Saalis jäi vähiin

Teimme perjantaina pari pidempää reissua Väliojan kämpältä. Ensimmäinen n. 9 km lenkki tehtiin suoraan mökin takaa menevää puroa seuraillen Simojärvelle saakka. Sieltä kiersimme sitten mutu-tuntumalla epämääräisen lenkin lintuja etsien. Erään toisen puron varresta edestäni lähti pyy, mutta niin kaukaa etten päässyt edes yrittämään. Paluumatkalla Kakke pääsi sitten ampumaan sen ja reissun ensimmäinen saalis oli repussa. Iltapäivällä teimme autolla pitkähkön kierroksen paikkoja etsien. Välillä auto jätettiin parkkiin ja partio kiertämään pusikoita. Illansuussa palatessamme pysähdyimme kokeilemaan sen saman puronvarren josta ensimmäinen pyy saatiin. Ja niin vain Kakke pääsi ampumaan toisenkin pyyn samasta paikasta. Kävelyä ensimmäiselle päivälle tuli n. 15 km. Illalla saunomista ja hyvin syömistä. Uni tuli joka miehelle ennen puolta kymmentä!

Lauantaina teimme aamulla parin tunnin lenkin mökin maastossa. Sen jälkeen tavarat autoon ja kämpän siivous. Sitten ajoimme edellisen raportin mukaisesti Raatovaaraan suuntaan. Tarkempi kohde oli Kuoppelikon tie. Sen koordinaatit olimme saaneet hyvänä metsopaikkana. Löysimme homenokkia kaksi kappaletta, mutta ne lähtivät niin kaukaa Kaken ja Jeren edestä, että ei tarvetta ampua. Itselle tuli eteen yksi teeri ja yksi koppelo, mutta epätoivoisen kaukana nekin. Yritin kyllä molempia, mutta ilman tulosta.

Iltapäivällä Kakke soitti paikalliselle oppaallemme, joka kehotti meitä ajamaan vielä Likolammentielle, joka on kuulemma yksi varmimpia paikkoja. GPS-laitteista huolimatta oikean paikan löytäminen noista selkosista on kuitenkin lähes mahdotonta näin ensikertalaisille. Meille kävi juuri kuten etukäteen pelkäsin, että ensimmäinen reissu menee oikeitten paikkojen etsimiseen (voi muuten olla, että menee toinenkin). Eli summasummarum emme siis löytäneet lintuja Likolammeltakaan.

Olimme ajaneet melkoisen matkan Simojärven toiselle puolelle ja siinä tulilla ruokaillessa tulimme siihen tulokseen, että meidän on turha ajaa yli 50 km takaisin uutta leiriä rakentamaan yhtä yötä varten. Niinpä nopean siistiytymisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Vaasaa jo lauantai-iltana. Perille Vaasassa ennen 23.00.

Sain tämän värin saaneen teeren kuvan Esalta jo viime viikolla, mutta säästin sen julkaisemisen tähän iltaan. Pienenä toiveena tietenkin, että saisin sen julkaista huikean saaliin kera. No saalista siis ei tullut, mutta hieno retki meillä oli joka tapauksessa. Pehtoori ja Pimiä saivat aimo annoksen uutta kokemusta tälle metsästäjän kivikkoiselle alkutaipaleelle.

PS! Tosi vaikea kirjoittaa, kun pitää koko ajan pelätä noita kirjoitusvihreitä, etteivät arvoisat lukijat kovin pääse tykittämään kielioppiasioista 😉

PS2! Tein kuvagalleriaan Metsästys kansion, johon keräsin metsästysuraan liittyviä kuvia. Mukana muutama uusi kuva myös Ranualta.