Kello pärähti soittamaan aamumelodiaa klo 04.00. Vähän piti käyttää komentoääntä, että sai itsensä väännettyä sängystä ylös. Maran luona olin kuitenkin sovittuna aikana ja sieltä toinen innokas raahautui kyytiin puoli viiden aikaan ja starttasimme kohti Huopanaa. Lupia olimme Riitalta hakemassa kahdeksan tienoissa.
Vesi oli todella korkealla ja virtaus sen mukainen. Kalastelimme aluksi Välisuvannossa, jossa Maralla oli pari tapahtumaa 30-35 cm taimenten kanssa. Jarin tapahtumat rajoittuivat pää edellä suoritettuun sukellukseen jääkylmään veteen. Amatöörimäinen kiveltä kivelle siirtyminen kostautui, jalka lipesi ja miehellä lähes täydellinen varusteiden vaihto edessä. Onneksi kuivia vaatteita oli riittävästi mukana… ja onneksi vammat rajoittuivat pariin mustelmaan jalassa ja syviin henkisiin haavoihin.
Aamupäivän ajan keli oli kohtuullinen, mutta iltapäivällä tuuli yltyi ja vettä, räntää ja lunta tuli lähes vaakatasossa. Samalla kuitenkin tapahtumien määrä kasvoi. Saunasuvannosta Mara sai useitakin taimenia, joista suurin 48 cm laiha luikuri. Se olisi kesällä hieno kala! Myös pari harjusta erehtyi Maran perhoihin. Jarin kalatapahtumat jäivät aikasten lailla niukemmiksi, mutta tulipa malliksi kuitenkin joku taimen. Toimivia perhoja olivat pienehköt valkoiset ja punaiset (!) streamerit.
Kaiken kaikkiaan mukava tammikuinen extreme perhokalastusretki, josta nauttiminen vaatii kyllä tiettyä hulluutta. Miehet näyttävät talvivarusteissa Michelin-ukoilta, kahluukenkien pohjat keräävät n. 10 cm kerroksen lunta, joten kävely muistuttaa niidenkin vuoksi kuumiehen vääntäytymistä, siimat jäätyvät, kädet jäätyvät, jalat jäätyvät jne. Jotain siinä kuitenkin on, koska molemmat olimme erinomaisen tyytyväisiä raskaan päivän päätteeksi. Kotona olimme ilta seitsemän aikoihin. Sauna, saunaolut ja ruokaa masu täyteen ja mies oli melko valmista tavaraa. Sänky veti puoleensa jo ennen urheiluruutua ja voin vakuuttaa, että unta ei tarvinnut maanitella.
