Testiyö Tentsilessä

Sain Meribjörkön Jukalta lainaan ja testattavaksi Tentsilen puumajoitteen. Nukuin siinä viimeyön tähtitaivaan alla. Paljon hehkutettu kuunpimennys ei näkynyt meidän rannoille, mutta olipa kuitenkin hieno elämys. Pakettiin kuuluu myös sadekatos eli laitos toimii täysin teltan korvikkeena, joten se soveltuu kaikkeen retkeilyyn maastomajoitteena.
Tentsile kiinnitetään kolmeen puuhun ja kiristetään mukana tulevilla liinoilla haluttuun korkeuteen. Kasaus oli helppo ja nopea. Tämä malli oli kahden hengen ja kokonsa puolesta sinne kaksi mahtuu tosi hyvin. Varusteillekin tilaa jää jonkin verran. Kahden hengen yöpymisessä pohdin ainoastaan sitä, että siinä saattaa valua keskelle, koska pohja kuitenkin joustaa jonkin verran. Itselläni oli täytettävä retkipatja alustana. Kovempi patjaratkaisu voi tätä valumista lieventää. 
   
 
Hinta on ainoa Tentsilen ainoa huono puoli, mutta kaiken kaikkiaan majoite on loistava ratkaisu, joka varmasti tuo käyttäjälle mieleenpainuvia elämyksiä. 
 
 
 
 

Aamu-uinnille

Ulkoruokinta

Ulkoruokinnan menuna oli pitkästä aikaa lampaan kyljyksiä ja mansikkasalaattia. Hyvin upposi!

Snigelin 1. hupiajelu

Snigel on tähän saakka toiminut vain työjuhtana, kun on kuskaillut Pehtooria työmatkoilla Drömmenin ja Vaasan välillä ja jopa pari Kokkolan reissua on takana. Tänään oli ensimmäinen huppailureissu, kun kävimme Nabbelilla syömässä. Takapenkillä reissasi mukavasti pari vizslaa.
 
Tänään valmistui myös Snigelin logon lopullinen versio. Taiteilijan hermot ovat olleet kovalla koetuksella, kun meidän perheellä on riittänyt mielipiteitä🤣
 

Snigel

Joitakin vuosia sitten Pehtoorilla iski viidenkympin villitys muutaman vuoden myöhässä ja silloisessa huumassa hankin avo Mersun. Se oli kuitenkin vähän pettymys sekä yksilönä että kaksipaikkaisena mallina. Kuvittelin, että Lucan olisi saanut mukaan apukuskin jalkatilassa, mutta ei se onnistunut. Jouduin siis valitsemaan tuleeko mukaan Piika vai Luca :). No se villitys meni ohi ja autoon palautui katto. Nyt kuitenkin iski sitten ennenaikainen kuudenkympin villitys ja taas tuli hankittua avoauto. Tätä yritin  jotenkin perustella sillä, että Susku muutti poikien kanssa meille kesäksi Englannin maalta ja oli siis ihan ”pakko” hommata joku kulkuneuvo, että he eivät täysin eristäydy tänne Tyrskyluodon kurjuuteen. Hetken vaihtoehtoja tutkittuani ihastuin nuoruuden rakkauteeni eli Citroen 2CV:hen (Sätkä, Rättisitikka, Rättäri, Höllölö). Ei tätäkään hankintaa pysty mitenkään järjellä selittämään, mutta ehkä ei tarvitsekaan.

Oma autoilijan urani on alkanut siis tällaisella autolla ja jo ensimmäinen kokeilu tällä kulkimella sulatti sydämeni. Tämä yksilö löytyi Seinäjoelta Esan avustamana. Velipoika on harrastanut näitä aktiivisemmin jo silloin nuorempana ja nyt muutaman vuoden taas ihan täysillä asiaan höyrähtäneenä ja eri kiltatapahtumia kiertäneenä. Auton rekkarin kirjaimet ovat SNI, ja auton nimi on aina ollut Sini. Itsekin jo sen Siniksi ristin ja olin varma, että se on oikea nimi. Julia kuitenkin sai pääni kääntymään antamalla sille nimen Snigel (etana). Esa on aina yhdistänyt piirroksissaan (tässä yksi esimerkki) Sätkään etanan ja nyt oma kulkimeni on ristitty Snigeliksi. Esa myös suostui nimeen, mutta ei antanut käyttää ”logona” omaa etanaansa vaan piirsi tälle oman. Julia oli nimen lisäksi myös logon idean takana. Alla tänään julkistettu Snigel, josta teetetään sitten tarrat autoon laitettavaksi. Esalle iso kiitos toteutuksesta ja Julialle ideoinnista.

Snigel on syntynyt vuonna 1986 ja kilometrejä hänelle on kertynyt varsin kohtuullisesti. Toivotaan tälle hienolle yksilölle meidänkin hoivissamme luonnikkaita kilometrejä. Alla vielä muutama poseerauskuva.

JK! Alla ehdotelmia tarrapohjaksi.

« Vanhemmat jutut

© 2018 Sipinrinne.com