Aamulla starttasimme Blackien kanssa klo 7.45 kohti Orismalaa. Kakke odotteli jo mökin pihassa Tällin ja Monan kanssa. Tälli on 8 vuotias ajokoira ja Mona 12 vuotias labbisvanhus. Kaksi miestä ja kolme koiraa siis innokkaasti kohti metsää.
Uskomaton koira oli tämä meidän Tälli. En ole ennen ollut jänisjahdissa, mutta kyllä tämä rouva ainakin toimi määrätietoisesti. Innokkaita hakuja aina tietty suunta kerrallaan ja niiden välillä koira kävi näyttäytymässä. Puolen tunnin etsinnän jälkeen Tälli sai jäljen ja sen jälkeen yli kolme tuntia keskeytymätöntä ajoa. Tulilla istuessa jänis kävi välillä jo näköetäisyydellä ja pari kertaa haukku tuli suoraan kohti passipaikkaa. Täytyy tunnustaa, että kyllä siinä jännitys nousi, kun haukku läheni ja koko ajan odotti, että mistä se pompahtaa esiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että riistalaukaus jäi edelleen ampumatta. Toki me tietysti yli tunti alussa istuttiin vain nuotiolla, juotiin kahvia ja paistettiin makkaraa näiden “valakiakoirien” kanssa. Vähäkkö oli hienoa pitkästä aikaa istua tulilla.
Lopulta jänis ilmeisesti katosi johonkin koloon, koska se on kuulemma toinen tapa, kaatolaukauksen ohella, saada koira lopettamaan ajo. Niin Tälli tuli nuotiolle ilmoittamaan, että nyt se pahuksen jänis meni koloon piiloon. Koira kysyi katseellaan, että haetaanko uutta vai mennäänkö kotiin. Me päätimme lähteä kotiin.
