Jäät lähtivät tänä vuonna 9.4. ankaran pohjoismyrskyn saattelemina. Kolme vuotta ehti mennä, että jäät lähtivät vasta toukokuussa. Onneksi nyt ei tarvinnut ihan niin kauan odotella. Toisaalta, kun tätä nyt 10.4. kirjoittelen, niin lunta tupruttaa ja sitä on ennusteltu Vaasan seudulle jopa 10 cm. Huomiselle on taas luvassa myrskytuulta pohjoisen suunnalta. Toivottavasti lumet ehtivät sulaa puista ennen sitä. Muuten voi jo ennestään harva metsä harventua lisää.

Alla taas taulukko Drömmenin rantojen aukenemisesta vuosien saatossa.

Kun tämä kirjoittelu on näinkin harvoin tapahtuvaa, niin joutuu laittamaan myös muita edellisen kirjoittelun jälkeisiä merkittäviä päivämääriä ylös eli Snigel pääsi talviteloille lokakuun 7. päivä ja kilometrilukema oli 41710 eli ei taaskaan määrä merkittävästi kasvanut. Katsotaan josko tälle kesälle saadaan lisää kilometrejä.

Ajoon se otettiin jo eilen eli 9.4. kun Vaasan Automuseon kakkoskerrosta tyhjennettiin tulevaa näyttelyä varten. Aika pitkään sai starttailla ennen kuin kuljin hyrähti käyntiin, mutta hyrähtipä kuitenkin. Viimeistään vappuna sitten hyötykäyttöön.

Cayn nosto meni syksyllä taas aikasten myöhälle ja lumi ehti jo tehdä tepposet myöhäiselle veneilijälle. Käytiin kuitenkin Jukan kanssa vielä uistelemassa (yllättäen ilman tulosta) marraskuun 23. päivä ja saman päivän illalla vene sitten nostettiin ylös ja sitten huollon kautta Maalahteen talvisäilöön. Nyt sen voisi jo hakea taas kotipihaan ja vesille.

Brunon tapahtumia

Tuossa sivun oikeassa yläreunassa on ainakin vielä kuvia ja linkki Instagramin VizslaDrömmeniin, johon viime vuonna päivittelin kolmen vizslan elämää Drömmenissä. Instan päivittely kuitenkin jäi ainakin tauolle, kun meillä rupesi syksyllä Brunon kanssa vastustamaan. Hän alkoi ontumaan etujalkaa välillä aika pahastikin. Ensin vasenta jalkaa ja sen jälkeen oikeata jalkaa. Olimme Juhan kanssa Savukoskella metsällä ja siellä ontuminen paheni edelleen. Kävimme reissun jälkeen kuvauttamassa jalat ja molemmissa jaloissa todettiin OCD. Aikamoisen paha takaisku nuorelle koiralle, joka oli tähän mennessä osoittautunut jo melko hyväksi metsästäjän aluksi. Molemmat jalat leikattiin lokakuun 23. päivä Espoon Urheilukoiraklinikalla ja siitä alkoi toipuminen. Kahdeksan viikkoa pelkkää rauhallista hihnaliikuntaa ja ei mitään riehumista. Sehän on helppo nakki 8 kuukautisen vizsla-pennun kanssa… 

Pikku hiljaa saimme aloittaa kuntoutuksen ja rakensin Brunolle esim. tikkaista askellusradan, jossa liikerataa pyrittiin entisöimään. Kävimme fyssarilla Koirien kuntopajalla kymmenkunta kertaa, jossa oli myös vesijuoksuallas. Se oli Brunolle tosi tehokasta treeniä. Sieltä saimme lainalle myös tasapainolaudan, jonka päällä lihaksia päästiin vahvistamaan. Joulun jälkeen olemme käyneet myös Ilmajoella Koirauimala Saukossa treenailemassa ja toivottavasti kuntoutuksen lisäksi Brunosta on tullut myös kova uimari luonnon vesissä. Altaassa kaikki sujui hienosti. Uimahalukkuuden näkee sitten kesällä. 

Helmikuussa kävimme pari kertaa sitten jo treenaamassa fasaaneilla Paulan luona Erä-Ässällä ja onneksi Bruno osoitti edelleen metsästyskoiran elkeitä. Varsinkin toisella reissulla saimme useita onnistuneita riistatöitä. Maaliskuun lopussa kävimme myös Nuorgamissa asti riekkojen perässä hiihtämässä tunturissa. Pieleen menneistä lupahommista huolimatta Bruno hoisi sielläkin homman hienosti ja saimme kaudelle loistavan päätöksen, kun Bruno teki täydellisen riistatyön riekkoparvelle. Ampujalla on vielä hiomista. Mutta näyttää siis tässä vaiheessa siltä, että Bruno kuntoutuu entiselleen ja pääsemme syksyllä taas tositoimiin. Tässä välissä on vielä paljon tehtävää ja hiomista sekä koiran että varsinkin ohjaajan toiminnassa. Mutta sitä kait se seisojan kanssa eläminen on.