Kategoria: Perhe (sivu 2 / 36)

Latvalinnustus vol. 4

Hiihtaja

Tammikuun lopulla lähdemme taas neljän vuoden tauon jälkeen latvalinnustamaan Ruotsiin. Ensimmäinen reissu oli 2009 Saxnäsiin. Samaan paikkaan suuntasimme seuraavana vuonna ja sitten vuonna 2011 oli kohteena Överkalix. Nyt suuntaamme tammikuun lopulla jälleen Saxnäsiin.

Lintutilanteesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta tuskinpa sielläkään lintukanta on vielä kunnolla elpynyt. Sen verran olemme saaneet paikallistietoa, että ilmeisesti metsoja on jopa paremmin kuin teeriä. Starttaamme jo tiistai-iltana, koska laiva ei kulje keskiviikkona. Olemme perillä aamuyöstä ja emme ehkä jaksa lähteä vielä keskiviikkona hiihtämään umpiseen, vaan otamme pilkkivehkeet mukaan ja keskitymme raudun pilkintään ensimmäisenä päivänä. Meille jää vielä kolme täyttä metsästyspäivää ja se varmasti riittää. Jos muistikuvat ovat oikeat, niin kolme päivää metsä/suohiihtoa metrisessä hangessa on riittävän haastava laji. Siksi on hyvä, että nyt parina päivänä on päässyt jo kotimaisemissa jäällä vähän treenaamaan metsäsuksihiihtoa. Kaija on ollut lumikengillä ja itse olen kolistellut Vaarin vanhoilla metsäsuksilla, joilla aion myös Ruotsin reissun taas pärjätä. Vielä on muutamia päiviä aikaa treenanata.

Aamulla olimme Alvarin ja Suskun kanssa HopLopissa. Se oli isovanhemmille ensimmäinen HopLop-reissu, mutta voin vakuuttaa, että ei jäänyt viimeiseksi. Loistava paikka peuhata Alvarin kanssa. On pallomerta, liukumäkeä ja jos jonkinlaista vempainta. Ehkä Alvarin ja ukin suurin suosikki oli formula-auto (linkki videoon) ellei sitten pallomeri, josta kuva alla.

HopLop

Tallenna

Your Choice With No Limit alias Luca 1 vuotta

Meidän wanna be -metsästyskoiramme täyttää tänään 1 vuotta. Hänen metsästystaitonsa on vielä samaa tasoa kuin isännällä, mutta pääasia, että intoa molemmilla riittää.

Kaikilla muilla osa-alueilla tämä otus on kyllä ylittänyt kaikki odotuksemme. Hän on koko sielullaan ja ruumiillaan mukana kaikissa touhuissa mitä teemme. Nyt kun kompuutteri on taas enemmän ollut isännänkin sylissä niin aika usein siihen väliin tunkee yksi kappaletta vizslaa. Hän seuraa varjona perässä mitä ikinä teemmekään… tai no ei ehkä perässä vaan kaiken sen välissä mitä yritämme tehdä. Ilmeisesti rodun luonteeseen kuuluu uskomaton läheisyyden tarve. Hän änkee ja tunkee aina juuri niin lähelle ja kiinni kuin ikinä annetaan ja viihtyy siinä monta tuntia.

Charlie jätti meidät reilut kaksi vuotta sitten ja Blackie tasan 7 kuukautta sitten. Luca tuli meille tammikuun lopulla ja onneksi Blackie ehti häntä vähän kasvattaa tavoille, vaikka homma jäikin kesken. Luca on urhoollisesti ottanut talossa roolinsa ja ilon tuojan taito hänellä on loistava. Taidamme hankkia hänelle kyljyksen synttärilahjaksi!

Onnea myös kaikille sisaruksille!
Congratulations to all siblings too!
Grattis också till alla syskon!

Viime keväältä

Ukin huonetta siivotessa osui käteen Mumman ja Vaarin onnittelukortti viime keväältä. Se vähän nosti tunteita pintaan ja täytyy kortin kuva ja Mumman sinne piirtämä runo siirtää tänne, vaikka se ei ajankohtaan sovikaan, mutta sopi keväällä hyvin sekä luontoon että miehen tilanteeseen. Mistähän se Mumma nämä aina löytää…

Sulan reunassa
viluinen tuuli ujeltaa meren yli,
harmaa, hauras jää
sihisee ja suhisee.
Nouseva aurinko kultaa tienoon,
sulan reunassa soi ja helisee.
Jäälautta mustuu,
kristalliprismat loistaa ja kilisee.
Niiden soitossa talven menetys,
herääminen uuteen kevääseen.

Luigi

Pääsimme tänään ihastelemaan Luigia, jonka ansiosta meillä on uudet arvonimet mummi ja ukki! Nyt on jo ikävä <3



Kuvasaldoa kesästä

Artikkeleiden teko on jäänyt kauniin heinäkuun jalkoihin. Tässä muutamia kuvia helteisen kesän tapahtumista:

Täytyy aloittaa näillä lupaamillani auringonlaskukuvilla. Pitkin aurinkoista kesää on ollut houkuttelevaa ja koukuttavaa kuvata aina uudelleen ja uudelleen keskelle siltaa laskevaa aurinkoa. Ylempi kuva on heinäkuun alusta ja toinen kesäkuun 12. päivä.



Mr. Luca on ollut tietenkin touhuissa mukana koko ajan ja kiitettävästi myös kuvissa.


Hanhia näkyi tätä kesänä Drömmenin rannassa ensimmäistä kertaa. Toisessa parvessa oli 9 lintua ja toisessa peräti 11.





Kaija sai myös kauan kaipaamansa terassin venevajan eteen.



Luigin odottelua harrastettiin koko porukan voimalla. Elokuun ajan kutsuhuudot Luigin ulossaamiseksi vahvistuivat oleellisesti. July pääsi (tähän mennessä) vain kerran weikkaamaan. No vielä ehtii.



Tässä Luca pettyneenä seuraa laiturilta, kun ei päässyt mukaan venereissulle.

Vanhemmat jutut Uudemmat jutut

© 2018 Sipinrinne.com