Tämä antoi sen viimeisen jml:n rannalle saaman taimenen kesällä 2004. Uskaltaisiko sen Sarvijaakon joskus toistekin jättää Pystykallion pimeässä laskussa pois. Aika näyttää. Tämänkään väritys ei pysy alkuperäisessä, josta mallin löysin, mutta juuri tällaiseen “väärän väriseen” se kuitenkin otti. Tässä vielä yksi kuva näistä kuva rämemajavaperhoista.

Tässä kuvassa läjä kuulapäitä, ei ihan kalan suusta, mutta suoraan rasiasta kuitenkin. Näistä ainakin muutama on siellä kalan suussakin päässyt käymään. Lisäilen tuonne Perhot -osioon kuulapään “virallisen” kuvan ja sidontaohjeen. Siinäpä ne sitten ovatkin jo lähes kaikki tarpeelliset perhot, joita mielestäni rasiaan kannattaa ottaa. Näitä viiden suoria on aina silloin tällöin listailtu ja tältä näyttää Sipinrinteen värisuora. Jos vitoset muutetaan jossakin vaiheessa kutosiksi niin mukaan pääsee seuraavaksi superpupa.

Otetaanpa tähän muuten Sipinrinteen ensimmäinen gallup. Lisäilkää vaikkapa tuonne kommentteihin teidän muiden kahlaaja-heimoon kuuluvien Top 5 suosikkiperhot. Laitanpa sinne vielä itsekin varmemmaksi vakuudeksi omani.

Sidontaohje

  Kuulapää on oikea monitoimiperho. Virallisten oppien mukaan sitä pitäisi uittaa larvastamalla ja vapaasti uittaen. Kalat eivät kuitenkaan usko pelkästään tuota, vaan ottavat perhoon myös viistettäessä ja alavirtaan roikotettaessa. Se kelpaa niin taimenille, kirjolohelle kuin harjuksellekin. Se on pelkistettynä tosi nopea ja helppo sitoa. Välttämättä se ei vaadi kuin kuulan päähän ja sitten jotain karvaa runkoon. Kaikki loput ovat uskoakseni ihmisen silmää varten, ei välttämättä kalan. Koukkuna olen ruvennut käyttämään suoravartista larvakoukun sijasta, koska suoravartinen tartuttaa kalat paremmin. Väreistä mielestäni sammaleen vihreä (ks. kuva) on toiminut varmiten sekä Kuusingilla että Keski-Suomen koskilla.

Sidontaohje

Katso kuva

Tämä perho antoi sen ensimmäisen Kuusingin taimenen (2,4 kg) vuonna 1994. Olimme juuri saaneet Sipinrinteen valmiiksi ja Aarolle oli luvattu ensimmäinen Kuusingin taimenemme veistämispalkaksi. Saimme paikat kuntoon keskiviikko-yönä. Aamulla vähän siivoilua ja päivällä sitten kalalle. Taimen otti Puustapudonneen suoralta iltapäivällä klo 17 aikoihin. Ajoitus oli siis täydellinen. Sydän verta vuotaen, joskin kiitollisina annoimme taimenen Aarolle. Silloin emme vielä ymmärtäneet kuinka kovan työn takana nuo taimenet Kuusingilla ovat. Niiden monien tyhjien reissujen aikana olemme pohtineet palkkion arvoa ja uskomatonta tuuriamme tuon kalansaannin ajoituksen suhteen. Silti edelleen tekisin saman sopimuksen ja kiitollisena luovuttaisin taimenen Aarolle. Alkuperäisessä versiossa, josta tuon muunnoksen tein, oli lisäksi pyrstössä punaista villaa sekä perässä pyrstöhäkilä. Jostain syystä ne jäivät minulta silloin pois. Nyt kun pitkästä aikaa sidoin tuon perhon ja katselin sitä niin taidanpa seuraavaan versioon laittaa pyrstöön joko punaista tai sitten nykymallien mukaan häkilän ruodot Sarvijaakon tapaan. JMT:llä oli viime kesänä (2004) samalla Pikku vihtamutkien alapuolisella suoralla taimen kiinni vastaavassa perhossa. Kellonaika suurinpiirtein sama ja myös keli samanlainen eli aurinkoinen kesäpouta. Tuon suoran muuten nimesi Aaro pudotessaan kerran koivusta jokeen. Hän oli hakemassa puuhun jäänyttä perhoa ja koivu pentele otti ja katkesi. Samassa rytäkässä katkesi vavan kärki ja silmälasit Aaro joutui sukeltamaan joesta. Laavulle tuli silloin kiukkuisen oloinen, myrtynyt ja märkä setämies.

Sidontaohje

Katso kuva

Tämä ruotsalaiskeksintö on todistanut tarpeellisuutensa lähes kaikissa olosuhteissa ja kaikissa paikoissa. Järvellä se on lyömätön kirjolohien pettäjä, Keski-Suomen koskilla se kelpaa niin taimenelle, harjukselle kuin kirrillekin. Kuusamossa en muita pintaperhoja juurikaan käytä. Ja ikuisen paikan omassa rasiassani se lunasti viimeistään antaessa sen Kolme Kiitosta Kuusingille -tarinan 3,3 kg:n taimenen Sipinlampareesta.