Kävimme lyhyellä akaatemisella kävelyllä poikien kanssa ja taas kerran täytyy todeta, että mustan otuksen kuvaaminen varsinkin valkoista lunta vasten on tosi vaikeaa. Hahmo toki näkyy, mutta silmien näkyviin saaminen on tarkkaa hommaa. Homma vaikeutuu edelleen, kun vieressä on vaalea pieni otus. Luca on taas samalla tavalla ihanteellinen kuvattava kuten oli Charliekin… siis värin puolesta. Nopeuden ja vilkkauden puolesta kuvaaja ei tahdo pysyä Lucan matkassa:)
Hyvää ystävänpäivää!
