Aika pitkään näköjään kesti ennen kuin Blackien poismenon jälkeen saa tartuttua Sipinrinteen kynään. Jos vielä muutaman sanan kirjoittaa Blackietä muistellen, niin Luca on kyllä omalla persoonallaan ja omituisuudellaan helpottanut meidän Blackie-ikäväämme. Ilman Lucaa olisi talo ollut masentavan tyhjän oloinen. Nyt Blackie lepää Charlien vieressä, joka muuten olisi viime viikolla täyttänyt 8 vuotta, ja nämä veljekset juoksentelevat enää muistoissamme.
Tästä uudesta otuksesta pitäisi kasvattaa seisova lintukoira, mutta saas nähdä miten käy. Tällä hetkellä aktiivisin metsästysvietti kohdistuu auringon heijastamiin valoihin, joiden perässä hän väsymättä juoksee niin sisällä kuin ulkona. Aina kun joku avaa oven, niin hän on salamana metsästämässä siitä heijastuvia valoja. Jotenkin tuo into pitäisi osata kääntää lintuihin 🙂 Yritimme vähän juhannuksena treenailla Ähtärissä, josta tämän jutun kuvat ovat. Kiertelimme Janin kanssa sekä launtaina että sunnuntaiaamuna syksyn tulevia metsästysmaita. Jani toimi kameramiehenä ja minä yritin ohjailla Lucaa oikeille reiteille. Yhteen metsoon törmäsimme, mutta muuten lintuja näkyi tosi vähän. Yhteenvetona voidaan todeta, että meillä molemmilla…. siis minulla ja Lucalla, on vielä paljon opeteltavaa. Jani kameramiehen hommansa jo osaa!
Täytyy yrittää sitkeästi Lucan kanssa jatkaa treenaamista. Toivotaan, että huonosta ennusteesta ja järkyttävän kylmästä alkukesästä huolimatta saamme jonkinlaisen kanalintusyksyn, että pääsisimme elävän riistan hajuun ja hakuun. Ehkä se siellä kuitenkin vasta nähdään minkälainen metsästysvietti Lucalla on. Lisäsin Ähtärin kuvasaldoa myös Lucan omaan kuvagalleriaan. Myös Lucan Facebook-sivuille on päivittynyt joitain uusia kuvia matkan varrelta.
