Juhku sai vanhan miehen taas lankaan ja erehdyin yrittämään näitä Puukalassa mainostettuja helppoja perhoja. Ne eivät vain valitettavasti ole minua varten.
Tässäkin on yksi jonka valitettavasti jouduin lopulta heittämään roskikseen. Meni sekä värkit että hermot! Lopulta sain yhden jollakin tapaa pysymään kasassa, mutta tuskin sitä koskaan tulen siiman päähän sitomaan. Sitten kokeilin sitä tuttua ja turvallista (ja paljon parempaa, kalastavampaa, kauniimpaa, helpommin sidottavaa) Europa 12:sta ihan vain varmistaakseni, että onko kaikki taito kadonnut. Ei siitäkään kaunista tullut, mutta sillä saa kalaa, Ja sen Pehtoorikin sitoo minuutissa. Suutari siis pysyköön lestissään.
© 2024 Sipinrinne.com
10.2.2006 at 11:55
🙂 Muistelin, että se sanonta menee jotenkin, että: “Kyllä vanha koirakin uusia temppuja oppii.” Mutta ehkä kaikki vanhat sanonnat eivät olekaan niin kovin yleispäteviä. Eipä sentään, uudessa Perhokalastus-lehdessä oli Frödinin joku uus lohiperho esittelyssä. Artikkelin lopussa hän toteaa jotakuinkin, että: “Luottamus perhoon on – ellei kaikkein oleellisinta – niin ainakin välttämätöntä kalastuksen ja kalojen saannin kanssalta.” Pitänee aika hyvin paikkansa.
Millasen penkin muuten ostit?
10.2.2006 at 12:31
Penkin nimi taisi olla Eagle Vise. Sitä tekee joku Porilainen kaveri. Simppeli, omalla jalustalla seisova penkki.