Kanadanhanhet jälleen vierailulla

IMG_3314

Peräti 21 kanadan hanhea kävi peseytymässä Drömmenin rannalla. Ne viettivät lahdella parin tunnin siestan ja sen jälkeen lipuivat arvokkaasti jatkamaan matkaansa.

Jälleen draamaa Drömmenin rannoilla

Merellä uiskenteli kaksi hanhipariskuntaa perheineen. Hetken päästä itärannalta rupesi kuulumaan kovaa meteliä ja metsässä vilahteli jotain valkoista… Pienen epäuskon jälkeen se oli hyväksyttävä, että joutsen siellä juoksi ja ajoi jotain takaa. Hain kameran ja sain todistaa taas jotain uutta näillä rannoilla, kun joutsen ja hanhiparvi kävivät reviirikeskustelua.

IMG_3103

Joutsen esti hanhien pääsyn veteen ja kameramies lähestyi toisesta suunnasta…

IMG_3105IMG_3111

Keskustelu reviistä oli välillä hyvin tiukkaa!

IMG_3115

Poikaset seurasivat tilanteen kehittymistä ja odottivat vanhemmilta lisäohjeita.

Lopulta päästiin ainakin jonkinlaiseen sopuun, mutta edelleen rannasta kuuluu välillä kiivasta väittelyä 🙂

Ruuhkaa Drömmenin rannoilla

IMG_2942 (1) 

Oma silmäni löytää ainakin yhdeksän lintua Drömmenin rantakiviltä. Keväinen ruuhka tuntuu vain yltyvän. Janne ja Maija sentäs ovat uskollinen pariskunta, mutta muilla tuntuu olevan vielä epäselvää kuka kenenkin on. Pahoittelen yllä olevan kuvan huonoa laatua, mutta se on ikkunan läpi kuvattu ja tarkennus ei oikein onnistunut.

Alla on vielä pari kuvaa Maijasta ja Jannesta kotikivellään.

IMG_2929 IMG_2934

Kevät saa…

IMG_2915

Tänä vuonna Drömmen vapautui jäistä 19.4. eli nytkin oltiin parisen viikkoa etuajassa. Kevät etenee huimaa vauhtia ja linnut pitävät taas uskomattomia konserttejaan. Joka puolella lentelee niin lokkeja, sorsalintuja, joutsenia ja liuta tunnistamattomia siipiveikkoja. Kaikilla niillä on kevättä rinnassa ja parin metsästys kiivaimmillaan. Myös Janne ja Maija ovat jo palanneet kotikivelleen, jota tässä alla olevassa kuvassa vartioivat laiturilta.

IMG_2900

Kurjen huuto

Se varma kevään etenemisen ääni kuului tänään, kun Babbas fladanilta kuului perinteinen kurjen huuto. Laitetaan päivämäärä muistiin, että nämä varovaiset veijarit ovat tulleet paikalle jo maaliskuussa sopivaa pesäpaikkaa etsimään. Kuva olisi tietenkin kiva ylläri, mutta enpä ole niistä joutsenistakaan saanut aikaiseksi muuta kuin kännykkäkuvan Instagramiin.

Sulan raja lähenee taas vauhdilla ja avovettä näkyy jo aika pitkälle Kaffebodanin eteläpuolella. Omassa rannassa jäätä on vielä muutama kymmenen senttiä, mutta näillä keleille se kyllä ohenee vauhdilla. Tänään mittari näytti +12 astetta!

Lucan kanssa treeneissä

IMG_7683

Luca tarkkailee tilannetta

IMG_7741

Luca seisonnassa

IMG_7743

Avance -komento annettu

IMG_7744

Kun lintu lähtee niin koiran tulee jäädä paikoilleen

Olimme sunnuntaina Lucan kanssa Karstulassa Sysiässän kennelissä treenaamassa kolmen muun vizsla porukan kanssa. Päivä oli todella onnistunut ja ei voi kuin kehua kouluttajana toiminutta Juha Peltosta. Pääsimme Lucan kanssa taas aimo askeleen eteenpäin seisovan lintukoiran ja sellaisen ohjaajan uralla. Treenasimme kyyhkysten kanssa ja saimme Lucalle hyviä tilanteita ja seisontoja. Luulen ja toivon, että takaraivoon jäi taas paljon hyviä asioita hautumaan. Tulemme varmasti käymään Juhan oppeja saamassa jatkossakin. Yllä olevat kuvat on ottanut Sysiässän kennelin toinen jäsen eli Paula Torro. Paulalle kiitokset kuvista, jotka ovat paljon parempia kuin itse suorituksemme oikeasti olikaan, mutta tuosta voi kuitenkin havainnollistaa miten metsästystilanteen oikeasti pitäisi mennä 🙂

Kauriit rannassa

Luulisi, että Drömmenissä olisi sivistys ja urbaanisuusaste jotenkin lisääntynyt näiden kahdeksan vuoden aikana, kun olemme täällä maalla asuneet. Tänään kuitenkin sain nähdä taas uuden luonnon ihmeen, kun omassa rannassa käveleskeli kaksi kaurista kaikessa rauhassa. On niitä näkynyt tuolla metsässä ja teiden varsilla, mutta ei koskaan näin lähellä ja meren puolella. No mukavahan näitä oli seurailla ikkunan läpi.

Joutsenet ovat saapuneet

Lucan kanssa aamulenkillä ollessa, kuului ensimmäiset joutsenten huutelut tälle keväälle. Näköhavaintoa en vielä saanut, mutta katsotaan saisiko illalla jo moikattua niitä silmätysten. Kameraa täytyy ryhtyä kantamaan taas enemmän mukana, että saisi myös todistusaineistoa. Jotenkin tuntuu kovin aikaiselta tämä havainto, mutta täytyy tutkia Sipinrinteen historiaa, josko sieltä löytyisi muilta vuosilta merkintöjä kevään etenemisestä joutsenhavaintojen muodossa. Huhtikuussa odotetaan sitten innokkaasti ensimmäisiä kurkien hyytäviä huutoja.

Meillä on kevät 🙂

JK! Kyllä Drömmenin rannoilta löytyy monta merkintää joutsenista jo maaliskuussa eli ajallaan nuo ovat muuttoaan tekemässä. Artikkeleita löytyy jopa tälla samalla otsikolla. Pitäisiköhän kirjoittajan hieman laajentaa sanavarastojaan?

Joutsenet ovat saapuneet 30.3.2010

Kevättalven kuvasatoa 30.3.2011

Kevät etenee taas 25.3.2014

Erämiehet vuodelta 1959

matti015

Geeniperimä on tiedossa…. Kuvassa serkukset Kuusamon erämaassa v. 1959. Vasemmalla on Lauri serkku, keskellä Vaari, oikealla Veikko veli ja edessä Aaro. Vaari laihtui kovissa helteissä tehdyllä viikon reissulla yhdeksän kiloa ja Aaro joutui retken päätteeksi  jalkavamman vuoksi sairaalaan. Loppuretkue yöpyi Kuusamon hautausmaalla ja aamulla oli Lauri kuulemma ihmetellyt, että eivätkö nuo muut nousekaan?

Kuvassa on hieno tunnelma ja se herättää ainakin minussa jotain todella nostalgista fiilistä. Ja katsokaa tuota Veikon olkalaukkua, siitä ei voi olla kuin kateellinen!

Latvalinnustus 2016

Saxnäsin tuntureita

Teimme kolmen miehen voimin tammikuun lopussa Ruotsin puolelle suuntautuvan latvalinnustusretken. Itselleni kyseessä oli neljäs topjakt-reissu. Tomilla ja Pasilla reissuja on kertynyt useampia.

Wasaline autokansiLähdimme iltalaivalla kohti Uumajaa ja Saxnäsissa olimme perillä keskiviikkona aamuyöstä. Keskiviikoksi suunniteltu pilkkireissu toteutettiin, mutta harmittavan huonolla menestyksellä. Ainoa paistikalaksi luokiteltava oli Pasin saama rautu. No päivä sujui kuitenkin leppoisasti yön matkustamisesta elpyen. Järvellä teimme myös kunnon nuotion ja reissun ainoat nokipannukahvit. Illalliseksi nautimme Tomin valmistamaa mainiota kermaista hirvikäristystä.

Torstaina jakaannuimme kahteen porukkaan ja Pasi lähti hiihtelemään yksistään ja me Tomin kanssa menimme saman alueen toiselle puolelle. Ajauduimme vain liian ylös tunturiin ja sen saimme syyksi tälle reissulle, että emme lintuja löytäneet. Iltapäivällä teimme vielä uuden lenkin tien toisella puolella ja siellä edestäni lähti metso n. 30 metrin päästä. Hiihtelin metsäautotien pohjaa ja lintu oli tien päässä kääntöpaikalla pienessä männyssä n. rinnan korkeudella. Mutta lintu siis näki minut ennen kuin minä näin sen. Yllättävän lähelle se päästi, mutta tosi vaikea lintua oli bongata tiheän puuston seasta. Päivän saldona n. 7 tuntia ja reilut 12 km  hiihtoa ja yksi lintuhavainto. Illalliseksi lammaspastaa Blancon reseptin mukaan.

Metsäautotien pohjaa oli hyvä hiihdelläPerjantaina päädyimme luvanmyyjän kannustamana uudelle alueelle ja se osoittautui maastoltaan tosi haastavaksi. Lähdimme matkaan kolmistaan, mutta Pasi kyllästyi alkumatkan kovaan nousuosuuteen ja lähti uudelleen tsekkaamaan eilistä aluetta. Tomin kanssa taistelimme itsemme parin tunnin nousun jälkeen lupaavan oloiselle suoalueelle, mutta linnut eivät ymmärtäneet suon erinomaisuutta. Emme saaneet päivän aikana mitään havaintoa linnuista. Sen sijaan kulutimme itsemme ihan loppuun ja ei se rinteen alastulokaan ihan helppoa ollut väsyneenä, taisteluvarustuksessa ja pitkillä metsäsuksilla. Hiihtoaikaa ei tälle päivälle tullut kuin noin 5,5 tuntia ja siinä ajassa kilometreja kertyi vajaat 12, mutta voimat se vei! Tässä Suunto movie lenkistä. Pasin hiihtely oli tuloksellisesti yhtä huonoa kuin meilläkin eli ei yhtään nähtyä lintua. Päivän pelasti taas sauna ja hyvä ruoka. Tomi tarjoili tällä kertaa hirvenlihapullia lisukkeiden kera. Sen verran kova päivä oli, että nukkumatti kutsui jo iltayhdeksän jälkeen.

Latvalinnustaja taisteluvarustuksessaLauantaina päätimme taas jakaantua eri alueille ja itse päätin jäädä hiihtelemään ensimmäisen päivän metsoaluetta. Pojat lähtivät pohjoiseen päin vanhoille tutuille alueille. Yöllä oli myrskynnyt rajusti ja uutta lunta oli tullut yli 30 cm. Pehmoinen, uusi lumi ei helpottanut kulkua. Hiihdin aluksi about samaa reittiä kuin ensimmäisenä päivänä ja metsäautotiellä, lähellä metsohavaintopaikkaa törmäsin tällä kertaa teereen, joka oli lähtenyt kiepistä edestäni. Lintu lensi n. kymmenen metrin päästä sivustani ja laskeutui puuhun. Olin varma, että nyt pääsen yrittämään. Otin aseen selästä ja paiskasin maahan…. samalla lähtivät sukset jalasta ja upposin metriseen lumeen. Yritin kuitenkin sitkeästi ryömiä ja saada linnun näköpiiriin, mutta ilman tulosta. Menin metsän puolella sen perässä muutamia kymmeniä metrejä, mutta sitten kuului teeren pilkallinen tervehdys ja lentoäänet pois. Onnistuin muutamassa minuutissa taas saamaan itseni oikein kunnolla maitohapoille. Se kyllä kuuluu tähän lajiin. Normaalisti hiihtäessä jotenkin selviää ja vauhdilla pystyy säätelemään jaksamista aika hyvin. Mutta kun jotain ylimääräistä tapahtuu, kuten suksen uppoaminen johonkin koloon tai miehen kaatuminen syvään lumeen, niin nopeasti joutuu kuluttamaan vähäiset voimansa loppuun.

Näin päivän aikana vielä pari muutakin lintua, mutta en päässyt siis koko reissulla edes yrittämään osumaa. Poikien reissu oli tuottanut pari paikkaa, mutta valitettavasti yhtä monta ohilaukausta. Törmäsimme jahikavereiden kanssa vielä iltapäivästä samalla alueella ja lopulta hämärän laskeutuessa annoimme periksi. Viimeiselle päivälle tunteja kertyi taas reilut seitsemän ja kilometrejä reilut kymmenen. Illalla nautimme hotellilla illallisen ja hyvältä sekin maistui.

Viimeisen päivän maisemakuvaa

Pari asiaa sovimme laitettavaksi muistiin eli Note to Self:

Ripan mökki (note to self: vältä tätä)Ajoreitti Uumajasta Saxnäsiin on siis alakautta eikä yläkautta, kuten kaikki muistelimme mennessä. Oikea reitti kulkee siis tie No 92 kautta eikä E12.

Mökkiä jouduimme vaihtamaan, koska Ripan ei ollut luvatussa kunnossa eikä siinä ollut luvattua varustusta. Pääsimme Björn -mökkiin ja sitä voi kyllä suositella…. varsinkin kun saunan kiukaan täytimme mukana tuomillamme kivillä 🙂

Saaliin vähäisyydestä huolimatta olimme jälleen tyytyväisiä reissuun ja täytyy toivoa, että seuraavaan topjaktiin ei mene neljää vuotta!

 

« Vanhemmat jutut

© 2016 Sipinrinne.com