Kirjoitin lähes tasan vuosi sitten melkein samalla otsikolla Susan Norjaan lähdöstä. Tänään Susa sitten muutti Helsinkiin opiskelemaan. Hän asuu aluksi viikon Jossun luona ja ensi viikonloppuna pääsee muuttamaan ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Viemme täältä muuttolastin ja siitä se oma elämä sitten alkaa.

Susa lupaili myös ruveta päivittelemään blogiaan kunhan nettiyhteydet yms. saadaan kuntoon. Toivotaan, että tuo päätös pitää 🙂

Mumma on ilmiömäinen löytämään aina näitä hienoja viisauksia. Susan 20-vuotis synttäkorttiin Mumma oli piirtänyt seuraavan tekstin:

Nuoruudessa seisomme tulevan elämämme edessä
aivan kuin lapsi esiripun edessä
ja odotamme ilolla ja jännityksellä,
mitä tuleva on.
Onnemme on siinä,
ettemme tiedä, mitä todella on tuleva
– Shopehauer –

Sain tänään hienon kalastusaiheisen kortin, jossa oli seuraava teksti:

Tunsin jälleen kuinka onni
asuu yksinkertaisuudessa –
lasi viiniä, kastanja,
pieni vaatimaton liesi,
meren kohinaa, ei muuta.
Tunteakseen, että tämä on onnea,
ihminen tarvitsee vain yksinkertaisen
ja tyytyväisen sydämen.

Nikos Kazantzatis

Luulin olleeni nokkela, kun hain netistä tuota Mumman Kaijalle lähettämää runoa. Löysin sellaisen ja kopioin sen “oikeana” versiona aikaisempaan artikkeliin. Nyt kävin työreissulla Seinäjoella ja poikkesin sen jälkeen myös Mummaa ja Vaaria moikkaamassa ja näin tuon oikean tekstin, jonka tekijäkin samalla löytyi. Kopioin sen tähän siinä muodossa kuin se kirjassa oli. Tässäkin on vain tuon jutun loppuosa. Edelleen kuitenkin erittäin vaikuttavaa tekstiä:

Aikainen aamu merellä,
kun tuulevire laskee luikua yli ulapan.
Taivas, läpikuultava, sulautuu mereen
eikä taivaanrantaa ole.
Sinä olet aamun sarastuksessa
ja sarastus sinussa
ja kaikkialla ajaton rauha.

Päivä tunturilla.
Miellyttävä ponnistuksen tuntu ylös kivutessa,
sitten rentoutuminen.
Tarkastelun ja mietiskelyn hetki
ennen kuin laskeutuminen alkaa.
Lumineilikki jalkojesi juuressa.
Ensimmäiset puron merkit karussa maassa.
Maiseman suuret linjat.
Juot aurinkoa, hengität laajuutta.

Metsäsi iltavalaistuksessaan.
Elävä hiljaisuus, jossa aisteihin kohdistunut paine hellittää.
Aurinko painuu taivaanrantaa kohden,
valaa puista ja pensaista varjoja,
jotka vaeltavat hitaasti yli pehmeän sammalen
ja kulmikkaiden kivien.
Sellaisena hetkenä voi tuntea elämän todellisuuden kätkeytyvän muotojen liukuviin vaihteluihin.

Totta kai, varmasti tieto tämän kaiken katoavaisuudesta
aiheuttaa hiljaista surumieltä.
Mutta suurempi on kuitenkin nöyrä
ja aina yhtä hämmennyttävä ilo siitä,
että rahtunen avaruuden ainesta on hetkisen voinut välkkyä tietoisuutena suuressa näytelmässä.

Ralf Edberg

Aikainen aamu,
takana kiire, työ,
unettomat yöt.

Tuulenvire laskee luikua yli ulapan,
taivas, läpikuultava, sulautuu mereen
eikä taivaanrantaa ole.
Minä olen aamun sarastuksessa
ja sarastus minussa
ja kaikkialla ajaton rauha.

En anna hetkien valua hukkaan.
Nautin ajasta.
Tunnen:
Tämän minä koen
ja koen sen juuri nyt

Tuntematon

Mumma löytää aina näitä koskettavia kirjoitelmia. Yllä olevalla runolla onniteltiin Kaijaa 21.2.2006 johdosta. Runon tekijää en valitettavasti löytänyt. Tällä Hellaakosken runollahan mumma itketti vuosi sitten Jaria.

Elämän keskipäivä,
sinä lähestyt totisin kasvoin,
mutta silmäsi ovat kuin armaani silmät,
tummat ja syvät.

Elämän keskipäivä,
tulen eteesi hiljaisena miehenä,
köyhänä ja laihtuneena,
uskaliaana yhäti,
mutta vailla uhmamieltä.

Elämän keskipäivä,
en pelkää tuloasi,
mutta sieluni, vapauteen tottunut,
oikkujen hurmaan tottunut,
vapisee kasvojesi vakavuutta.

Elämän keskipäivä,
ota minut vahvuutesi piiriin,
kypsytä minuun miehuutta
onnen ja onnettomuuden hetkille,
kypsytä miehuutta uskomaan,
miehuutta rakastamaan.

Aaro Hellaakoski

Mumma luki tämän runon aamulla puhelimessa soittaessaan onnitteluita. Hän ei pystynyt tekemään sitä itkemättä…enkä minä kuuntelemaan.