Viikonloppuna teimme ensimmäisen kunnon uistelureissun Replotissa Busterilla. Miehistönä Pehtoorin lisäksi Jukka ja Kimmo. Yritimme laskea näitä syksyllä tehtyjä uistelureissuja ja tämä taisi olla jo kuudes peräkkäisinä vuosina samalla porukalla. Tähän saakka olemme olleet Keski-Suomessa joko Kivijärvellä tai Saarijärvellä. Nyt oli vuorossa Replot ja uistelua meritaimen tähtäimessä.
Pojat saapuivat torstai-illalla ja suoritimme miehekkäät saunomiset ja syömiset (Replotin äijän leipäkukkoa). Aamulla lähdimme merelle klo 9 aikoihin. Kun saimme ensimmäisen vieheen laskettua veteen, jml totesi, että haavi ei ole mukana vaan se roikkui varaston seinällä. Jukan Ähtäristä mukaan ottama koukku oli jäänyt myös auton perälle. Hetken tuumailun jälkeen totesimme, että olkoot, emmekä lähteneet niitä hakemaan. Kiertelimme aamupäivän Andersin osoittamia paikkoja Båtgrundin ympäristössä ilman tulosta. Keli oli aamulla todella tuulinen ja Kimmo totesi, että Pehtoorin lavat täytyy olla kunnossa, kun rattia pyöriteltiin siihen malliin. Vähempikin olisi kokeneempien miehistön jäsenten mukaan riittänyt. No eivätpä he toisaalta olleet kovin innokkaita kuskeja, joten Pehtoori jatkoi lapojen kunnossapitoa.
Iltapäivällä siirryimme lähemmäksi siltaa ja sieltä Andersin osoittamasta paikasta sitten iski kala kiinni. Hetken spekuloimme, että onko se hauki, mutta sitten kala kävi korkealla ilmassa ja Jukka hihkaisi, että Taimen! Silloin alkoi kauhea keskustelu ja itsetutkiskelu niistä mökillä olevista haavista ja koukusta ja tässä vaiheessa olimme syvästi pettyneitä itseemme, koska emme lähteneet aamulla sitä haavia hakemaan. Jukka sai kuitenkin kalan väsyteltyä veneen vierelle. Siinä Kimmo, jolla oli epäkiitollinen “haavimiehen” tehtävä, näki että myös toinen uistin oli tarttunut taimenen pyrstöön. Valitettavasti Kimmon tehtävä oli jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan ja niin siinä kävi, että nostoyritys kidusten alta ei onnistunut, vaan leikari oikesi ja taimen livahti käsistä. Jukka tarrasi toiseen vapaan, jossa oleva viehe oli siis vielä pyrstössä kiinni. Se ei siinäkään kuitenkaan pysynyt kauaa, vaan jouduimme toteamaan, että n. 3 kg:n taimen oli menetetty. Muita tapahtumia ei sen päivän aikana ollut. Keli tyyntyi iltapäivällä inhimillisemmäksi. Kun pääsimme päivän päätteeksi mökkirantaan, niin ensimmäiseksi Pehtoori teputti varastolle ja haki haavin veneeseen.
Lauantaiaamuna lähdimme samoihin aikoihin matkaan. Tuuli oli jälleen aamupäivän kova, mutta rauhoittui puolenpäivän maissa. N. klo 13.00 kävi taas kala kiinni lähes täsmälleen samasta paikasta kuin eilen. Jälleen spekuloitiin, että onko se hauki koska kala tuli yllättävän rauhallisesti ilman hyppyjä tai ryntäilyjä veneen lähelle. Kun se saatiin kunnolla näköetäisyydelle niin saimme varmuuden, että kyllä se oli Taimen. Nyt homma hoitui onnelliseen loppuun saakka ilman toilailuja ja pääsimme onnittelemaan ja kehumaan toisiamme ja ottamaan kaatoryypyt ensimmäiselle Replotin meritaimenelle. Kalalle kertyi kokoa 60 cm ja 2,5 kg. Muita tapahtumia ei lauantaille enää kertynyt.
Reissun kuvasaldoa löytyy täältä
Susku toi iskälle Norjasta tuliaisiksi muutaman hienon perhon. Myyjät kuulemma olivat olleet todella innokkaita Haugesundin kalastusvälineliikkeessä, kun vaihteeksi oli naispuolinen asiakas perhoja ostamassa;-) Susku ei heidän mukaansa näyttänyt eikä kuulostanut suomalaiselta. Suomalaiselle perhokalastusisälle oli kuitenkin perhot löydetty helposti. Susku oli pyytänyt heitä valitsemaan tyypillisiä norjalaisia perhoja, joita kuitenkin pystyisi käyttämään myös Suomessa. Varsinkin tuo vihreäsiipinen on varsin sopivan oloinen myös Kuusingille. Saas vain nähdä malttaako näitä koskaan siiman päähän sitoa.
