Pakko julkaista vielä tännekin tämä kuva, jossa nuori herra osoittaa osaavansa nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Miten tältä voisi kieltää nojatuolin?

Kotioloihin totutellaan nyt kolmatta päivää ja Lucan mielestä Drömmenissä asuu aivan liian nörtteilevää porukkaa. Tässä se sitkeästi yrittää ehdottaa, että lopeta tuo työnteko ja tuu peuhaan mun kaa…. tai ota edes syliin.

Blackie suhtautui tulokkaaseen ensimmäisenä iltana varsin riehakkaasti ja innostuneesti. Aamulla hänen hämmästyksensä kuitenkin oli suuri… vieläkö tuo on täällä…? Viekää pois! Nyt nämä kaverukset rupeavat kuitenkin jo tottumaan toisiinsa ja välillä Musta ärähtää opettavasti, jos Luca yrittää olla liian tungetteleva. Kyllä tämä tästä asettuu.

Luca on nyt päässyt Turkuun saakka. Hänellä on pitkä matka jo takanaan. Ensin eilen Göteborgista Tukholmaan, josta laivalla Turkuun ja täältä vielä ajomatka Vaasaan. Selkeästi pieni sisarusikävä ja matkaväsymys vaivaa, mutta isännän kainalo rauhoittaa kummasti. Meidän sydämet on myyty!

Pakko laittaa tännekin tämä Catarinan Facebookissa julkistama kuva herra Brownista. Joko Luca yrittää miellyttää hymyllään tai sitten hän varoittaa: Be careful Finland, here I come! Niin tai näin, mutta onhan tuo aika hellyttävän näköinen ilmestys.

Olemme Kaijan kanssa aina olleet nopealiikkeisiä ja emme niin kauheasti ole asioita pähkäilleet ja harkinneet. Ei ole kauaa aikaa, kun sanoimme vahvalla rintaäänellä, että meille ei enää koskaan tule kahta isoa koiraa yhtäaikaa… No nyt kuitenkin tulee! Sunnuntaina 26.1.2014 seilaa laivalla Tukholmasta Turkuun Unkarin Vizslan urospentu. Tällöin hänellä on ikää railakkaat 8 viikkoa. Olemme nimenneet hänet Lucaksi.

Blackie teki minusta metsästäjän vajaat kymmenen vuotta sitten. Metsästysreissuilla on kasvanut haave ja toive seisovasta lintukoirasta. Matkan aikana oma ihailun kohteeni on ollut Irlannin setteri, mutta rodun maine vielä AD/HD-viritteisempänä kuin flatti pelotti Kaijaa liikaa. Flatti olisi ollut jatkossakin Kaijan toiverotu, mutta Charlien kova kohtalo ja rodun syöpäherkkyys pelotti niin paljon, että emme enää sitä uskaltaneet ottaa, vaikkakin rotu on mielettömän hieno!

Unkarin Vizslan löysivät Susku ja Teppo, jotka olivat tällaiseen törmänneet ja ihastuneet lenkkipoluillaan. Niitä kuvia sitten netistä katseltiin ja ihasteltiin. Rotu on vielä melko harvinainen Suomessa ja pentueita on vähän. Leikkimielellä joskus keskustelimme pitäisikö meidän ottaa Blackielle kaveri, koska meidän vanhus täyttää jo 10 vuotta keväällä. Vizsla rotuna on vielä melko harvinainen Suomessa ja pentueita on vähän. Kaijan työkaverin kautta löytyi sattumalta Ruotsista Kennel Your Choice, jonne oli tulossa pentuja marraskuun lopulla. Teimme varovaisen tiedustelun jo ennen pentujen syntymistä ja kyselimme mahdollisesta hankinnasta. Pentujen synnyttyä ja ensimmäisten kuvien ilmestyttyä olimme tietenkin jo ylittäneet sen maagisen kynnyksen ja ilmoittauduimme halukkaiksi ottamaan urospennun. Muutaman mailin vaihdon jälkeen pentu oli sitten varattu ja kaikki lupaukset ja periaatteet unohdettu.

Yritän Lucan myötä aktivoitua myös Sipinrinteen käytössä. Perustin Lucalle omat Facebook-sivut, jonne tulen linkittämään Sipparin juttuja ja tästä syystä olen rakentanut tuota linkkiä Sipparin ja FB:n välille. Lucan kasvattajan kennelillä on myös Facebook-sivut, jotka ovat avoimet ja siellä pystyy seuraamaan pentueen elämää. Luca on pennuista se “Brown” eli hänellä on kaulassaan ruskea nauha.

Tässä vielä kuvat Rody-isästä, joka tulee Tsekeistä saakka ja Sheela-äidistä. Molemmat hyvin menestyneitä sekä metsästyksessä että näyttelyissä.
Facebook yhteisöksi. Se lienee helpompi tapa päivittää ja seurata Lucan elämää.