Pääsin toteuttamaan elokuun alussa unelman, joka lienee kaikilla perinteisen perhokalastuksen ystävillä eli viettämään perhokalastuspäivän ginin kirkkaassa kalkkivirrassa Englannissa.

Olimme viime talvena Suskun ja Tepon luona Poolessa, kun selailin netistä kalastusjuttuja ja törmäsin johonkin juttuun kalkkivirroista. Ryhdyin kaivelemaan hieman tarkempaa tietoa ja hämmästyin tietämättömyyttäni eli lähes kaikki kalkkivirrat ovat juuri Etelä-Englannissa. Lähimmät paikat Poolesta alle 30 min. ajomatkan päässä! Jo silloin löysin huippusivuston, josta löytyy kaikki tarvittava tieto kalkkivirroista eli Simon Cooperin sivusto https://www.fishingbreaks.co.uk. Sain myös neuvoteltua perheen kanssa diilin, että seuraavalla vierailullamme ukki saa yhden vapaapäivän ja voi lähteä kalalle.

Kotiin päästyäni laitoin rohkeasti sähköpostia Simonille ja hän vastasi todella nopeasti. Kerroin tilanteestani ja toiveistani ja hän laittoi kolme mahdollista kohdetta eli River Allen (https://fishingbreaks.co.uk/chalkstream/allen.htm#wim), River Nadder (https://fishingbreaks.co.uk/chalkstream/nadder.htm#compton) or River Test (https://fishingbreaks.co.uk/chalkstream/test.htm#mottisfont). Näistä päädyin valitsemaan River Allenin. Suurimpana valintakriteerinä oli paikan läheisyys eli vain n. 13 mailia eli n. 20 kilometriä Poolesta! Tein siis varauksen River Allenille Simonin sivuston kautta ja hänen ohjeistamanaan varasin Home Beatsin, jossa on kolme eri poolia. Varauksen tehtyäni sain häneltä mahtavan info-paketin sekä joesta että perhoista. Muutamaan päivää myöhemmin sain vielä viestin, että saan kalastaa yksin kaikilla kolmella poolilla aamusta iltahämärään!

Suuri päivä koitti 6.8.2019 ja aamulla töihin mennessään Teppo heitti minut joelle. Joen rannassa oli vastassa herrasmies nimeltään Stewart Hand, joka oli juuri niittämässä kalastajien käytössä olevan fishing Hutin ympäristöä kuntoon. Juttelimme hänen kanssaan pitkään ja hän kertoi olleensa 32 vuotta Shaftesbury Estaten palveluksessa, jossa hänen toimiinsa oli kuulunut mm. joen hoitaminen. Nyt eläkkeelle jäätyään hän oli sopinut vesien vuokrauksesta omistajan kanssa ja ryhtynyt täysipäiväiseksi river keeperiksi eli hän hoitaa jokea ja ympäristöä ja sen vuokrausta. Sain Mr. Handilta vielä hyviä neuvoja ja ohjeita päivän kalastusta varten. Paras ja totuuden mukainen ohje oli, että You can see alot of fish, but remember that they can also see you!

Home Beats muodostuu kolmesta poolista; Upper Brockington, Lower Brockington ja Bowerswaine. Lähdin ensin kävelemään alavirtaan Bowerswainen puoleenväliin saakka. Majalta alaspäin joki oli tosi matalaa ensimmäisen 500 m., mutta sen jälkeen rupesi olemaan syvempiä kohtia, joissa myös näkyi kaloja. Englannissakin on ollut poikkeuksellisen kuivaa ja veden korkeus oli ilmeisesti huomattavasti normaalia matalampi. Vesi oli lupausten mukaisesti ginin kirkasta ja myös muutama isompi kala näkyi vaaleaa pohjaa vasten. Stewardin sanat tulivat heti mieleen, kun kalat kaikkosivat piiloihinsa heti kun näkivät rannalla liikettä. Pysähdyin paikkaan, jossa joen yli meni pieni silta ja rannassa oli penkki, jossa oman ohjeeni (http://sipinrinne.com/2004/12/28/runua/) mukaisesti “Istun ensin ja odotan – ja katson” nautiskelin sikarin pienen konjakkiryypyn saattelemana.

 

Ensimmäiseksi perhoksi valitsin yllättäen Europa 12, pienimmän version, joka rasiasta löytyi. Pieni taimen näkyi pohjaa vasten ja kontallaan joen rannassa tarjosin perhoa kalalle. Toisella heitolla se nousi ja otti kiinni. Hetken jo ajattelin, että tämähän oli helppo laji. No päivän mittaan huomasin, että laji ei todellakaan ollut helppo. Kalastus on Allenilla sallittua vain pintaperholla ja nymfeillä ja perinteisellä ylävirtaan tyylillä heittäen. Kalastelin jokea ylöspäin ja näin todella paljon kaloja. Ne olivat arkoja ja väistivät välittömästi, jos heitto ei onnistunut kunnolla. Samoin ne karkkosivat, jos oma liikkeeni näkyi niille. Sain kuitenkin muutamia kaloja nousemaan katsomaan perhoa, mutta naurahtaen ne pyörähtivät pois, kun näkivät mitä yritin niille tarjota. Viimeisenä iltana sidottua foam beetleä kävi yksi taimen tökkäämässä, mutta ei sekään kelvannut poimittavaksi asti. Matalasta virrasta Lower Brockingtonin osuudella sain muutaman pienen taimenen narrattua, jopa tarttumaan, mutta isomukset olivat liian viisaita.

Majalla nautitun kevyen eväslounaan jälkeen siirryin Upper Brockintonille. Se osuus kulkee aluksi kalanviljelylaitoksen sähköaidan vierustaa kapeana uomana, jota ei pystynyt kalastamaan. Sen jälkeen virrasta kuitenkin löytyi syviä pooleja, joissa näinkin päivän suurimmat taimenet. Muutamaa lamparetta pystyi helposti kalastamaan penkalta käsin, mutta paikoin joen yli kaartuvat puut ja rantakaislikko tekivät myös tämän poolin erittäin vaikeaksi kalastaa. Poolin yläpäässä oli Home Beatsien levein ja ehkä myös syvin lampare. Sitä ennen joki kulki taas kapeassa kaislikkoisessa rännissä, jota oli hankala kalastaa ainakin penkalta päin. Sitten joki laajeni lampareeksi, jota ympäröi suuret puut, joiden oksat muodostivat vielä lampareen keskelle laskeutuvan lisähaasteen kalastajalle. Lampareen jälkeen joki taas kaventui pieneksi virraksi, jonka yli kulki silta, johon pooli päättyi. Lampareen pystyi kalastamaan oikeaoppisesti ylävirtaan, kunhan sai heiton osumaan oksien väliin. Aika monta perhoa ja kiroilun syntiä pooli aiheutti, mutta se oli silti ehkä hienoin paikka koko joessa. Sain parikin isompaa taimenta nousemaan perhoon, mutta vastaiskut eivät onnistuneet.

Siirryin takaisin alaspäin ja siellä kuulin taimenen käyvän pinnassa. Siirryin varovasti paikalle ja siellähän köllötti komea taimen virrassa ja odotti saaliin ilmestymistä näköpiiriinsä. Tämä yksilö oli vain sellaisessa paikassa, jossa minun taidoillani vain ehkä joka kymmenes heitto voi onnistua. Rannalla oli korkeat kaislikot ja lampareen yläpuolella tiheä puiden oksisto eli piti onnistua heittämään kaislikon yli, mutta oksien alle! Ja eihän se onnistunut vaan perho lässähti veteen liian voimakkaasti ja taimen oli tipotiessään. Palasin paikalle about tunnin päästä ja kala oli taas paikoillaan. Tilasin Simonin kautta keväällä nipun kalkkivirtojen perhoja ja niiden joukosta laitoin perhoksi Pink Shrimpin 14 koukussa. Sain kuin sainkin heiton onnistumaan ja perho laskeutui kalan yläpuolelle. Saman tien kun lähdin vetämään perhoa, siihen ryntäsi piilossa oleva toinen taimen kiinni. Sitten olikin Haldinin 3/7 vavalle käyttöä. Kala oli reilu 50 cm ja todella ärtynyt kiinni jäämisestään. Lopulta se uitti itsensä ja perhon kiinni rantakaislikkoon, josta kahlasin sen vapauttamaan. Se oli ylivoimaisesti päivän suurin kala ja viimeistään sen jälkeen oli kaikki toiveet kalkkivirroista täyttyneet.

Kalastelin vielä molempia Brockingtoneja iltaan saakka ja sain vielä muutamia pienempiä taimenia narrattua. Tepon kanssa oli sovittu noutotreffit klo 20.00 ja silloin oli kiitosten aika elämän ensimmäiselle kalkkivirta kalastuspäivälle.

Jälkipohdintaa

Toivon, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kalkkivirta -kokemukseksi. Ehkä seuraava paikka voisi olla tuo River Test, josta Simoin kirjoitti mailissaan “The most famous chalkstream of all!!” Nyt kun jälkeenpäin vielä katselin noita Simonin jokiesittelyjä, niin siellä on myös River Allen määritellään vaikeimpaan luokkaan kalastuksellisesti. Toisaalta se on myös korkeimmassa luokassa rauhallisuudessa. Joki virtaa aidossa Englantilaisessa maalaismaisemassa. Kilometrin päässä joen alapäässä olisi ollut myös paikallinen pubi Horton Inn, jossa voi käydä nauttimassa lounaan. Itse en sinne suunnitelmista huolimatta malttanut lähteä. Vasta paluumatkalla kävimme Tepon kanssa testaamassa paikallisen oluen. Kalastuspäiväni oli erittäin hieno ja jos joku suunnittelee kalkkivirroille lähtöä, niin ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä Simoniin ja tutustua kohteisiin perinpohjaisesti Simonin sivuston kautta.

Kiitos Kalkkivirrat hienosta elämyksestä!