Charlie in memoriam 22.6.2006-8.10.2012

Charlie tuli perheeseemme elokuussa 2006. Haimme hänet Lahdesta Chrissen Flatkiss Kennelistä, joka on myös Blackien syntymäkoti. Charliella ja Blackiella on sama äiti Opri, joka on edelleen kovassa kunnossa 11 vuotiaana ja varsinainen teräsmuori. Charlien isä oli Ferro, joka tuli Ruotsista.

Alusta asti oli selvää, että Charlien kasvattajana toimi enemmän Blackie kuin omistajat. Pentuna Charlie liimaantui ison veljen kylkeen ehkä liiankin tiukasti ainakin Blackien mielestä. Meidän luontomme ei kestänyt jättää toista koiraa sisään, kun toista koulutettiin, joten veljekset ovat olleet aina yhdessä tekemässä kaikkea mahdollista. Olemme myös metsällä ja kalalla käyneet yhdessä. Eihän se kauhean tuloksellista ole ollut, mutta nauttineet me kaikki olemme.

Charliella olisi ollut mahdollisuus menestyä myös näyttelyissä, mutta niihin emme oikein jaksaneet innostua. Osoituksena koiran potentiaalista oli kuitenkin Jurvan näyttelyn ROP ja Serti vuonna 2008.

Charlien vaikeudet alkoivat tänä keväänä, kun pitkän hiihtolenkin päätteeksi hän alkoi ontumaan vasenta jalkaansa. Jouduimme hakemaan Charlien pulkalla kotiin kilometrin päästä kotoa. Silloin jalka kuvattiin ensin Vaasassa, mutta siinä ei näkynyt mitään. Kun ontuminen jatkui niin menimme Seinäjoen Eläinklinikalle, jossa on paremmat röntgen-laitteet. Jalassa havaittiin nivelrikkoa ja irto luunpaloja. Jalka leikattiin ja saatiin parempaan kuntoon. Kesän alussa tuli seuraava kolhu, kun parin viikon todella vaikean ja epätoivoisen syömättömän jakson jälkeen Charlien vatsasta löydettiin suolitukos, jonka aiheutti n.30 sentin kaislakiertymä. Se saatiin isolla leikkauksella kuntoon kesäkuussa. Leikkaus tehtiin taas Seinäjoella, kun Vaasassa tilanteeseen ei suhtauduttu toivotulla vakavuudella.

Syksyllä Charlien ontuminen jatkui ja kävimme uudelleen sen kuvauttamassa. Kuvissa näkyi nivelrikkoa, johon saimme särky- ja nivellääkitystä ja niiden avulla toivottiin Charlielle helpotusta. Vaivat kuitenkin jatkuivat ja lopulta pahenivat. Viime viikon perjantaina jalka käytiin uudelleen kuvauttamassa ja nyt tuomio oli kova. Jalassa todettiin agressiivinen luusyöpä. Hoitokeinoa tähän ei ole. Ambutointi olisi teoreettinen vaihtoehto, mutta ei se ole aito mahdollisuus tällaiselle rodulle. Lisäksi etäpesäkkeitä on jo todennäköisesti muualla. Viikonlopun aikana tilanne paheni dramaattisesti. Charlie pystyi liikkumaan enää kolmella jalalla ja kivut olivat selvästi tunti tunnilta kovempia. Hän ei päässyt makuuasentoon kuin kovien tuskien kautta.

Jouduimme tekemään raskaan päätöksen sunnuntai-iltana. Tänään iltapäivällä veimme Charlien Seinäjoella ja Miian turvallisessa hoidossa kaverimme lähti rauhallisesti viimeiselle matkalle.

Charlie on aina ollut Kaijan koira. Se on järkkymättömän uskollisesti seurannut Kaijaa niin sisällä kuin ulkona ja halunnut aina olla mahdollisimman lähellä. Menetys ja ikävä on meille kaikille käsittämättömän kova, mutta olen varma, että Charlie on saanut elää hyvän ja onnellisen elämän. Olemme asuneet lähes koko Charlien elämän ajan täällä maaseudulla ja meren rannalla. Täällä on aina saanut olla vapaana, täällä on kesällä voinut mennä uimaan, kun on siltä tuntunut ja täällä on saanut peuhata ulkona mielin määrin. Vielä eilenkin Charlie oli kanssamme ulkona koko päivän. Viimeisen yön Kaija oli Charlien vieressä ja kaverimme nukkui yönsä rauhassa.

Me kaikki haluamme kiittää Charlieta hienoista vuosista ja hetkistä, joita olet meille antanut. Nyt pääset lepäämään Drömmenin jatulintarhan viereen. Olet muistoissamme aina!