Olen silloin tällöin kirjoitellut tästä Hans Lidmanista ja hänen kirjoistaan. Perhokalastajat.net-sivustolla oli jokin aika sitten myös keskusteluaiheena hänen kirjansa. Siinä itse annoin puoltavan ääneni näille hienoille kirjoille ja kerroin samalla, että omasta hyllystäni vielä pari puuttuu (Seikkailujen pohjola ja Salomailla). No siihenhän yksi ystävällinen kalastajaveli tarttui ja kauppasi juuri noita kahta puuttuvaa kirjaa. Hän on itse myös kerännyt Lidmanin tuotantoa ja nämä kaksi yksilöä olivat hänellä tuplana. Nopeasti pääsimme kauppoihin ja nyt nuo kirjat ovat minulla ja Lidmanin rivistö on täynnä. Kiitos vielä kalastajaveljelle!

Tässä syntyy Sipinrinteen ensimmäinen mielipidekirjoitus. Tiedän sen turhuuden ja merkityksettömyyden, mutta kirjoitan silti. Yritin metsästää netistä herra Tuurin sähköpostiosoitetta, mutta en sellaista löytänyt. Olisin halunnut lähettää tämän hänelle henkilökohtaisesti, ymmärtäen senkin turhuuden ja merkityksettömyyden, mutta lähettänyt sen silti olisin.

Antti Tuuri avautuu Perhokalastuslehdessä No 02/2006 otsikolla “Rääkkäämisestä ja päästämisestä”. Siinä hän yksioikoisella varmuudella tuomitsee “Pyydystä ja päästä”-kalastuksen (Cach and release) rääkkäämiseksi. Hän on aikaisemmin jo avannut pelin samasta aiheesta jossain Suomen Kuvalehden kolumnissa, jota valitettavasti en ole nähnyt. Näin vain sen aiheuttaman kirjoitusryöpyn eri perhokalastusfoorumeissa. Nyt pääsin hänen arvomaailmaansa tutustumaan sitten itsekin.

Olen mielessäni arvostanut Antti Tuuria sekä kirjailijana että kalastajana mm. hänen “Perhokalastuksen alkeet”- kirjansa vuoksi. Tuossa kirjassa hän kuvaa omaa pitkää tietään perhokalastajaksi. Olen puolittain huvittuneesti ja puolittain harmistuneena ohittanut nuo kohdat joissa hän on mm. Kuusingilta saanut saaliiksi tammukoita ja syönyt ne silloin ilman mitään tunnontuskia. Hän siis tappoi silloin aitoja Paanajärven taimenen poikasia. Olen nuo kohdat kuitenkin ohittanut ymmärtäen. Ei silloin (kirja julkaistu 1978) vielä ehkä osattu aavistaa, että taimen on joskus uhanalainen. Uskon, että hän aidosti kuvitteli noiden taimenten poikasten olevan tammukoita. Ja toisaalta silloin hän oli vasta perhokalastustaipaleensa alussa, hän ei tiennyt vielä silloin kaikkea. Tässä hienossa kirjassaan Tuuri kuitenkin todella rehellisesti ja myös rohkean itseironisesti kertoo omasta hitaasta, mutta varmasta kehittymisestään perhokalastuksen pitkällä tiellä.

Nyt Antti Tuuri on kulkenut tuon oppimistien loppuun! Hänestä on tullut täydellinen. En voi kuin kadehtia tuota itsevarmuutta, jolla hän tuomitsee meidät muut, jotka harrastamme tuota kirottua, Suomen lainvastaista (kuten hän kirjoituksessaan toteaa) kalastusmuotoa. Hän on päässyt kaiken sen yläpuolelle. Nyt hän pystyy tuomitsemaan! Antti Tuurin tasoiset julkisuuden ihmiset saavat äänensä kuuluviin julkisessa mediassa ja pystyvät sitä kautta vaikuttamaan ns. suuren yleisön mielipiteisiin aivan eri tavalla kuin me pienet maan matoset. Täällä Sipinrinteessä Pehtoori huutaa ja karjuu raivoissaan, vaahto suupielistä valuen… mutta huutaa tyhjille laavun seinille! Tyttäreni sentään kävi vieressäni äsken, pyyhki vaahdon huuliltani ja pelasti minut. Hän kysyi Tuurin artikkelin luettuaan: “Miten hän sitten kalastaa? Tappaako hän ne kaikki?”

Tästä catch&release aiheesta on keskusteltu kalastajien keskuudessa loputtomasti. Ja varmasti siitä tullaan edelleen keskustelemaan. Itse en lähde tässä ottamaan kantaa itse aiheeseen. Totean vain, että myös sitä kalastusmuotoa harrastan, koska haluan edelleen kalastaa esim. rakastamallani Huopanan-koskella. Siellä lasken nöyrästi takaisin ne harvat luonnontaimenet jotka satun saamaan. Lasken ne takaisin, koska säännöt niin sanovat ja aidosti uskon, että sillä edesautan tuon jalon mullosen ja kauniin kosken toipumista. Toinen vaihtoehto olisi lopettaa Huopanankoskella kalastus. Siihen en pysty!

Toisaalta olen surullinen Antin puolesta. Hän on omasta mielestään nyt valmis. Hänellä ei ole enää sitä tietä kuljettavana, jonka hän aloitti tuossa Perhokalastuksen alkeet-kirjassaan. Maan matonen täällä pettyneenä huutaa, että missä on se nöyryys, joka paistoi läpi tuossa kirjassa? Missä on keskustelu? Mikä antaa Sinulle oikeuden tuomita?

Vielä lopuksi nöyrä pyyntö Juhani Ahon hengelle, joka uskoakseni edelleen leijuu Välisuvannon liepeillä Huopanankoskella: Älä tee minusta valmista, vaan anna minun taapertaa nöyränä oppipoikana tällä pitkällä ja kivisellä perhokalastajan ikuisen oppimisen tiellä.

Kirjoitin jokin aika sitten noista Lidmanin kirjoista. Oman sepustukseni innoittamana tartuin toiseen vielä lukemattomaan Lidmaniin eli tuohon otsikossa mainittuun Pohjoiskalotin ihmisiä. Se on muuten tällainen pehmeäkantinen kirja vuodelta 1969. Kannessa on teksti “Ennakkolukukappale”. Eli ilmeisesti tätä painosta on toimitettu esiluettavaksi/arvosteltavaksi ennen varsinaista painosta. En ole aikaisemmin törmännyt moiseen.

Kirja ei ole ollenkaan niin mukaansatempaava kuin Lidmanin kalastustarinoihin keskittyvät teokset, joissa teksti paikoitellen on runollisen kaunista. Tässä kuvataan vähän historioitsijamaisesti (lanseeraanko uuden sanan?) erilaisia ja erikoisia paikkoja Ruotsin, Norjan tai Suomen lapissa, siinä kerrotaan Finnmarkin kveenien elämästä ja historiasta jne. mutta vielä ei ole tullut vastaan yhtään kalastustarinaa. Ja saattaapi olla ettei tulekaan. Se on sitten sen luonteinen Lidman. Kirja saattaa jäädä kesken sillä otin yöpöydälle odottamaan jo sen viimeisen lukemattoman eli Onnelliset vuodet, joka kertoo Lidmanin lapsuudesta. Saas nähdä…

Isälläni oli Hans Lidmanin kirja “Tuntureita ja taimenia” vuodelta 1971. Täten muuten tunnustan, että se on tällä hetkellä omassa hyllyssäni! Sitä kirjaa kuitenkin luin jo nuorena moneen kertaan. Siinähän on mm. tuo, ainakin omaan mieleeni jäänyt kertomus Andasluobbalin viidestä raudusta.

Noin vuosi sitten innostuin Huuto.net:stä ostamaan omia Lidmanin kirjoja. Sieltä hankin myös oman kappaleeni tuosta Tuntureita ja taimenia kirjasta. Pitää muistaa palauttaa Vaarille toinen. Suomeksi Lidmanin tuotannosta on käännetty 12 kirjaa. Niistä puuttuu hyllystä enää kaksi.

Lidmanin käännetty tuotanto (ei aikajärjestyksessä)

• Tuntureita ja taimenia
• Lohen silmä
• Kurjen huuto
• Lohivesillä
• Erämaajoella
• Helmipöllön metsä
• Taloni metsässä
• Lapin tähti
• Pohjoiskalotin ihmisiä
• Onnelliset vuodet
• Seikkailujen pohjola
• Salomailla

Noista kaksi alimmaista on vielä puutelistalla. Täytyypä taas ryhdistäytyä ja ryhtyä metsästämään niitä.