Olemme asuneet tässä talossa kohta 15 vuotta. On ensimmäisen isomman remontin aika. Keittiön ja kodinhoitohuoneen lattia on silloin 1990 tehty tällaisista valkoisista laatoista. Ne olivat ja miksei myös ovat mielestämme hyvännäköiset, mutta niissä on alunperinkin ollut kova työ; tietenkin tuo väri on erittäin arka lialle mutta myös kaikille kolhuille. Alkuvuosina paikkailin kolhuja jopa maalitipoilla tms. Suurin ongelma on kuitenkin ollut, että jo muutaman vuoden ajan laatat ovat irtoilleet. Aluksi pientä kopinaa josta huomasi, että laatat eivät olleet enää kunnolla kiinni. Sitten tilanne paheni pikku hiljaa ja lopuksi myös saumat rapisivat. Voin kertoa, että on hermoja raastavaa imuroida ja kuunnella, kun saumalaasti ropisee imurin putkessa. Olen niitä tässä vuosien saatossa aina saumaillut uudelleen ja lykännyt tätä hetkeä, mutta nyt olkoon aika laittaa koko lattia uuteen uskoon. Tässä kuvassa näkyy pahimpia paikkoja:
Lattian lisäksi aiomme vaihtaa pöytälevyt. Keittiön harmaat kaapit saavat ainakin toistaiseksi olla. Haaste on tietenkin löytää sopiva väri tuohon lattiaan ja pöytätasoihin, joka sointuisi vaalean harmaisiin oviin. Olemme päätymässä punaruskeaan kivilattiaan ja pöytälevyt tulevat olemaan kokopuuta, jotka sitten öljytään tai vahataan about samalla värillä kuin tuossa ylimmän kuvan alareunassa näkyvä pöytä. Tuo väri syntyy Osmocolorin männyn ja kirkkaan 50/50 sekoituksella. Erään liikkeen sisustuskonsulentin mukaan punaruskea ja harmaa ovat ns. vastavärejä ja siksi sopivat keskenään. Uskotaan, uskotaan…
Työtä helpottaa, että kaikkia alakaappeja ei tarvitse ottaa pois, koska silloin 15 vuotta sitten rakennettaessa lattia jäi viime tippaan ja keittiökaapit olivat jo paikoillaan lattiaa tehtäessä. Ainoastaan tuo keskellä oleva liesistydeemi ja pikkupöytä pitää purkaa. Samoin kodinhoitohuoneen alakaapit pitää repiä pois.
Mara on tulossa purkamaan ja piikkaamaan lattiaa ensi viikolla. Vesku ehtii tekemään ammattimiehen hommat (tasoitus + laatoitus) parin viikon kuluttua. Siihen mennessä vanha lattia pitäisi saada pois. Vielä tässä vaiheessa kova aikomuksemme on aloittaa purkutyö omin voimin huomenna lauantaina. Vähäkkö jännittää, että jääkö se laasti laattaan vai lattiaan. Jos se jää lattiaan niin edessä on armoton piikkaustyömaa!