Kotona ollaan launtaina klo 01.55. Seinäjoella about 00.35 joten matkaan Utsjoelta Seinäjoelle kului 10 h 55 m. Ei ihan huono keskinopeus, kun matkaa on about 1000 km.

Sattuipa kelju viikko kelien puolesta. Ennen meidän menoa oli ollut hyvä viikko ja nyt näyttää, että maanantaina muuttuu keli radikaalisti viileämpään ja epävakaisempaan suuntaan. Ja se tarkoittanee, että kala rupeaa liikkumaan. Nyt oli koko ajan hellelukemat, vesi lämpeni ja aurinko porotti. Se sai lohet jurottamaan jossakin kalastajan tavoittamattomissa.

Viimeisen kalastusyön jälkeen laitoin kellon herättämään klo 08.00 ja viisas kello kertoi, että nukkumisaikaa tulee peräti reilut kaksi tuntia. Kellon päristessä Vaari onneksi oli vielä sikeässä unessa ja laitoin kellon hiljaiseksi ja sain nukkua vielä pari tuntia. Kun porukka pikkuhiljaa ennen puoltapäivää kokoontui niin aika nopeasti syntyi yksimielisyys, että meille saa riittää tällä kertaa. Kyllä sillä tuntimäärällä olisi jotain tapahtumia pitänyt tulla, jos niitä yleensä on tullakseen. Laiskuudesta meitä ei voi moittia. Nukkuminen jäi tuon neljän vuorokauden aikana tosi vähiin ja kaikki muu mahdollinen aika oltiin joella. Yritettiin perhoilla, vaapuilla, sekakäyttäjinä ja lopuksi Vaarin kanssa laitettiin jopa lusikat peliin viimeiseen Kortsamin laskuun. Mikään temppu tai taikuus ei kuitenkaan auttanut. Pakko oli todeta, että entisistä saamamiehistä oli tullut vonkamiehiä ja ottivieheistä hyppyvieheitä.

Tulen itseni varmaan vielä joskus Tenolta löytämään, mutta kyllä Kuusingissa jonkin verran saa vettä virrata ennenkuin se tapahtuu. Taas varmistuin, että nautin enemmän siitä, kun saa suunnata korpeen omaan rauhaan ja itse päättää koska joelle menee ja koska istuu tulilla. Tenolla joutuu nykyisten sääntöjen vuoksi elämään kellon kanssa ja aikarauta määrää, koska joelle saa mennä ja kauanko siellä saa olla.

No Teno tuli kuitenkin taas nähtyä 10 vuoden tauon jälkeen. Onhan siinä tiettyä nostalgiaa, kun siellä on pienestä nassikasta asti käynyt. Ensimmäisen kerran olen ollut Tenolla v. 64, josta seinälläni on valokuva todisteena. Siinä innokas kalamiehen alku on onkimassa Utsjoessa. Olen kuulemma todennut, että en lopeta ennenkuin olen kalan saanut. Silloin jonkinlainen kala on tullut ja mies on ollut tyytyväinen. Nyt homma piti jättää kesken ilman saalista. Onneksi matkan varrella on sen verran tarttunut, että ei tuollaisia lupauksia tai uhkauksia kyllä uskalla enää antaakaan.