Parin vuoden tauon jälkeen sai taas viettää tunturissa viikon verran. Lähdimme Juhkun kanssa ajamaan tiistai-illalla ja Kautokeinossa olimme aamulla puoli seitsemän aikaan. Otimme autossa muutaman tunnin tirsat ja aamupalan ja pakollisen kalastusvälineiden desinfioinnin jälkeen oli suuntana tunturi ja erämaaelämä.
Keskiviikko 21.7.2010
Kone heitti meidät tunturiin ja pääsimme jopa odotettua lähemmäs suunniteltua leiripaikkaa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli leiriytyä joen rantaan ja harrastaa pääasiassa jokikalastusta ja tehdä siitä sitten retkiä myös läheisille järville. Kartalla hyvältä näyttänyt leiripaikka oli todellisuudessa aivan liian pusikkoinen leiriä varten ja joki osoittautui kovin matalaksi ja siinä ei kerta kaikkiaan löytynyt kalastettavaa. Lähimpänä olevalla järvellä oli leiri, joten emme halunneet jäädä siihen. Nostimme täyspakkaukset selkään ja teputtelimme jokea pari kilometriä alaspäin ja rakensimme leirin sinne. Kävimme tutkimassa jokea alavirtaan vielä parin kilometrin verran, mutta se oli edelleen liian vähävetinen. Päätimme samalla hiellä käydä tsekkaamassa seuraavan järven ja se näytti ihan hienolta. Juhkulla oli jopa ensimmäinen rautu hetken aikaa kiinni. Päivällä aurinkoinen ja leuto keli jäähtyi illalla ja yltyvä tuuli ja sade ajoivat meidät leirille jo hyvissä ajoin.
Torstai 22.7.2010
Nousimme aamupalan laittoon yhdeksän aikoihin. Kova tuuli ja sade pitivät meidät laavussa koko aamupäivän. Keli oli sellainen, että perhokalastajaparalla ei ollut muuta neuvoa kuin neuvoa antavan aamupäivän jälkeen siirtyä telttaan keräämään voimia. Päivä jatkui illansuussa perinteisellä valkosipuliperuna-poron sisäfile-punaviinikastike-punaviini päivällisellä. Illalla kävimme pyörähtämässä ensimmäisellä järvellä, mutta toinen leiri oli edelleen paikoillaan ja järjettömän kova tuuli teki kalastusyritykset lohduttomiksi.Tästä tuli siis täysi alushousupäivä.
Perjantai 23.7.2010
Myrsky jatkuu ja riepottelee sekä telttaa että laavua pelkoa herättävällä voimalla koko yön. Tuuli painoi teltan kyljen Juhkun makuupussia vasten ja kasteli sen aika lailla pahasti. Myös laavun katto oli painunut tavaroita vasten ja varusteet, jotka eivät olleet muovipussissa olivat läpimärkiä. Sade piti välillä jo taukoja ja yritimme kuivailla varusteita. Siinä syntyi myös päätös vaihtaa leiri järvelle, jossa kävimme keskiviikkona.
Sade loppui ja pääsimme purkamaan leirin ja lähdimme tuskaiselle siirtymälle ylös tunturiin. Matkaa ei ollut montaa kilometriä, mutta koska olimme päättäneet kantaa kaikki kerralla vastoin alkuperäistä suunnitelmaamme, niin kannettavaa oli aivan liikaa. Rinkat painoivat varmasti reilusti yli 30 kg. Lisänä oli vielä kahluuvarusteet eturepussa. Tuuli oli edelleen hirvittävän kova ja se söi omalta osaltaan matkalaisten voimia ja hermoja. Juhku kiteytti tuulen vaikutuksen lauseeseen:“Prkl, tää tuuli porautuu päähän!”
Saimme uuden leirin kuitenkin pystyyn ja Pasta carbonaran jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla kalalle. Iltaa myöten myös keli parantui koko ajan. Sain heti alkuillasta 46 cm ja 49 cm raudut, joista jälkimmäinen oli reissun suurin kala. Molemmat kalat tulivat punavalkoisella leechellä. Keli tyyntyi yöksi ja tunturi näytti meille huomattavasti positiivisemman ja kauniimman puolensa. Olimme ottaneet pienemmän kalan ruokakalaksi, josta toisen fileen graavasimme ja toisen laitoimme odottamaan huomista kalakeittoa.
Lauantai 24.7.2010
Tutustuimme järveen pitkän päivän. Kävimme toisessa päässä korkeilla kallioilla tarkkailemassa rautujen liikkeitä ja saimme myös ensimmäiset pintaperhoraudut, joista useita oli yli 40 cm. Päivällisenä siis rautukeittoa, jonka alkupalana maalahden limppua, graavirautua ja sipulia.
Illalla saimme jatkaa hienoa rautukalastusta, jonka päätteeksi pidimme yöllä viikon reissuun kuuluvan pakollisen filosofisen keskustelutuokion ja löysimme monta asiaa, joista olemme eri mieltä… ehkä. Toki joistain perusasioista löysimme myös sukupolvirajan ylittävän yhteisymmärryksen… ehkä.
Sunnuntai 25.7.2010
Aamulla puhalteli sen verran lämmin tuuli, että pystyimme suorittamaan kunnon peseytymisen, jota eivät edes hyttyset pahasti häirinneet. Jatkoimme kalastusta eri puolilla järveä ja edelleen ihmettelimme veden kirkkautta, rautujen määrää ja niiden isoa keskikokoa. Päivälliskalaksi otimme 42 cm kalan, jolla oli painoa n. 700 g. Paistoimme sen pannulla ja höysteenä oli mummon muusia ja kermakastiketta. Illalla sovimme, että aamulla lähdemme kolmannelle järvelle, joka oli muutaman kilometrin päässä pohjoisessa.
Maanantai 26.7.2010
Aamu aukesi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli puhaltanut alkupäivinä kaiken voimansa ja koko järvi oli täysin pläkä. Ensimmäistä kertaa oli pakko lähteä kalalla ilman aamupalaa. Tunnin heittelyn jälkeen tulimme kuitenkin aamiaiselle ja peruimme iltaisen päätöksemme naapurijärven kalastuksesta. Olisi ollut järjetöntä lähteä helteessä kävelemään ja jättää pläkä, tuikkeja täynnä oleva järvi kalastamatta.
Siitä muodostui perhokalastajan unelmapäivä. Lähdin aamiaisen jälkeen kävelemään tunturin rinnettä ja samalla seurasin rantavettä. Näin ison raudun käyvän aivan matalan ja syvän rajassa pinnassa ja siirryin kalastamaan sitä. Hetken odottelun jälkeen näin sen tulevan kierrokseltaan ja lähestyvän perhoa. Näytti, että se menee jo ohi, mutta pienellä perhon liikautuksella sain sen kääntymään ja ottamaan perhoon. Taas rulla lauloi ja pohjasiimoja vietiin pitkästi. Kala oli 48 cm pituinen ja ansaitsi vapautuksen kiitosten jälkeen. Juhkulla oli vastaavia kokemuksia järven toisessa päässä ja opimme tuon päivän aikana paljon rautujen tavoista ja liikkeistä.
Tähän asti olin saanut kaikki reissun pintaperhoraudut Black gnatilla, mutta pitkän niemen kärjessä näytti, että en saanut rautuja enää ottamaan siihen vaikka tuikkeja näkyi. Sitten vasta huomasin, että vedestähän nousi koko ajan vesiperhosia, joita raudut napsivat. Siiman päähän siis Europa 12 ja taas alkoi rauturalli. Toinen vaihto piti tehdä, kun näin ison raudun kiertävän pohjassa, josta se ei noussut pintaperhoon. Kuulapään vaihdon jälkeen alkoi taas tapahtumaan. Hieno ja opettavainen kalastuspäivä!
Tiistai 27.7.2010
Kotiinlähtöpäivä tarkoitti aamulla leirin purkua, paikkojen siistimistä ja siirtymistä tulojärvelle. Keli oli taas tyypillinen tunturisää eli tuulinen, sateinen ja kolea. Yritin vähän kalastaa vielä tulojärvellä, mutta ilman tapahtumia.
Auton nokka kääntyi Vaasaa kohden lämpöisen suihkun ja reiluhkon pizzan jälkeen n. klo 19. Takaisin Vaasassa olimme keskiviikon puolella aamulla klo 5.40.
Jälkipohdintaa
Matkasimme vesistöön, joka oli meille etukäteen täysin tuntematon ja paljon oli arvailujen ja olettamusten varassa. Joki näytti kartalla ja ilmakuvissa todella hyvältä, mutta sitä se ei ollut vaan olisimme todennäköisesti joutuneet siirtymään alaspäin kilometritolkulla, ennen kuin se olisi kasvanut riittävän syväksi. Emme varmasti olisi uskaltaneet suunnitellusti toteuttaa pelkästään järvi- ja rautukalastukseen perustuvaa reissua. Oletimme, että tällä korkeudella olisi ollut vielä harjusta. Nyt sen kokemuksen saimme sattuman kautta.
Kalojen keskikoko oli n. 35-40 cm ja saimme niitä kymmeniä. Päättelimme, että nuo suurimmat lähes 50 cm raudut olisivat olleet n. 1,5 kg luokkaa. Rautu on ylivoimaisesti voimakkain makean veden kala, jonka olen kokenut. Koskaan eivät tuon kokoiset kalat ole vetäneet pohjasiimalle. Nämä veivät sitä kela laulaen uskomattomalla voimalla. Minkähänlainen taistelija olisi yli 2 kg:n rautu?
Kelit on vielä kerran mainittava eli vaikka lunta emme niskaamme saaneet, niin sen verran koviin olosuhteisiin jouduimme, että varusteita on uusittava ennen seuraavaa reissua. Sekä teltan että laavun on oltava vahvempi rakenteisemmat tunturin myrskyihin. Toki telttaa painaa jo usean reissun paino ja vuosien ikä. Tuolla korkeudella ja avomaastossa tulee tietenkin varautua myös siihen, että alkureissun kelit voivat jatkua vaikka koko viikon.
Vapana käytin koko ajan Maralta juuri ennen reissua hankittua Harvestin 8 jalan kolmosluokan vapaa ja se oli loistava setti näihin vesiin ja kaloille. Tuulessakin pärjäsi, kun haki sopivan rannan, josta heitteli. Perhoina toimivat parhaiten puna-valkoinen ja oranssi leech, pintaperhona Black gnat kokoina 10-16 ja eriväriset kuulapäät syvällä ja hitaasti uitettuna.
Tämä oli omalla kohdalla vasta kolmas puhdas tunturireissu ja ehdottomasti kalastuksellisesti onnistunein. Sain elämäni ensimmäiset raudut ja sain kokea niiden hurjan voiman ja luonteen. Ehkä takaraivoon jää kaivertamaan edelleen sen kiloisen harjuksen puuttuminen, mutta pitäähän sitä olla tavoitteita seuraaville reissuille
Perinteisesti aloitimme ja päätimme taimenen virtakalastuksen syyskauden Huopanalla. Matkassa oli yhdeksän ritaria uhmaamassa alkavaa talvea, hyistä koskea ja ovelia mullosia. Selätimme ne kaikki! Mukanaolleista kaikki pääsivät kalan makuun ja saaliin keskikoko oli tavanomaista isompaa. Perhot piti saada syvälle ja silloin alkoi tapahtumia tulla. 
