Ukin huonetta siivotessa osui käteen Mumman ja Vaarin onnittelukortti viime keväältä. Se vähän nosti tunteita pintaan ja täytyy kortin kuva ja Mumman sinne piirtämä runo siirtää tänne, vaikka se ei ajankohtaan sovikaan, mutta sopi keväällä hyvin sekä luontoon että miehen tilanteeseen. Mistähän se Mumma nämä aina löytää…
Sulan reunassa
viluinen tuuli ujeltaa meren yli,
harmaa, hauras jää
sihisee ja suhisee.
Nouseva aurinko kultaa tienoon,
sulan reunassa soi ja helisee.
Jäälautta mustuu,
kristalliprismat loistaa ja kilisee.
Niiden soitossa talven menetys,
herääminen uuteen kevääseen.
