Yllätin itsenikin ja lähdin fillarilla Västervikistä Suvilahteen katsomaan tyttöjen jalkapallopeliä. Ajoin ensin Gerbyn rantatien ja Isolahden Huvilatien kautta Palosaarelle ja siitä Putusillan kautta Sisäsatamaan. Putusillalta asti sai ajaa rantaviivaa myötäillen. Samoin koko Vaasan keskustan ajan menee rannassa kävely- ja pyörätie. Keskustan jälkeen pyörätie seurailee edelleen rantaa kauniissa puistomaisemassa. Vain sairaalan kohdassa joutuu erkanemaan rannasta pienen mutkan. Myös jäähallin takaa joutuu pyörällä menemään vähän sisälle päin. Muutama viikko sitten olin Blackien kanssa katsomassa peliä samassa paikassa ja silloin ennen ottelun alkua teimme n. kolmen vartin kävelylenkin Suvilahden futiskentästä eteenpäin; Ja sama rantapolku jatkuu siellä. Yhtenäistä pyöräiltävää tai lenkkeiltävää rantaviivaa on kilometritolkulla.
Minulla on tunne, että harva kaupunki pystyy tarjoamaan yhtä kaunista kaupunkikuvaa ja pitkää rakentamatonta rantaviivaa kuin Vaasa. Harmittavan harvoin sitä vain itse huomaa. Aivan liian usein liikkuu pelkästään autolla ja silloin ei pääse näistä rantamaisemista nauttimaan. Tästä karttalinkistä saa jonkinlaisen käsityksen tuosta reitistä. Yläpuolella oleva kuva on Waskiluodon sillalta Suvilahteen päin. Vasemmalla näkyvä laiva on Faros. Näitä pistäytymis houkutuksia ei rannassa kovin montaa ole. Faroksen vieressä näytti olevan joku terassi ja sillan toisella puolella on tietenkin Strampen, mutta siinäpä ne taitavat ollakin.
Takaisin polkiessa päähän jäi soimaan Hectorin “Kuinka voi väittää” biisin yksi kohta, joka osui ja upposi tällä kertaa:
