Flatkiss-kennelin koulutustreffit pidettiin tänään Parolassa. Kouluttajana toimi Ville Suhonen. Hän pystyi antamaan kaikille paljon uusia oppeja ja vinkkejä, teemalla Mitä, Miten ja Miksi. Nämä ovat kysymyksiä, jotka ohjaajan täytyy joka treeneissä kysyä itseltään ja niihin täytyy myös osata antaa vastaus!

Olipa opettavainen päivä eritoten ohjaajalle. Muissa tehtävissä, kuten dummien noudossa, ruudussa, vesihaussa etc. pärjäsimme Blackien kanssa erinomaisen hyvin, mutta riistan kanssa saa kyllä tehdä edelleen kovasti töitä. Meidän Pimiä tuntuu kovin innokkaalta omimaan sen riistan itselleen eikä tee kunnon palautuksia. No nyt on taas yksi varis pakkasessa, että saamme rauhassa kotona harjoitella. Ja täytyy muistaa se Villen yksi oppi, että kovin harvoin se vika on koirassa vaan useimmiten vika löytyy hihnan toisesta päästä!

Kuvia treffeistä löytyy Blackien kuvagalleriasta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä; Blackie, Pimiä, Musta, Tummahko otus, Uljas Musta… Meidän otuksellamme on tänään joka tapauksessa ensimmäinen vuosipäivä! Hankimme tämän sileäkarvaisen noutajan viime kesänä. jml antoi lopuksi periksi tyttöjen vuosikausien pyytelylle, kun oma työ antoi itsellekin mahdollisuuden taas pysyä enemmän Vaasassa. Hankinta on ollut uskomattoman onnistunut. Olemme monta kertaa Kaijan kanssa istuneet lattialla takkatulen ääressä tämä tummahko otus välissämme tai sylissämme ja ihmetelleet miten olemme voineet tulla toimeen ilman koiraa.

Opiskelu aikana ja perheen alkutaipaleella meillä oli kaksikin Cavalier King Charlesin spanielia, joista ensimmäinen (Oliver) kuoli ollessaan vasta 11 kk. Toisesta (Caesar) jouduimme luopumaan, koska Susalla ilmeni jonkinlaisia ihottumia ja siihen aikaan (v. 1987) lääkärin kommentti oli, että ensimmäinen saneeraus toimenpide on laittaa koira pois! Me uskoimme ja teimme näin, mutta onneksi Kaijan vanhemmat olivat valmiit ottamaan koiran itselleen. Jäivät muuten “Cavalier koukkuun” ja heillä on nyt jo kolmas Cavalier menossa (Sulo). Jälkeen päin Susa on ollut allergiatesteissä ja mitään koira-allergiaa ei ole löytynyt.

Meitä varoiteltiin etukäteen sileäkarvaisen noutaja-rodun “hulluudesta” ja vilkkaudesta. Kaijalla oli jopa pieni paniikin poikanen, että tulemmeko pärjäämään tämän kanssa. Sen seurauksena kuitenkin olemme alusta asti koko perheen voimin tosi johdon mukaisesti kouluttaneet koiraa ja kaikki ovat pitäneet tietyt perussäännöt Pimiän kanssa. Tähän saakka olemme onnistuneet erinomaisesti.

Olen jo aikaisemmin kertonut miten Blackie herätti minussa uinuneen metsästäjä geenin, kun kävimme sen kanssa Nome-koulutuksissa. Lisäksi Olimme Blackien kanssa myös pentujen peruskoulussa ja sitten tottelevaisuuskoulutuksessa. Siellä meni niin hyvin, että kouluttajat houkuttelivat meidät mukaan Tokon (tottelevaisuuskoulutus) kilparyhmään. Sielläkin Blackie on tähän mennessä pärjännyt erinomaisesti ja ikää on vasta yksi vuosi! Meillä ei kuitenkaan ole mitään erityisiä tavoitteita tai suunnitelmia minkään kilpailulajin kanssa. Tehdään yhdessä niitä asioita joissa kaikki viihdymme.

Juuri nyt Pehtoori ja Pimiä istuvat taas kahdestaan takkatulen ääressä mökillä. Pehtoori nauttii konjakkia ja kirjoittaa tätä artikkelia. Pimiä nukkuu puolittain sylissäni. Molemmat uskoakseni nauttivat olostaan yhtä paljon. Kävimme äsken metsässä pienen lenkin. Edestämme lähti yksi teeri ja yritin selittää Pimiälle, että nuota lintuja tulemme ensi syksynä yhdessä jahtaamaan. Luulen, että ymmärsimme toisiamme.