasolla ja kaikille avoimena. (Jukka)

30.7.97
Aamupäivän reissu taas yläjuoksulle. Aaro tavattiin Vihtamutkissa. Ei mitään kalaisia tapahtumia.

Iltareissulla teimme historiaa: “Valloitimme” kolmeen mieheen Pystykallion ja kalastimme 21.00-04.30 välisen ajan koko ajan. Kynsitulet kuusen alle ja välillä kahvinkeittoa. Aarolla ja Jarilla yksi “imaisu” mutta ei muuta tapahtumaa. Nukkumaan menimme jo klo 06.00. (Jari)

31.7.97
Karvosen Veikko herätti meidät klo 10.00. Veikko tuli Metsähallituksen miesten kanssa tekemään linjoja suojelualueeksi erotetulle “lehdolle”. Veikko oli saanut korvaukseksi tontin Rukalta. Veikko, hyvänä isäntänä, sai puhuttua miehet ympäri ja suojelualueen raja siirrettiin pöydän kulmalta rinteen alareunaan.

Kalalla kävimme lyhyen reissun puustapudonneen suoralle ja Takalammen puronsuuhun josta Jarille tarttui Taimen. Jukka juoksi jo koukkaamaan isoa kalaa joka lyhyen väsytyksen jälkeen osoittautui 39 cm:n taimeneksi, joka oli kyljestä kiinni. Arvaa harmittiko! Nyt klo 18.30 ja taas ollaan menossa yläjuoksulle. (Jari)

1.8.97 klo 01.30
Iltakalastuksessa ei taaskaan hurrattavaa. Sipinniskalla muljasi taimen, jonka Jari kylläkin ymmärsi vasta laavulla. Harmi – Retki loppuu taas liian aikaisin. Herätys on aamulla 7.00 ja sitten katsomaan tulevia kalamiehiä kotona. (Jukka)

Klo 11.30
Jukka lähti Aaron suihkun kautta kohti Ähtäriä ja minä vietän päivän vielä kalastellen. Illalla Aaron luo jonne tulee Kaija ja tytöt sekä Aulis, Juhku ja Leenukka. Huomen aamulla lähdemme taivaltamaan Kitkan alhaalta ylös.

Klo 17.00
Kävin Hanhiniskalla ja törmäsin taas kolmeen taimeneen, jotka pyörivät niskalla. Ne selvästi aina tappelivat paikasta ja asettuivat sitten kukin oman kivensä luo. Olin välillä puussa ja seurasin niitä, välillä kävin heittämässä muutaman heiton perhoja vaihdellen, Lähin kala oli muutaman metrin päässä rannasta. Heitin aluksi rannalta ja kävin välillä katsomassa oliko kala säikkynyt pois, mutta se ei heiton takia lähtenyt kertaakaan. Lopuksi siirryin ihan kalan taakse. Viimeiselle kivelle piti vähän kahlata, mutta sitäkään kala ei säikkynyt. Olisin pystynyt vavan kärjellä koskettamaan kalaa. Tiputtelin erilaisia perhoja sen eteen ja lopuksi se kävi näykkäisemässä UppoBomperia, mutta ei tarttunut. Viimeiseksi perhoksi laitoin Sarvijaakon jolla yritin naruttaa Taimenta, mutta eipä tuottanut sekään tulosta. Lopulta kala hermostui leikistäni ja syöksyi turvallisimmille vesille. Ei ollut sekään kala minun.

Taidanpa soittaa Aarolle, että tulee hakemaan pois. (Jari)

* * *

4.9. – 7.9.1997

4.9.79 MOON TAAS TÄÄLÄ
OHO tarkootan tiätysti vuatta ’97.
Me saavuumma tänne Sipinrinteelle tuas ennen puoltayätä. Juhku siinä hakkaalemahan viripuita näyttämäni valon säestyksellä. Nuotio syttyi kuin syttyikin ilman Sinolia, MUTTA sitte alakoo noloo tuuhastusyritys, jonka seurauksena oli pakko turvautua Sinoliin. Yksi harmittava tapaus sattui kun Susanna huamasettä sen sadehousuuhin oli tullu “REIKÄ”! No ensimmääsnä nua tyttöset hyppäs makuupussihinsa ja rupes nukkuileen. Minen tiärä sitte kuinka kauan multa tää kirijootus sujuu… Nua tuas orotteloo käristeetä mitä liä muuta… Ruvetahan tuas taas ottamahan lukua. Harmi vaan et kolomosen ja vitosen kohoralla kuuluus vaan vianua kuorsausta. Nyt taitaa ollakki sitte hyvä aika lopettaa ku tua perhoonenki rupiaa pörräämään tuas korvan viäres…
© Leenukka

5.9.97
Herättihin aamulla tuas kymmenen aikoohin. Aamutoimet tuli tehtyä ja puurot syätyä. Aaro ja Kerttu tuli tuas pualenpäivän aikoohin. Kaffet juatihin ja julistettihin kalakilipaalu alakeneeksi. Lähärimmä joenrantaa kohoren. Menimmä Juhkun kans Sipinlamparehen yläpäähän. Siitä se kohta nosti yhyren harrin. No mun myrykyllisehen perhohon iski kiini valtavan kokoonen harri ainaski 5 cm. Mutta se pääsi harmikseni irti. Vaihroon vähä kalastelupaikkaa mutta se jättikala ei tehny comebackiä… Luavutin tuas vähä ennen kisa-ajan loppumista ja lähärin laavulle. Siälä noli poiminu ämpärillisen pualukoota. (MAHAROTON MÄÄRÄ!). Kohta saapuu ne lopukki kalamiähet. Jokaasella oli harri johonaki tikunnenäs. Huamattihin että kilipaalukykyysimmät kalat oli Juhkulla ja Jarilla. Ankaran mittauksen jäläkehen julistettihin Juhku Carillopullojen voittajaksi vaivaasen viiren millin erolla. Nyt täs alakaa ruokapuuhat näyttämään lupaavilta. Täytyy ny vaan orottaa…
© Leenukka

7.9.97
Munohrin kirioottaa eilen, mutta ny me ollahan täs lähärös. Eilen me taas lähärettihin kalastamahan. Eka tuanne Hanhiniskalle päin ja sitte tultihin tänne Sipinlamparehelle päin. Mä keksiin nualle kaharelle kauhukakaralle piäntä kepinetsintätekemistä. Jari tuli sanomahan että siälä on iso kala täytyy mennä takas. No se meni ja me kohta lähärettihin laavulle. Muut oli jo siälä siis paitsi Juhku ja Jari. No sitte nekin tuli. Juhku kaharen fisun kans. Se toinen oli oikeen möhökala. Syätihin kalakeittua ja illemmalla plättyjä mansikanmollukootten kans. Mä kai sitte nukahrin tuas kymmenen mais ja en sitte osaa sanua mitä nua pässit on sinä iltana konstaallu. Sen voin kyllä sanua, että ikinä ei oo ollu niin aharasta nukkua ku Juhku ja Julia oli mun litistäny. Niin ja Julia melekeen oli hivuttautunu laavusta pois. Mitä lie unta nähny. Aamulla alko sitte hirmumoonen laulukonsertto by Julia. Siinä käytihin kaikki aamutoimet läpi… Hämmylin oli tullu kylymä siinä tikkulooras niin se piti laittaa notskin lämpöhön. Siinä jouruttihin sitte piänistää leivänkannikan nualle Kuukkeliille. (KYNÄSTÄ ALAKAA LOPPUA MUSTET). No kohta ollahan lähärös kohti Aaroa ja Kerttua ja saunahan!! MORO TAAS OLI TOSI YLI KIVA TAA OLLA TÄÄLÄ…!
© Leenukka

13.-16.6.1996

Mukana Juha-Matti, Aulis, Jukka ja Jari. Aaro vieraili.

1. reissu ilman ensimmäistäkään mitantäyttävää kalaa. Jarilla yksi “imaisu” takkupyörteessä.

Lunta satoi lauantaina 15.6.1996 lähes koko päivän. Maa ja puut olivat ihan talvisen näköiset. Kalastajilta puuttuivat vain sukset. Laavun eteen koko tulisijan, penkkien ja pöydän päälle rakennettiin pressukatos. Pienten virittelyjen jälkeen katto toimi hienosti. Myös sunnuntaina 16.6.1996 aamulla satoi lunta. Herätys klo 07.00, leirin purku ja kotimatkalle.

* * *

9.-15.7.1996 Jukka ja Jari

Perinteinen viikko Sipinrinteessä. Kelit vaihtelevat, lähes päivittäin satoi. Vesi tosi korkealla, jopa korkeammalla kuin kesäkuussa.

9.7.1996
Perillä Sipinrinteessä n. klo 15.30, pientä sadetta ja miljoonia eläimiä. Leirin rakentelua ja klo 18.00 alkoi kalastus, joka kesti varmasti ainakin kaksi tuntia. Tämän jälkeen varovaista leirielämään totuttelua.

10.7.1996
Yläjuoksulla, keli harmaa ja välillä pientä sadetta. Jari sai Takalammen puronsuusta klo 14.30 tartutettua 2,3 kg:n taimenen ruskeaan sarvijaakkoon. Jukka huutamalla koukkaamaan. Todistajana ukko Lohjalta, joka poikansa kanssa tavattiin viikon aikana usein joella. Illallisena sisäfilepihviä ja valvosipuliperunoita. Iltapalana loimutettua taimenta valkoviinin kera.

11.7.1996
Torstaina alajuoksulle n. 6 tunnin reissu aina Koivumutkiin saakka. Ei saalista. Sadetta ja väsymystä. Illalla kävimme hätäisesti joella ja nopeasti viettämään leirielämää.

12.7.1996
Yläjuoksulla Hevonperseessä käyden. Ainut aurinkoinen päivä. Ei saalista, mutta taas väsymystä. Ilta meni kokonaan pohtien leirielämän ihanuutta.

13.7.1996
Päiväreissu yläjuoksulle. Keli taas pilvinen ja harmaa, välillä sadetta. Jari aloitti Sipinkosken niskalta. Kolmannella lyhyellä rullauksella siiman ulosottovaiheessa 2,8 kg:n taimen kiinni ja taas Sarvijaakkoon. Kala kävi niskalla hyppäämässä. Nopea jarrun kiristys ettei Taimen mene koskeen. Sen jälkeen kala veti kerran kunnolla ylävirtaan, mutta väsyi nopeasti ja saalis saatiin koukattua. Vastarannalla kaksi todistajaa ja neuvonantajaa “tuhannen päissään“.

14.7.1996
Päivällä alajuoksulla. Hanhivirta tarkemmassa pommituksessa. Ei saalista. Jukka näki isomman kalan käyvän pinnassa. Saattoi olla taimen tai iso harri.

Viimeisenä iltana päätimme keskittyä kotilampareen alueeseen. Keli pilvinen. Taimenparvi nousi Sipinlampareeseen n. klo 21.00. Ankaraa pommitusta. Ei kiinnitystä. Jukka laavulle n. 21.50. Jari sai rannalle asti yhden harrin pintaperholla (europa 12) ja karkuutti sen kaislikosta. Uutta yritystä pinnassa käyvälle harrille, joka kävi pari kertaa molauttamassa meidän puolella olevan kiven takana. Perhoa oli vaikea saada ulotettua riittävän kauas. Vastarannalla oli taas pari kaveria (Lieksasta), jotka toisilleen epäilivät että, ei se yllä, pitäisiköhän meidän mennä. Kahlaus vielä vähän syvemmälle ja siima vielä vähän pidemmälle ja jo ylsi. Kala mosautti perhoon ja tarttui vastaiskulla. Se tuli helposti muutaman metrin matkan ja jymähti sen jälkeen kiven taakse. Vavan varovaista nostamista ja siiman kiristämistä. Kala ei hievahtanutkaan. Ensimmäisen kerran epäily heräsi; onko se sittenkään harri. Huusin epäilykseni vastarannan katselijoille ja kiristin siimaa edelleen ja silloin kalaa vietiin. Se painoi hirvittävällä vauhdilla alas kosken niskalle ja sieltä 30-40 metriä takaisin ylöspäin ja siellä korkealle ilmaan. Kala oli iso taimen. Vastarannan miehet huusivat, että on se harri, taimen on tuolla ja näyttivät ylös hyppäävää taimenta. Vapa ja siima näyttivät alaspäin ja kala oli jo ylhäällä. Siimassa pitkä lenkki. Vapisevia taka-askeleita ja siiman sisäänkelausta. Tässä vaiheessa tajusin, että perhona on edelleen huolimattomasti siimaan sitaistu europa 12 ja siimana monella solmulla oleva 0.20. Kala syöksyi välillä alas ja taas uudestaan ylös ja aina syöksyn jälkeen ilmaan. Yritin huutaa Jukkaa apuun, mutta ääni ei näköjään kanna laavulle meidän rannaltamme. Sain kalan ensimmäisen kerran lähelle ja otin jo koukun esille, mutta ei toivoakaan, että sen olisi saanut koukattua. Pyysin vastarannan katselijoita huutamaan Jukkaa apuun ja nämä työtä käskettynä. Alkoi mahtava vihellys- ja huutokonsertti, jonka seurauksena Jukka teputti rantaan kumisaappaissa. Pienen neuvottelun jälkeen saappaat ja housut jäivät rannalle ja Jukka jokeen. Vastarannan miehet totesivat, että nyt tiedät mitä yhteistä on närhellä ja perhokalastajalla. Kala oli jo väsynyt. Ensimmäinen koukkaus epäonnistui, mutta toisella kala turvallisesti rannalle. Komea nousutaimen 3,3 kg. Ensimmäinen pintaperhotaimen Kuusingilta. Illan opetus No 1: jos näet parven nousevan, älä anna periksi. Illan opetus No 2: Kalan tuikista ei voi päätellä onko se harri vai taimen.

Illalla kävelin vielä rantaan ja esitin kolminkertaisen nöyrän kiitoksen Kuusingille.

15.7.1996
Herätys klo 07.00 ja kotimatkalle.

* * *

5.-8.9.1996 Leena-Mari, Juha-Matti, Päivi, Aulis, Julia, Susanna, Kaija ja Jari

Saavuimme laavulle 21.00. Emme nytkään eksyneet. Pieni hämärä oli jo aistittavissa lopputaipaleella, mutta eipä hätäpäivää. Makkaranpaistoa ja leiritulilla istuskelua.

Pe 6.9.1996
Aamulla heräsimmä klo 8.30. Soimmä maittavan aamiaisen (Tiatty miähet kokkas). KLo 10-11 kävimmä kävelemäs Kuusinkijoen reunamille. Sitte me lähärimmä kalalle 11.50. Mut Päikkä, Kaija ja Aukku meni omille retkillensä (Tiäs minne). Mut me muut kalastimma urhoollisesti Sipinlampareella. Meirän Juhku nappas Sipinniämen ennätysharjuksen (44 cm, 1 kg) (HUOMIOO! SIPINLAMPAREEN YLÄOSASTA). Joo saihan se toisenki otettavan kokoosen. Aaro tuli kans perhostelemahan. Ruokaalemahan lähärimmä eiku… tätei ny lasketa. Aarolta muutes taimen (mitä torennäköösemmin) varaasti perhon Sipinkoskenniskalta. Me söimmä sitten nakkikeittua! Noh sitte me taas lähärimmä kalastelemahan Leenu&Juhku alajuoksulle (Aaro oli menny jo ereltä). Susku, Juulia & Jari jäi viälä yläjuoksulle (S & J ensikertalaasna). Me Juhkun kaas näimmä mahtavan taimenen pohkaasevan siältä Hanhisuvannon yläosasta. OOH Mikä mahtava näky. Leenu sain ensimmääset harjukset 19.25 mut ku soli sellaanen alle kolomikymppinen. Juhkullaki siinä oli kokoaika ne sintin kokooset kimpus. No ku ne muut tuli nii on se kumma ku Suskun virvelistä joku iso möhökala katkas puolet kohosta oli se kans menua! Heti ku ne tuli niin Leenun tärppi lakkas. Juhkun kans lähärimmä ennen pimiän tulua. Loimulohta tulollansa ja Juhku-Matin saamia harjuksia. Julia rupes jo kuorsaamahan ennen ku kalat oli kunnolla loimuttuneita. Morotan jo huomista päivää et mä sitte saan rikkua kaikki kalaennätykset. Ja ny sitte eiku syämään!
© Leenukka

La 7.9.1996
Heräsimmä 9.00. Aukku kriksevänä meni jo hakkaalemahan puikkosia ja sytytti tulekset. Söimmä siinä sitte ja lähärimmä kalalle. Sipinlampareelle. Saimma sielä kalastelun ohessa irrootella Julian kalasyättiä joen pohojasta- Noh tavallisehen tapahan Juhku poimi suurimmat eväkkähät. Yksi harius otettihin mukahan. No lähärimmä Ja:n S:n ja Ju:n perähän pystykalliolle. No ei sinne asti keretty ku innokkaita flikkoja juaksi vastahan hyvä ku puheesta sai selevää, mut sen verran kuiteski et tuli äkkilähtö sinne kiipeilykoivun työ. “Jari on bongannu taimenia” Siinä sitte toinen vuorollansa kiipes oksistohon. HUAMIOOKAA et mä (L-M) sain taimenen (alle 30 cm) ja ainaski kolome kilua). Kyllä muutes siälä kouvunnokas oltihin niin kähevänä että… Juhku ja Jari jäi viälä epätoivoosesti pyyrystämähän niitä fisuja- Ruokana tonnikalaspakettoa ja siäniä- Päikkä, Kaija ja Aukku oli Kouvunmutkalla asti ihaallu maharottoman mahtavia maisemia ja samalla keräälly noita siäniä- Muutes hyvä nottei tullu loimutettua spakettia med tonfisk. L-M & Juhku lähärimmä viälä Pystykalliolle. Mun syätin nurkilla kävi maharoton kuhina. Tulihan siältä niitä alaikääsiä monelle sormelle. Flättytaikina valamisna ja Jari kähevänä lättymestarina. Täytyy kyllä ny täs myäntää et noli hyviä. Samalla täs meirän eka OHOPS tokkuluakkakaane murehtimaha läksyjä. Voi piäntä….
© Leenukka

Su 8.9.96
Taimenia unissa. Sovittu herätys klo 04.00 ja uusiksi 05.15. Aamuhuurteessa Jari ja J-M kalalle pystykalliolle ja Hanhiniskalle. Kalastusta ja suolen toimintaa, taimenten tarkkailua puusta ja vavan toisesta päästä. Ei saatu taimenia, mutta uusi näöntarkastus J-M:lle saatiin, kun ei ne taimenet puusta tahtoneet näkyä. takaisin laavulle yhdeksän aikoihin, aamupala, pakkausta ja lähtö – kiitos Kuusingille tästä opettavaisesta vuodesta 1996
(J-M)

1.6.-4.6.1995

Mukana Juha-Matti, Aulis, Mara, Jukka ja Jari. Aaro vieraili. Saaliina mm. kirjolohta (!!) Sipinkoskesta. Myös joitakin harreja saatiin. Jukalla kala kiinni Takkupyörteen sivu-uomassa; solmu auki ja kala (taimen tai harri) meni menojaan. Vesi korkealla, kelit upeat. Aulis simahteli päivätorkuille kuusien alle, kun tyrät rytkyen yritti etsiä Takkupyörrettä. Aulis kävi muuten koivumutkissa tarkistamassa ettei kukaan vain ole siirtänyt Takkupyörrettä sinne. Kalakisa Jarille Takkupyörteestä saadulla harjuksella (Kitka Special).

* * *

5.8.-12.8.1995 Jukka ja Jari

Viikko ilman mainittavaa saalista.

Aaro nimesi Pikkuvihtamutkien alapuolisen suoran. Hän lähti hakemaan puuhun jäänyttä perhoa. Koivu oli kallistunut joen päälle ja juuri kun Aaro oli saamaisillaan perhon, puu katkesi ja mies ja koivu jokeen. Itse ylös joesta selvittyään Aaro ryhtyi kunnon perhokalastajan tapaan tutkimaan vapaansa onko siihen tullut jotain vauriota. Hän ihmetteli kun ei oikein nähnyt; silmälasit olivat jääneet jokeen. Nekin kuitenkin löytyivät ja Aaro palasi laavulle märkänä kuin uitettu koira. Suoran nimi on nykyään Puustapudonneen suora.

Kalakisa Jarille Sipinkoskesta saadulla harjuksella( Red Tag).

* * *

7.9.-10.9.1995

Syysreissu. Mukana Mara ja Pirjo, Jani, Juha, Tiina, Julia, Susanna, Kaija ja Jari.

Lähdimme Vaasasta n. klo 14.00 ja yritimme ehtiä kävelytaipaleelle ennen pimeäntuloa. Lupien hakeminen ja Aaron ja Kertun luona pysähtyminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että lähtiessämme kävelemään oli jo säkkipimeää. Alkutaival meni pienistä kompuroinneista huolimatta hyvin. Olin laskenut, että saisimme käyttää kävelyyn max. yhden tunnin kun normaalisti matkan on kävellyt noin puoleen tuntiin. Lapset hidastivat kuitenkin matkantekoa huomattavasti. Tiina oli turvallaan jatkuvasti, mutta onneksi se vain nauratti häntä itseäänkin. Kun pääsimme hakkuuaukiolle Mara sanoi, että eikö pitäisi jo nousta ylemmäs ja olin samaa mieltä. Otimme kurssin hieman oikealle (virhe No 1). Kävely jatkui ja jatkui. Rukan valot olivat mielestäni hieman vikapaikassa ja pidimme Maran kanssa ensimmäisen kriisipalaverin. Päädyimme keskustelun tuloksena siihen, että ainut mahdollisuus on, että olemme liian alhaalla (virhe No 2). Jatkoimme siis eteenpäin samaa reittiä ja porukasta rupesi kuulumaan jo huolestuneita kysymyksiä ja väsymyksen ääniä. Päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin (virhe No 3). Puolentoista tunnin kävelyn ja parin kriisipalaverin jälkeen oli pakko todeta, että emme löytäisi sinä yönä laavulle; olimme eksyneet! Totesimme olevamme tunturin laella ja tarkkaa suuntaa laavulle oli mahdoton löytää. Yritimme vielä Maran kanssa tehdä pari pistokoetta alaspäin, mutta tuloksetta. Lapset nukahtelivat jo kanervikkoon ja heidän suojakseen oli heitelty makuupusseja. Yritimme rauhoitella muita vaikka omassakin mahanpohjassa kutitteli. Susannan itkuinen mielipide: “Tämä on ihan kuin elokuvissa!”. Olin eksyttänyt koko porukan Kuusamon kairaan. Mukana vielä viisi alle 9 vuotiasta lasta. Onnittelut!

Onneksi meillä oli lainateltta mukana. Sen piti olla putkiteltta. Oudon teltan pystytys säkkipimeässä oli sekin aikamoinen kokemus. Teltta ei sitäpaitsi ollut edes putkiteltta. Sen me huomasimme epätoivoisten säheltelyjen ja yritysten jälkeen. Teltta saatiin kuitenkin jollain tavalla hahmolleen ja uskomattomasti kahden hengen telttaan saatiin sullottua viisi nukkuvaa lasta. Itse tyhjäsimme pullon rommia ja löimme kanervikkoon nukkumaan.

Aamulla heräsimme Maran kanssa klo 06.00 ja kävelimme muutaman sata metriä alaspäin laavulle. Olimme yöllä nousseet Paljakan tunturin laelle ja kävelleet koko ajan liikaa oikealle. Ilmeisesti olimme päässeet nousemaan jotain kurua pitkin, jolloin edes jatkuvaa vastamaata ei huomannut. Laavu kuitenkin löytyi ja onpahan ollut jälkeenpäin monta tarinaa kaikilla kerrottavana.

Tytöt poimivat marjoja. Pojat yrittivät kalastaa. Pari mitan täyttävää harjusta saaliina.

Hanhisuvannon niskalla 5 nousutaimenta ja 2 asukkia yhtäaikaa näkyvissä. Koko porukan yhteinen kävelyretki keskeytyi Maran ja Jarin osalta välittömästi ja eikun vapoja hakemaan. Taimeniin ei saatu kiinnitystä. 1. Perhoon osoittivat kiinnostusta mutta sen jälkeen ei mitään vaikutusta muilla kuin Pintabomberilla, jonka alla kävivät pyörimässä. Eivät pelänneet kahlaamisen ääntä tai muitakaan ääniä. Kahlaajasta aiheutuneet aallot pelottivat kalat hetkeksi pois, mutta tulivat nopeasti takaisin. Vielä aamulla kaloista olimme näkevinämme häivähdyksiä, mutta eivät nytkään innostuneet perhoistamme.

Paluumatkalla emme eksyneet.

30.7.-6.8.1994

Laavunrakentamisvuosi. Mukana tuodut tarvikkeet saatiin kuskattua traktorilla lähelle tulevaa laavua. Mukana tuotiin traktorimieheltä lautaa ja pohjanmaalta huopaa, nauloja, saranat (Jukan anoppilan vanhasta ladosta) yms. tarpeellista. Ankara työviikko Sipinrinteessä helteisessä kelissä. Keloja haettiin vaaran rinteestä välillä kaukaakin. Laavulta näkyvä maisema haluttiin säilyttää melko koskemattomana. Aaro salvausmiehenä mukana koko alkuviikon. Aaron palkkana ensimmäinen Kuusingista saatu taimen.

Jukka sai tartutettua tiistai-illalla rauhoituksen jälkeen Sipinkosken niskalta “yllätystaimenen” sinisiipiseen marabouperhoon. Ensimmäinen rullaus niskalle ja kala otti heti kiinni, pärskäytti muutaman kerran pinnassa ja irti! Siitä taimenesta ei vielä ollut palkkakalaksi.

Laavu valmistui torstaina ja samana päivänä klo 17.30 Jari sai 2,5 kg Taimenen Pikkuvihtamutkien alapuoliselta suoralta. Perhona vihreärunkoinen Uppo Bomber. Taimen luovutettiin katkerien kyynelien kera, mutta kuitenkin kiitollisuudella Aarolle.

Loppuviikolla vielä hieman kalastusta ja pääosin laavun viimeistelyä ja ympäristön rakentelua, mm. laavun edustan laatoitus, kellarin ja WC:n rakentaminen yms. Kalastus jäi kokonaisuudessaan vähälle, mutta tulevia vuosia varten oli kaikki valmiina.

* * *

3.9.-5.9.1994

Tupaantuliaiset. Mukana Veikko Karvonen vaimoineen, Aaro ja Kerttu, Lea ja Matti, Jukka ja Merja, Julia, Susanna, Kaija ja Jari. Illan Menu muodostui mm. loimulohesta ja valkoviinistä jälkiruokana tietysti lettuja ja hilloa. Puheita pidettiin juhlallisesti monen suun voimalla, välillä yhtäaikaakin. Hieno ilta. Tyttöjen piti mennä vieraiden mukana Aaron luo yöksi, mutta oma laavu voitti ja ensimmäinen yö koko perheitten voimalla vietettiin Sipinrinteessä.

Janin saapumisesta ilmoitettiin ja sovittiin kummihommat.

Kalakisan voitti kahdella Sipinlampareesta saadulla harjuksella Aaro.

8.8.1993

Kitkan reissun jälkeen kävimme Aaron ja Karvosen Veikon kanssa tutustumassa mahdollisiin paikkoihin, joihin voisimme rakentaa kaipaamamme laavun Kitkan safarilaisilta ja leiriruuhkilta suojaan. Molemmille osapuolille sopiva paikka löytyi helposti vaaran rinteestä. Paikalle löytyi samantien nimikin; Sipinrinne.

Olimme saaneet Aaron kautta Veikolta puolittaisen lupauksen, että hän voisi myydä meille pienen tontin. Kun ryhdyimme varovasti neuvottelemaan myynnistä Veikko totesi, että eikö se ole kaikille liian kallista puuhaa ryhtyä erottelemaan pientä maapalaa. Kysyimme vuokrausmahdollisuutta ja sehän sopi kyllä Veikolle. Yritimme udella vuokraa, mutta Veikko totesi, että siitä ehtisi sopimaan. “Tehkäähän nyt siihen vain laavu”. Seuraavaksi strategiamme mukaan kysyimme lupaa tuoda traktorilla laavuvärkit paikan päälle. Veikko katseli ympärilleen rinteessä olevia satoja keloja; eiköhän tuossa rinteessä makaa yhden laavun tarvikkeet ja vielä polttopuita kymmeniksi vuosiksi. Olimme samaa mieltä. Niin oli neuvottelut käyty ja Sipinrinne jäi odottamaan seuraavaa kesää ja rakentajia.