Koko talvi on taas ollut miehellä aikaa sitoa, mutta viime tippaan se näköjään aina täytyy jättää. Tulevaa tunturireissua varten on kuitenkin muutama houkutin raudulle sidottava.

Tunturiin työkaluja.

Pitkästä aikaa istuin sidontapenkin ääreen ja ryhdyin harjoittelemaan laskuvarjohäkilän sitomista. Jotenkin se on jäänyt minulle vieraaksi lajiksi ja tunnustan edelleen, että sidokset eivät tyydytä, mutta periksi en aio antaa. Täytyy uskoa, että tässäkin lajissa voi vielä vanhakin oppia. Harjoitukset jatkuvat!

Toinen perho, jota sidoin oli Black Gnat. Sillä on legendaarinen maine Hans Lidmanin tarinan kautta. Se on se perho, jolla hän narrasi rautuja Tuntureita ja taimenia-kirjassaan. Tarinan nimi on Andasluobbalin viisi rautua. Hän joutuu leikkaamaan perhoa yhä pienemmäksi saadakseen raudut hyväksymään sen. Hieno tarina ja hieno kirja, joka kannattaa lukea. Tämänkään sidonta perhon yksinkertaisuudesta huolimatta ei ole ihan helppoa. Sidoin perhoa koukkuihin kokoa 14 ja 16 ja koukun koko asettaa omat haasteensa. Mutta jospa tuon sidontapisteen nyt avaisi vähän useammin, niin homma rupeaa varmaan sujumaan kerta kerralta paremmin.

Tässä pari Syrjäsen Laten ohjeen mukaan sidottua Frances-perhoa. Niistä toinen voisi olla se, joka antaa ensimmäisen rantataimenen Vaasan vesiltä. Tätä perhoa sitomaan innosti sen lisäksi, että katka-perho voisi oikeasti toimia merellä taimenelle, se tieto, että tämä perho on Sarvijaakon esi-isä. Ja kaikkihan te tiedätte Sarvijaakon merkityksen pehtoorin perhorasiassa ja kalastuskulttuurissa… hmm… miksi en muuten käyttäisi Sarvijaakkoa myös meritaimenelle?

Perhoja ei Rönnskärissä vielä montaa ole syntynyt, mutta kuten monessa muussa tilanteessa olen todennut, niin “Hyvää kannattaa odottaa!”. Ja tässä tapauksessa tuo hyvä on se sidontahetki eikä suinkaan sen lopputulokset. Kalaa antava meritaimenperho pitäisi löytää, että pääsisi toteuttamaan haaveen saada omasta rannasta perholla meritaimen. Tänään syntyi muutama Drags Devil Juhkun linkin avulla.

Ei ole helppoa saada tyydyttävän näköistä sidosta aikaan näin pitkän tauon jälkeen, varsinkin kun sekä perho että materiaalit ovat itselle outoja. Niinpä tähän loppuun sopii vielä lisää viisauksia eli “oppia ikä kaikki”… tai “harjoittelu tekee mestarin”.