Kategoria: Elämä (sivu 1 / 11)

Durdle Door

Olimme tänään käymässä taas yhdessä näiden Englannin asukkien lähellä olevassa paikassa. Ensimmäisellä reissulla keväällä olimme tutustumassa Old Harry Rockseihin, josta kuva täällä. Tänään pääsimme vähintään yhtä vaikuttavaan paikkaan eli Durdle Dooriin. Käsittämättömän hieno paikka, jossa oli ylhäältä huikeat näkymät alas kalkkikivien muovailemiin kallioihin ja jyrkkiä portaita pitkin pääsi hiekka/kivirannalle, jossa oli hienon rannan lisäksi erilaisia luolia tutkittavaksi. Ei tämä pässimpi paikka näillä ole asua!
 
 

Testiyö Tentsilessä

Sain Meribjörkön Jukalta lainaan ja testattavaksi Tentsilen puumajoitteen. Nukuin siinä viimeyön tähtitaivaan alla. Paljon hehkutettu kuunpimennys ei näkynyt meidän rannoille, mutta olipa kuitenkin hieno elämys. Pakettiin kuuluu myös sadekatos eli laitos toimii täysin teltan korvikkeena, joten se soveltuu kaikkeen retkeilyyn maastomajoitteena.
Tentsile kiinnitetään kolmeen puuhun ja kiristetään mukana tulevilla liinoilla haluttuun korkeuteen. Kasaus oli helppo ja nopea. Tämä malli oli kahden hengen ja kokonsa puolesta sinne kaksi mahtuu tosi hyvin. Varusteillekin tilaa jää jonkin verran. Kahden hengen yöpymisessä pohdin ainoastaan sitä, että siinä saattaa valua keskelle, koska pohja kuitenkin joustaa jonkin verran. Itselläni oli täytettävä retkipatja alustana. Kovempi patjaratkaisu voi tätä valumista lieventää. 
   
 
Hinta on ainoa Tentsilen ainoa huono puoli, mutta kaiken kaikkiaan majoite on loistava ratkaisu, joka varmasti tuo käyttäjälle mieleenpainuvia elämyksiä. 
 
 
 
 

Ulkoruokinta

Ulkoruokinnan menuna oli pitkästä aikaa lampaan kyljyksiä ja mansikkasalaattia. Hyvin upposi!

Snigel

Joitakin vuosia sitten Pehtoorilla iski viidenkympin villitys muutaman vuoden myöhässä ja silloisessa huumassa hankin avo Mersun. Se oli kuitenkin vähän pettymys sekä yksilönä että kaksipaikkaisena mallina. Kuvittelin, että Lucan olisi saanut mukaan apukuskin jalkatilassa, mutta ei se onnistunut. Jouduin siis valitsemaan tuleeko mukaan Piika vai Luca :). No se villitys meni ohi ja autoon palautui katto. Nyt kuitenkin iski sitten ennenaikainen kuudenkympin villitys ja taas tuli hankittua avoauto. Tätä yritin  jotenkin perustella sillä, että Susku muutti poikien kanssa meille kesäksi Englannin maalta ja oli siis ihan ”pakko” hommata joku kulkuneuvo, että he eivät täysin eristäydy tänne Tyrskyluodon kurjuuteen. Hetken vaihtoehtoja tutkittuani ihastuin nuoruuden rakkauteeni eli Citroen 2CV:hen (Sätkä, Rättisitikka, Rättäri, Höllölö). Ei tätäkään hankintaa pysty mitenkään järjellä selittämään, mutta ehkä ei tarvitsekaan.

Oma autoilijan urani on alkanut siis tällaisella autolla ja jo ensimmäinen kokeilu tällä kulkimella sulatti sydämeni. Tämä yksilö löytyi Seinäjoelta Esan avustamana. Velipoika on harrastanut näitä aktiivisemmin jo silloin nuorempana ja nyt muutaman vuoden taas ihan täysillä asiaan höyrähtäneenä ja eri kiltatapahtumia kiertäneenä. Auton rekkarin kirjaimet ovat SNI, ja auton nimi on aina ollut Sini. Itsekin jo sen Siniksi ristin ja olin varma, että se on oikea nimi. Julia kuitenkin sai pääni kääntymään antamalla sille nimen Snigel (etana). Esa on aina yhdistänyt piirroksissaan (tässä yksi esimerkki) Sätkään etanan ja nyt oma kulkimeni on ristitty Snigeliksi. Esa myös suostui nimeen, mutta ei antanut käyttää ”logona” omaa etanaansa vaan piirsi tälle oman. Julia oli nimen lisäksi myös logon idean takana. Alla tänään julkistettu Snigel, josta teetetään sitten tarrat autoon laitettavaksi. Esalle iso kiitos toteutuksesta ja Julialle ideoinnista.

Snigel on syntynyt vuonna 1986 ja kilometrejä hänelle on kertynyt varsin kohtuullisesti. Toivotaan tälle hienolle yksilölle meidänkin hoivissamme luonnikkaita kilometrejä. Alla vielä muutama poseerauskuva.

JK! Alla ehdotelmia tarrapohjaksi.

Kevätraporttia

Kuten edellisessä artikkelissa kerroin, niin keväinen sää on hellinyt meitä nyt jo muutaman viikon. Aurinkoinen sää jatkui tänäänkin ja kävimme pyöräilemässä kolmen tunnin lenkin ja kilometrejä kertyi parisenkymmentä. Eilen törmäsimme jäätiehen, joka oli lämpöasteiden ja yöpakkasten ansiosta jäätynyt täysin sileäksi luistinradaksi. Tänään otimme toiselle lenkille monot ja retkiluistimet mukaan ja innokkaina olimme lähdössä luistelemaan, mutta valitettavasti jää oli liian pehmeää ja luistelusta ei tullut mitään. Alla kuitenkin kuva tilanteesta, kun Kaija on innokkaana aloittamassa luisteluosuutta. 

Alla on myös kuva jäniksen pojasta, johon törmäsin, kun ajoin kärryä paikoilleen tallin päätyyn. Ilmeisesti niillä on ollut pesäkolo, jossain vanhan kärryn alla. Toinen poikanen kömpi edellä ja piiloutui mättääseen parkkipaikan viereen, mutta tämä jäi ihmettelemään pehtoorin puuhia.

 

Muuta raportoitavaa on vielä lintujen osalta eli joutsenia ja hanhia näkyy päivittäin. Samoin merikotkat ovat aktiivisesti liikkeellä. Lokkien määrä ja ääni lisääntyy päivä päivältä ja niillä on selkeästi pesintäpuuhat alkamassa. Ensimmäiset kurkien huudot kuuluivat jo pääsiäissunnuntaina eli aprillipäivänä 1.4. Jäätä on vielä melkoisesti, mutta aika haperoa se jo on. Pitkä matka on kuitenkin vielä ennen kuin Drömmenin rannat vapautuvat jäistä. Jos viime vuonna oli ennätysmyöhään 3.5., niin tänä vuonna mennään kyllä pitkälle toukokuuta ennen kuin jäät ovat lähteneet. 

 

Vanhemmat jutut

© 2018 Sipinrinne.com