Alkuviikko on ollut järisyttävän hieno. Sekä eilen että tänään lämpötila on rannallakin noussut lähelle 10 astetta, kaupungissa reilusti ylikin. Tuultakaan ei juurikaan ole ollut, joten Drömmenissä on nautittu kauniista illoista täysillä!
Kategoria: Koirat (sivu 4 / 24)
Kävimme jo kolmannessa näyttelyssä Lucan kanssa. Hän sai nytkin Erinomaisen ja arvostelu oli erittäin positiinen, mutta toinen uros valittiin ROP:ksi, joten ei pokaaleja tällä kertaa. Kehätyöskentelymme oli kyllä parantunut merkittävästi sitten Maailman voittajanäyttelyn ja voimme hyvillä mielin keskittyä tuleviin metsästyskoitoksiin, joissa edelleen se pääpaino kuitenkin on. Ehkä seuraava näyttely sitten täysi-ikäisenä.
Tuossa yläkuvassa poseeraavat sisarukset Luca ja Ilona. Alla olevassa kuvassa on voittanut uros, joka oli raameiltaan tosi massiivinen, vaikka on vasta vuoden ikäinen. Luca on vasemmalla ja Jussi oikealla. Heistä tuli välittömästi myös kaverukset, kun ulkona treffattiin ennen näyttelyä.
Meidän wanna be -metsästyskoiramme täyttää tänään 1 vuotta. Hänen metsästystaitonsa on vielä samaa tasoa kuin isännällä, mutta pääasia, että intoa molemmilla riittää.
Kaikilla muilla osa-alueilla tämä otus on kyllä ylittänyt kaikki odotuksemme. Hän on koko sielullaan ja ruumiillaan mukana kaikissa touhuissa mitä teemme. Nyt kun kompuutteri on taas enemmän ollut isännänkin sylissä niin aika usein siihen väliin tunkee yksi kappaletta vizslaa. Hän seuraa varjona perässä mitä ikinä teemmekään… tai no ei ehkä perässä vaan kaiken sen välissä mitä yritämme tehdä. Ilmeisesti rodun luonteeseen kuuluu uskomaton läheisyyden tarve. Hän änkee ja tunkee aina juuri niin lähelle ja kiinni kuin ikinä annetaan ja viihtyy siinä monta tuntia.
Charlie jätti meidät reilut kaksi vuotta sitten ja Blackie tasan 7 kuukautta sitten. Luca tuli meille tammikuun lopulla ja onneksi Blackie ehti häntä vähän kasvattaa tavoille, vaikka homma jäikin kesken. Luca on urhoollisesti ottanut talossa roolinsa ja ilon tuojan taito hänellä on loistava. Taidamme hankkia hänelle kyljyksen synttärilahjaksi!
Onnea myös kaikille sisaruksille!
Congratulations to all siblings too!
Grattis också till alla syskon!
Olimme Lucan kanssa peräti Maailman voittaja koiranäyttelyssä (WDS Helsinki 2014) Helsingissä viime viikonloppuna. Sitä ennen kävimme treenaamassa Jurvan näyttelyssä, josta jo tuli erittäin hyvät arvostelut. Molemmissa näyttelyissä Luca oli vasta pentuluokassa, joka on epävirallinen luokka, mutta tärkeintä oli tuo tuomarien positiivinen palaute. Jurvassa Luca sai KP ja ROP ja Helsingissä KP ja VSP (paras urospentu).
WDS:n arvostelu vapaasti käännettynä:
Erinomainen tyyppi, hyvät rungon mittasuhteet ja rakenne, hyvät pään linjat, hyvä luonne, erittäin lupaava!
Itse kehässä esiintyminen meni kyllä täysin penkin alle. Luca oli etukäteenkin vähän villinä, mutta pääsimme kuitenkin treenivaiheessa vähän paremmin kiertämään kehässä. Itse tilanteessa Luca sitten pomppi ja hyppi ihan koko ajan. Yhtään normaalia juoksuaskelta emme saaneet aikaan. Tuomari kävikin vielä erikseen sanomassa: “You have a very promising dog, very promising… but… you know ja pyöritteli käsiään hymyillen. Ehkä meidän pitäisi treenata kehäesiintymistä hieman enemmän 🙂
Alla muutama kuva näyttelyn tuoksinasta. Alla valmistautumiskuva:
Tässä vielä harjoitellaan seisomista.
Totuuden hetki koittaa…
Tuomarina toimi venäläinen Alexey Belkin, joka tässä arvioi Lucaa:
Nyt saavat näyttely hetkeksi aikaa jäädä ja keskitymme metsästyksen opetteluun. Katsotaan sitten vaikka ensi keväänä Vaasan näyttelyssä, jossa ollaan sitten jo junioriluokassa.
Aika pitkään näköjään kesti ennen kuin Blackien poismenon jälkeen saa tartuttua Sipinrinteen kynään. Jos vielä muutaman sanan kirjoittaa Blackietä muistellen, niin Luca on kyllä omalla persoonallaan ja omituisuudellaan helpottanut meidän Blackie-ikäväämme. Ilman Lucaa olisi talo ollut masentavan tyhjän oloinen. Nyt Blackie lepää Charlien vieressä, joka muuten olisi viime viikolla täyttänyt 8 vuotta, ja nämä veljekset juoksentelevat enää muistoissamme.
Tästä uudesta otuksesta pitäisi kasvattaa seisova lintukoira, mutta saas nähdä miten käy. Tällä hetkellä aktiivisin metsästysvietti kohdistuu auringon heijastamiin valoihin, joiden perässä hän väsymättä juoksee niin sisällä kuin ulkona. Aina kun joku avaa oven, niin hän on salamana metsästämässä siitä heijastuvia valoja. Jotenkin tuo into pitäisi osata kääntää lintuihin 🙂 Yritimme vähän juhannuksena treenailla Ähtärissä, josta tämän jutun kuvat ovat. Kiertelimme Janin kanssa sekä launtaina että sunnuntaiaamuna syksyn tulevia metsästysmaita. Jani toimi kameramiehenä ja minä yritin ohjailla Lucaa oikeille reiteille. Yhteen metsoon törmäsimme, mutta muuten lintuja näkyi tosi vähän. Yhteenvetona voidaan todeta, että meillä molemmilla…. siis minulla ja Lucalla, on vielä paljon opeteltavaa. Jani kameramiehen hommansa jo osaa!
Täytyy yrittää sitkeästi Lucan kanssa jatkaa treenaamista. Toivotaan, että huonosta ennusteesta ja järkyttävän kylmästä alkukesästä huolimatta saamme jonkinlaisen kanalintusyksyn, että pääsisimme elävän riistan hajuun ja hakuun. Ehkä se siellä kuitenkin vasta nähdään minkälainen metsästysvietti Lucalla on. Lisäsin Ähtärin kuvasaldoa myös Lucan omaan kuvagalleriaan. Myös Lucan Facebook-sivuille on päivittynyt joitain uusia kuvia matkan varrelta.
© 2024 Sipinrinne.com