Heeei, tuolta saapuu Charlie,
Heeei tuolta saapuu Charlie Brown,
Charlie Brown
…
Värin ruskean sai isältään (ehkä),
ei hän isäpappaansa nähnytkään (vielä)
…

Näillä laulun sanoilla kerrottakoon, että olemme ottaneet perheenä jälleen suuren askeleen ja odotamme uutta perheenjäsentä. Blackie, tuo ah niin tunteellinen otus, on istuttanut meihin pahan lähtemättömän taudin, jonka nimi on krooninen koirakuume.

Kun kaksi vuotta sitten päädyimme ottamaan sileäkarvaisen noutajan, niin ensisijainen tavoitteemme oli saada ruskea yksilö. Meillä oli silloin jo yksi kiikarissakin ja lähes jo sovittuna yhdestä tulevasta flattipentueesta. Silloin odotusvaiheessa annoimme syntymättömälle pennulle työnimen Charlie, laulun Charlie Brownin mukaan. Tämä kauppa sitten kuitenkin kariutui ja siitä ei voi todeta kuin, että onneksi näin kävi. Silloin päädyimme yhteistyöhön Chrissen ja Flatkissin kanssa. Opri oli juuri samoihin aikoihin synnyttänyt pentueen ja siitä joukosta meille valikoitui Blackie, joka sekin sitten sai siis nimensä värin mukaan.

Opri kävi tänä keväänä Ruotsin puolella “riiaus reissulla” Ferron luona. Ferro kantaa myös ruskeaa geeniä vaikka onkin itse musta. Sen perusteella pariskunnalla oli siis mahdollisuus myös ruskeisiin pentuihin. Olemme keskustelleet Chrissen kanssa pitkin kevättä puolitosissamme, että jos tulee ruskeita uroksia niin harkitsemme vakavasti toisenkin flatin ottamista.

Tuon Ruotsin reissun tuloksena on Oprille syntynyt juuri ennen Juhannusta uusi pentue ja niistä kaksi urosta on ruskeaa! Keskustelimme perheen kanssa ja päädyimme yksimielisesti, että soitamme Chrisselle ja avaamme keskustelun noista pennuista. No Chrisse joutui kuitenkin kertomaan, että valitettavasti molemmat ruskeat urokset on jo varattu! Maansuru helpottui Juhannuksen jälkeen sunnuntaina, kun Chrisse soitti ja kertoi, että toinen ruskeista uroksista onkin vapaana. Silloin sovimme, että meidän perheeseen tulee Charlie, joka on siis toinen näistä ruskeista. Uusi ihmeellinen otus saapuu perheeseemme elokuussa viikolla 32, jolloin on pentujen luovutus.

Vielä kerrottakoon perhokalastajiakin kiinnostava juttu eli Chrisse kertoi, että Ferron omistajalla on “jokin perhokalastukseen liittyvä pieni firma” Ruotsissa. Miehen etunimi on Tomas, mutta Chrisse ei sen puhelun aikana muistanut sukunimeä. No sitten myöhemmin sain mailin, jossa oli linkki tuon pienen firman kotisivuille. Alaa harrastamattomille kerrottakoon, että nämä perhokelat ovat tulleet maailman kuuluiksi Loop-nimellä. Nyt niitä valmistetaan taas alkuperäisellä nimellään kehittäjänsä Danielssonin mukaan.

Jani Artturi Telatie omistaa oikeudet tähän kuvaan. Jani nappasi kuvan Ähtärissä, jossa vietimme perinteisesti Juhannusta. Tämä Juhannustraditio on aloitettu tarkistuslaskennan mukaan 22 vuotta sitten, eli vuonna 1984.

Juhannus sujui muutenkin perinteitä noudattaen eli ahkerasti saunoen, hyvin syöden ja vähän kalastaenkin. Toteutimme pitkäaikaisen suunnitelman kuhan jigityksestä ja jopa onnistuneesti. Etsimme kartalta n. 5 m patin syvän keskeltä ja sen päältä saimme kyytiin asti kolme otettavaa kuhaa. Näiden saatujen lisäksi useita kuhia kävi yrittämässä tai oli hetken aikaa kiinni, mutta niitä oli tosi hankala saada tarttumaan. Jukan saamien määritelmien mukaan vavan tulisi olla vain luokkaa rautakankea joustavampi ja se varmasti pitää paikkansa. Jukka sai taiteilla pikkuvavan kanssa vielä n. 4 kg:n hauen kanssa, jonka toki olisimme toivoneet olevan kuha.

Kiitos vielä Janille tuosta Pimiän hyppykuvasta ja julkaisuoikeudesta Sipinrinteessä 🙂

JK! Kaija kävi ihailemassa vielä kuvaa ja lukemassa artikkelin selän takaa ja pyysi lisäämään pari kommenttia eli jäi kuulemma kertomatta, että Kaija, Merja ja Jukka olivat pitkällä aamulenkillä sekä perjantaina että lauantaina ja pehtoori jäi lämmittämään saunaa. Susku osallistui lenkkiin perjantaina. Lisäksi naiset kävivät myös juoksemassa vielä ennen iltasaunaa. Juhannusta siis vietettiin vähemmän juoden ja enemmän juosten.