Uppo bomber

Sidontaohje

 

Koukku No 4-8, kaksihaarainen (Mustad 3582)
Pyrstö Nippu ruskeaa rämemajavaa
Kierre Ohut kulta
Runkohäkilä Ruskea kukko
Runko Vaalean vihreä polypropyleeni, villa tai näitä uusia kuparilanka-valmis-dubbingeja
 Kurkkuhäkilä Ruskea kukko (voi käyttää samaa kuin rungossa)
Pää Oranssi sidontalanka tai dubbing

Katso kuva

Tämä perho antoi sen ensimmäisen Kuusingin taimenen (2,4 kg) vuonna 1994. Olimme juuri saaneet Sipinrinteen valmiiksi ja Aarolle oli luvattu ensimmäinen Kuusingin taimenemme veistämispalkaksi. Saimme paikat kuntoon keskiviikko-yönä. Aamulla vähän siivoilua ja päivällä sitten kalalle. Taimen otti Puustapudonneen suoralta iltapäivällä klo 17 aikoihin. Ajoitus oli siis täydellinen. Sydän verta vuotaen, joskin kiitollisina annoimme taimenen Aarolle. Silloin emme vielä ymmärtäneet kuinka kovan työn takana nuo taimenet Kuusingilla ovat. Niiden monien tyhjien reissujen aikana olemme pohtineet palkkion arvoa ja uskomatonta tuuriamme tuon kalansaannin ajoituksen suhteen. Silti edelleen tekisin saman sopimuksen ja kiitollisena luovuttaisin taimenen Aarolle. Alkuperäisessä versiossa, josta tuon muunnoksen tein, oli lisäksi pyrstössä punaista villaa sekä perässä pyrstöhäkilä. Jostain syystä ne jäivät minulta silloin pois. Nyt kun pitkästä aikaa sidoin tuon perhon ja katselin sitä niin taidanpa seuraavaan versioon laittaa pyrstöön joko punaista tai sitten nykymallien mukaan häkilän ruodot Sarvijaakon tapaan. JMT:llä oli viime kesänä (2004) samalla Pikku vihtamutkien alapuolisella suoralla taimen kiinni vastaavassa perhossa. Kellonaika suurinpiirtein sama ja myös keli samanlainen eli aurinkoinen kesäpouta. Tuon suoran muuten nimesi Aaro pudotessaan kerran koivusta jokeen. Hän oli hakemassa puuhun jäänyttä perhoa ja koivu pentele otti ja katkesi. Samassa rytäkässä katkesi vavan kärki ja silmälasit Aaro joutui sukeltamaan joesta. Laavulle tuli silloin kiukkuisen oloinen, myrtynyt ja märkä setämies.

1 Kommentti

  1. Täytyy nyt itse kommentoida tuota perhoa ennen kuin joku muu ehtii. Veli Autti piti meille kerran sidontakurssia ja sidottaessa jäi pitkäksi aikaa seisomaan viereeni. Tietysti yritin olla oikein ammattimainen ja ahkera. Aikansa katsottuaan Veli totesi lakoninesti: “Ai siihen TULI tuollainen pää. Meillä perhonsitojilla on tapana TEHDÄ niihin pää”. Sama kommentti sopii myös tähän.

Kommentointi on suljettu.

© 2024 Sipinrinne.com