Ensimmäistä kertaa jahihommissa Kuusamon maastossa, joten kyllä Sipinrinteessä piti käydä keittämässä nokipannukahvit ja paistamassa makkarat.
Koko talvi on taas ollut miehellä aikaa sitoa, mutta viime tippaan se näköjään aina täytyy jättää. Tulevaa tunturireissua varten on kuitenkin muutama houkutin raudulle sidottava.
Yritin kaivella Sipinrinteen historiaa ja onhan siellä tarinaa Huopanasta ja Huopanan reissuista. Itse olen käynyt siellä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan aina marraskuun 16. päivä, kun rauhoitus loppuu. Varhaisin Sipinrinteen merkintä löytyy kuvagalleriasta vuodelta 2004 eli ajalta kun Sipparia ollaan juuri rakentamassa. Noista kuvista voi päätellä, että tällä isollakin porukalla olemme jo yli kymmenen vuotta siellä kulkeneet, koska kuvissa on mukana muitakin kuin alkuperäiskansalaisia. Yleensä olemme saaneet varattua koko kosken, mutta joinakin vuosina myös muita on mahtunut joelle. Perusporukka on pysynyt koko ajan about samana. Muutama on jäänyt pois ja uusia tullut tilalle, mutta 6-12 miestä on aina joelle könynyt kärsimään kylmästä ja kurjuudesta. Vanhoja tarinoita löytyy laittamalla hakukenttään sanan “huopana”
Ja taas kerran tämä äijäporukka kokoontui Huopanalle “aattona” eli 15.11. virittäytymään tunnelmaan, saunomaan, soittamaan suutaan, kertomaan uskomattomia kalavaleita… ja pelaamaan koiraa. Jostain käsittämättömästä syystä koiran peluusta on muodostunut traditio, josta emme luovu. Tuskin meistä kukaan muulloin koiraa pelaa, mutta tähän reissuun se vain jostain syystä kuuluu. Tänä vuonna majoituspaikka taas muuttui ja nyt olimme jokirannassa Jorin vanhempien talossa. Sitä vuokrataan kalastajille ja isäntäväki lähtee evakkoon, kun kalastajia on tulossa. Meillä oli siis iso omakotitalo rantasaunoineen käytettävissämme. Iso käsi siitä, että majoitusmahdollisuus Huopanalta edelleen löytyy ja taso on loistava!
Tämän jutun kuvat on ottanut Mikko. En malta olla jatkamatta suunsoittoa, koska valokuvaaja on itse näköjään saanut valita kuvakulmat. Alla olevassa Nikon kuvassa oleva kala on varmaan samaa kokoluokkaa kuin tuo Mikon patsastelema kuva tuossa ylhäällä, mutta oikean kuvakulman valinnalla kuvaaja saa omansa näyttämään melko kookkaalta 😉 …
No oli se komea kala ja varmaan reissun suurin vaikka tarkkaa mittausta ei tehtykään. Vesku nappasi verrokin ja sen mitta oli 48 cm. Herrat saavat nyt kaikessa rauhassa keskustella, että oliko tämä Mikon kala 50 cm vai jäikö Veskun kalan mittojen alle. Kalat olivat tänä vuonna yllättäen niskalla. Välisuvannosta emme montaakaan kalaa saaneet ja ne vähätkin olivat tosi pieniä. Ja isot kalat jäivät uupumaan tänä vuonna kokonaan. Vesitilanne oli aika lailla normaali marraskuun tilanne eli vettä piisasi. Alla kuva talvisesta Kuninkaanväylästä.
Laitetaan tähän alle vielä kuva ja resepti Mikon ottiperhosta, jonka hän pyytää julkaisemaan seuraavilla saatesanoilla: “perho on se mikä on ton metrisen tanen suussa tossa kuvassa, siksi lisäsin myös sen niin voitte ens vuodeksi tehdä samoja niin saatas niitä kalakuvia myös teistä :)”
Sidontaohje
| Koukku | kamasan b175 #6 |
| Pyrstö | 2kpl valkoiset häkilät + lilat fläsät |
| Runko | ice dupping valkoinen + valkoinen shlappen häkilä |
| Kierre | siima |
| Siipi | valkoinen marabou ja sivuille/selkä pinkkiä erittäin ohutta fläsää |
| Kurkku | oranssi ice dubbing |
| Pää | holo silmät ja liimalla kovetus |
13.7.2014
Olimme Kaijan kanssa lauantaina juhlissa Rovaniemellä ja teimme Jukan kanssa sunnuntaille treffit Pudasjärvelle. Sieltä Kaija ajeli takaisin kotiin ja Jukan kanssa suunnistimme Kuusamoon. Eväät haimme Prismasta ja joitain varustepäivityksiä Tärpistä. Sieltä ajelimme moikkaamaan Aaroa ja Kerttua ja sen jälkeen luvat, oluet ja lyhyet jokivarren kuulumiset leirintäalueella ja maastoon.
Sipinrinteessä kaikki oli kunnossa ja leiri pystyssä klo 19.00. Leirin kasaukseen muuten kuului myös Jukan ansiokkaasti hoitama kylppäriremontti, josta kuva alla:). Tämän jälkeen nautimme ensimmäiset nokipannukahvit terästyksineen, lyhyt taktiikka- ja suunnittelupalaveri ja joelle. Laskettelimme Pystyä ja Hanhivirtaa muutaman kerran, mutta tapahtumia ei ollut. Takaisin siis leirille hiomaan taktiikkaa.
14.7.2014
Perinteisen aamupalan jälkeen kalastelimme Sipinrilampareessa, Pystyllä ja Hanhivirrassa. Edelleen joki pysyi saaliin suhteen kitsaana.
Päivälliseksi nautimme melko perinteisen ensimmäisen illan ruoan eli valkosipuliperunoita ja poron sisäfilettä pippurisessa kermakastikkeessa punaviinin kera.
Illaksi taas Pystyä ja Hanhivirtaa. No actions.
15.7.2014
Aamupalan jälkeen pidimme pienet puutalkoot ja päiväkalastusessio kului yläjuoksulla välillä Pikkuvihtamutkat-Sipinkoski.
Päivälliseksi poronkäristystä mummon muusilla.
Illalla kalastelimme taas Pystyä ja Hanhivirtaa, mutta ilman tapahtumia. Leirillä vielä viimeiset erämaaorientoitumiset ja maailmanparantamiset.
16.7.2014
Leirin purku ja Rukalle saunaan ja kotimatkalle.
Jälkipuintia
Meidän reissun aikana joessa oli vettä erittäin hyvin. Tämän jälkeen kuitenkin rupesi taas kantautumaan viestiä, että joki on tosi huonolla vedellä ja kaloja edelleen vähän. Kovasti huolestuttavalta Kuusingin tilanne kuulostaa. Omalta osalta voin laittaa kalattoman reissun osaamattomuuden ja helteiden viaksi, mutta luulisi jonkun aina välillä onnistuvan. Ei voi kuin toivoa, että jotakin radikaalia tapahtuisi voimalan toiminnassa. Valitettavasti en myöskään jaksa uskoa veli venäläisen toimintaan rajan toisella puolella. Lisäksi meidän aina täytyy katsoa myös peiliin. Joella on aina ollut piittaamattomia (sala)kalastajia myös Suomen puolella ja ilmeisesti tulee aina olemaan. Kun lueskelee näitä nettikeskusteluja, niin ei voi kuin hävetä!
Kuusingista on itselleni näiden 20 vuoden aikana kasvanut se kaikista tärkein joki. En pysty sieltä poissakaan olemaan ja täytyy pitää huolta, että seuraavaan Kuusingin reissuun ei enää mene kahdeksaa vuotta!
© 2024 Sipinrinne.com
