Pottuilun määrä on vakio! Näin totesi retkikunnan jäsen Pasi, kun hän järjettömän kovan päivän, saunan ja hyvän ruoan päälle istahti sohvalle viinilasi kädessään ja näki minun kaivavan tietokoneen esille ja aloitti… pottuilun. Jotenkin se tuntuu kuuluvan tämänkin seurueen luonteeseen. Hyvä niin.
Olimme Jannen kanssa illalla perillä yli tuhannen kilometrin ajamisen jälkeen. Kävimme saunassa ja iltapalan jälkeen eikun unta kaaliin. Kello herätti tänä aamuna paikallista aikaa kuudelta ja noin puoli kahdeksan aikaan lähdimme ajelemaan Jannen kanssa kohti aluetta No VS23. Tomi ja Pasi voittivat “arvonnassa” VS20 alueen, jossa jo kotiin lähtenyt Pekka oli nähnyt useampia metsoja. Heillä saaliina oli tänään yksi teeri Tomin ampumana, mutta sitä ei oikeasti lasketa.
Matkalla näimme Jannen kanssa useita teeriä. Ensimmäinen parvi oli naaraita, joten Janne ei päässyt hiipimisen ja ryöminnän jälkeen edes yrittämään. Toisessa parvessa oli näytillä uros, mutta Janne palasi hutilaukausta manaillen.
Teimme 6,5 tunnin kierroksen erämaassa ja olipa uskomattoman raskasta. Lumi on tosi höttöä ja suksi painuu aukeilla polveen saakka. Muutama sata metriä umpisessa syö kaikki voimat. Auraamatonta tien pohjaa pääsi siirtymään onneksi vähän helpommalla. Näimme päivän mittaan vielä muutamia lintuja, mutta emme päässeet ampumaan.
Lähtiessämme taukopaikalta näin n. 300 metrin päässä teeren syöksyvän kieppiin. Janne laittoi haulikon vireeseen ja lähestyimme paikkaa. Pääsimme hiihtämään alle kymmenen metrin päähän kieppireiästä, kun teeri lähti. Se oli siirtynyt lumen alla n. metrin päähän sisäänmenojäljistä ja nousi siitä lentoon. Jannen ase heilahti…. ja totesimme, että naarasteeri. Eli tämä päivä meni meiltä ilman saalista.
Väsyneinä, mutta onnellisina (have I heard this before?) odotamme uutta päivää!
