Aikainen aamu,
takana kiire, työ,
unettomat yöt.
Tuulenvire laskee luikua yli ulapan,
taivas, läpikuultava, sulautuu mereen
eikä taivaanrantaa ole.
Minä olen aamun sarastuksessa
ja sarastus minussa
ja kaikkialla ajaton rauha.
En anna hetkien valua hukkaan.
Nautin ajasta.
Tunnen:
Tämän minä koen
ja koen sen juuri nyt
Tuntematon
Mumma löytää aina näitä koskettavia kirjoitelmia. Yllä olevalla runolla onniteltiin Kaijaa 21.2.2006 johdosta. Runon tekijää en valitettavasti löytänyt. Tällä Hellaakosken runollahan mumma itketti vuosi sitten Jaria.
