Juhannus

Olemme viettäneet Juhannusta tällä nuotiopaikalla Itä-Ähtärissä Jukan ja Merjan luona jo vuodesta 1983 lähtien. Väliin on jäänyt yksi ainut vuosi. Silloin ei nuoriso ollut halukas tulemaan mukaan ja toisaalta me emme vielä uskaltaneet jättää yksin. Nyt sinne mennään taas koko joukon voimin, joskin tytöt ja Teppo tulevat sitten perjantaina Replottiin viettämään omaa Juhannustaan ehkä vähän enemmän oman ikäistensä kanssa ;).

Parhaina vuosina meitä on ollut siellä pitkästi toista kymmentä, kun Päivi ja Aulis ovat olleet räivän jälkipolvensa kanssa myös paikalla. Nuotiolla on vietetty hienoja öitä juttuja kertoen ja toisiamme analysoiden. Parhaan “tummaihois”-vitsin kertoi 4-vuotias L-M joskus takavuosina. Olimme kysyneet vanhan arvoituksen: “Kaksi neekeriä käveli tiellä. Se toinen oli sen toisen poika, mutta se toinen ei ollut sen toisen isä. Miten se voi olla mahdollista?” L-M oli kuunnellut tarkkana juttua ja rupesi kertomaan sitä hetken kuluttua uudelleen. Tällä kerralla loistavasti kiteytettynä: “Kaksi neekeriä käveli tiellä. Miten se voi olla mahdollista?”. Se tarina on kerrottu moneen kertaan sen jälkeen ja luulenpa, että tulen sitä toistamaan edelleenkin.

Viime vuonna jouduttiin tilaamaan oikein ambulanssi paikalle, kun Pehtoorin selkä jämähti siihen malliin ettei päässyt nousemaan ylös. No siitä selvittiin piikillä persuuksiin ja mies kärrättiin Chrysen takapenkille ja Vaasaan sairaalaan saamaan lisää kipulääkettä. Sitä se teettää kun tällainen notkea ja väkivahva, ainoastaan kynää nostanut mies yrittää leikkiä timpuria.

Tänä vuonna täytyy varoa tekemästä mitään. Taidan vain istua tulilla ja tuumata… ehkä kuitenkin nousen siitä syömään… ja ehkä nautin yhden kylmän oluen.

Hyvää Juhannusta itse kullekin!