Kategoria: Perhot (sivu 2 / 6)

Perhonsidontaa… vihdoinkin

Pitkästä aikaa istuin sidontapenkin ääreen ja ryhdyin harjoittelemaan laskuvarjohäkilän sitomista. Jotenkin se on jäänyt minulle vieraaksi lajiksi ja tunnustan edelleen, että sidokset eivät tyydytä, mutta periksi en aio antaa. Täytyy uskoa, että tässäkin lajissa voi vielä vanhakin oppia. Harjoitukset jatkuvat!

Toinen perho, jota sidoin oli Black Gnat. Sillä on legendaarinen maine Hans Lidmanin tarinan kautta. Se on se perho, jolla hän narrasi rautuja Tuntureita ja taimenia-kirjassaan. Tarinan nimi on Andasluobbalin viisi rautua. Hän joutuu leikkaamaan perhoa yhä pienemmäksi saadakseen raudut hyväksymään sen. Hieno tarina ja hieno kirja, joka kannattaa lukea. Tämänkään sidonta perhon yksinkertaisuudesta huolimatta ei ole ihan helppoa. Sidoin perhoa koukkuihin kokoa 14 ja 16 ja koukun koko asettaa omat haasteensa. Mutta jospa tuon sidontapisteen nyt avaisi vähän useammin, niin homma rupeaa varmaan sujumaan kerta kerralta paremmin.

Katkaa taimenelle

FrancesTässä pari Syrjäsen Laten ohjeen mukaan sidottua Frances-perhoa. Niistä toinen voisi olla se, joka antaa ensimmäisen rantataimenen Vaasan vesiltä. Tätä perhoa sitomaan innosti sen lisäksi, että katka-perho voisi oikeasti toimia merellä taimenelle, se tieto, että tämä perho on Sarvijaakon esi-isä. Ja kaikkihan te tiedätte Sarvijaakon merkityksen pehtoorin perhorasiassa ja kalastuskulttuurissa… hmm… miksi en muuten käyttäisi Sarvijaakkoa myös meritaimenelle?

Onpa tästä hommasta aikaa

Drags DevilPerhoja ei Rönnskärissä vielä montaa ole syntynyt, mutta kuten monessa muussa tilanteessa olen todennut, niin “Hyvää kannattaa odottaa!”. Ja tässä tapauksessa tuo hyvä on se sidontahetki eikä suinkaan sen lopputulokset. Kalaa antava meritaimenperho pitäisi löytää, että pääsisi toteuttamaan haaveen saada omasta rannasta perholla meritaimen. Tänään syntyi muutama Drags Devil Juhkun linkin avulla.

Ei ole helppoa saada tyydyttävän näköistä sidosta aikaan näin pitkän tauon jälkeen, varsinkin kun sekä perho että materiaalit ovat itselle outoja. Niinpä tähän loppuun sopii vielä lisää viisauksia eli “oppia ikä kaikki”… tai “harjoittelu tekee mestarin”.

Merenkurkun perhokalastajien sidontailta

Merenkurkun perhokalastajien sidontailta Pitkästä aikaa piti käydä myös Mepen sidontaillassa, kun aiheena oli Kuusingin perhot. Tietenkin ohjelmaan kuului Sarvijaakon teko… oikean värisenä ja sopivan harottavien siipien kera… päällä ei niin suurta väliä 😉

Lomailua ja sen kuvasatoa Part II

Auringonlasku ja linnut

Loma jatkuu edellisessä lomaraportissa kuvatun mukaisesti. Kristiina ja Sting nähtiin ja hyviksi havaittiin. Sen jälkeen on sulkeuduttu tiukasti Replotin kätköihin.

Perhosidontaa on harrastettu myös Replotissa

Kelit ovat olleet upeat kuten ilmeisesti koko Suomen lomailevalla kansalla. Pehtoori on istunut sekä terassilla kameran kanssa iltaruskoja kuvaamassa että pöydän ääressä perhoja sitomassa. Nyt rupeaa Kuusingin reissun perhot olemaan kasassa.

Varsinaista luontoretkeä vietimme maanantaina, kun kävimme pitkästä aikaa parin tunnin metsälenkillä. löysimme riittävän määrän mustikoita, valokkeja saimme puolisentoista litraa ja törmäsimme kolmeen merikotkaan. Yksi niistä vaikutti pienemmältä joten toivoa sopii, että pariskunnan pesintä olisi onnistunut ja jälkikasvu oli iskän ja äiskän kanssa lentelemässä. Tässä kuva yhdestä merikotkasta.

Vielä lauantaihin asti mökkielämän viettoa ja sitten Kuusingille erämaan kurjuutta kärsimään. Toivottavasti Paanajärveläiset odottavat meitä yhtä innokkaasti kuin me niitä!

Vanhemmat jutut Uudemmat jutut

© 2019 Sipinrinne.com