Antti Tuuri ja etiikka

Tässä syntyy Sipinrinteen ensimmäinen mielipidekirjoitus. Tiedän sen turhuuden ja merkityksettömyyden, mutta kirjoitan silti. Yritin metsästää netistä herra Tuurin sähköpostiosoitetta, mutta en sellaista löytänyt. Olisin halunnut lähettää tämän hänelle henkilökohtaisesti, ymmärtäen senkin turhuuden ja merkityksettömyyden, mutta lähettänyt sen silti olisin.

Antti Tuuri avautuu Perhokalastuslehdessä No 02/2006 otsikolla “Rääkkäämisestä ja päästämisestä”. Siinä hän yksioikoisella varmuudella tuomitsee “Pyydystä ja päästä”-kalastuksen (Cach and release) rääkkäämiseksi. Hän on aikaisemmin jo avannut pelin samasta aiheesta jossain Suomen Kuvalehden kolumnissa, jota valitettavasti en ole nähnyt. Näin vain sen aiheuttaman kirjoitusryöpyn eri perhokalastusfoorumeissa. Nyt pääsin hänen arvomaailmaansa tutustumaan sitten itsekin.

Olen mielessäni arvostanut Antti Tuuria sekä kirjailijana että kalastajana mm. hänen “Perhokalastuksen alkeet”- kirjansa vuoksi. Tuossa kirjassa hän kuvaa omaa pitkää tietään perhokalastajaksi. Olen puolittain huvittuneesti ja puolittain harmistuneena ohittanut nuo kohdat joissa hän on mm. Kuusingilta saanut saaliiksi tammukoita ja syönyt ne silloin ilman mitään tunnontuskia. Hän siis tappoi silloin aitoja Paanajärven taimenen poikasia. Olen nuo kohdat kuitenkin ohittanut ymmärtäen. Ei silloin (kirja julkaistu 1978) vielä ehkä osattu aavistaa, että taimen on joskus uhanalainen. Uskon, että hän aidosti kuvitteli noiden taimenten poikasten olevan tammukoita. Ja toisaalta silloin hän oli vasta perhokalastustaipaleensa alussa, hän ei tiennyt vielä silloin kaikkea. Tässä hienossa kirjassaan Tuuri kuitenkin todella rehellisesti ja myös rohkean itseironisesti kertoo omasta hitaasta, mutta varmasta kehittymisestään perhokalastuksen pitkällä tiellä.

Nyt Antti Tuuri on kulkenut tuon oppimistien loppuun! Hänestä on tullut täydellinen. En voi kuin kadehtia tuota itsevarmuutta, jolla hän tuomitsee meidät muut, jotka harrastamme tuota kirottua, Suomen lainvastaista (kuten hän kirjoituksessaan toteaa) kalastusmuotoa. Hän on päässyt kaiken sen yläpuolelle. Nyt hän pystyy tuomitsemaan! Antti Tuurin tasoiset julkisuuden ihmiset saavat äänensä kuuluviin julkisessa mediassa ja pystyvät sitä kautta vaikuttamaan ns. suuren yleisön mielipiteisiin aivan eri tavalla kuin me pienet maan matoset. Täällä Sipinrinteessä Pehtoori huutaa ja karjuu raivoissaan, vaahto suupielistä valuen… mutta huutaa tyhjille laavun seinille! Tyttäreni sentään kävi vieressäni äsken, pyyhki vaahdon huuliltani ja pelasti minut. Hän kysyi Tuurin artikkelin luettuaan: “Miten hän sitten kalastaa? Tappaako hän ne kaikki?”

Tästä catch&release aiheesta on keskusteltu kalastajien keskuudessa loputtomasti. Ja varmasti siitä tullaan edelleen keskustelemaan. Itse en lähde tässä ottamaan kantaa itse aiheeseen. Totean vain, että myös sitä kalastusmuotoa harrastan, koska haluan edelleen kalastaa esim. rakastamallani Huopanan-koskella. Siellä lasken nöyrästi takaisin ne harvat luonnontaimenet jotka satun saamaan. Lasken ne takaisin, koska säännöt niin sanovat ja aidosti uskon, että sillä edesautan tuon jalon mullosen ja kauniin kosken toipumista. Toinen vaihtoehto olisi lopettaa Huopanankoskella kalastus. Siihen en pysty!

Toisaalta olen surullinen Antin puolesta. Hän on omasta mielestään nyt valmis. Hänellä ei ole enää sitä tietä kuljettavana, jonka hän aloitti tuossa Perhokalastuksen alkeet-kirjassaan. Maan matonen täällä pettyneenä huutaa, että missä on se nöyryys, joka paistoi läpi tuossa kirjassa? Missä on keskustelu? Mikä antaa Sinulle oikeuden tuomita?

Vielä lopuksi nöyrä pyyntö Juhani Ahon hengelle, joka uskoakseni edelleen leijuu Välisuvannon liepeillä Huopanankoskella: Älä tee minusta valmista, vaan anna minun taapertaa nöyränä oppipoikana tällä pitkällä ja kivisellä perhokalastajan ikuisen oppimisen tiellä.

4 Kommenttia

  1. Tuonhan olisit voinut kyllä laittaa siihen suomen kuvalehteen ja ehkä myös pk: hon. Minusta myös tuuri on totaalinen lain rikoja itse ottaessaan alamittaisia kaloja, enemmän kuin ne jotka C & R kalastusta harjoittavat.

    Ter: h.a.

  2. korjataan tuo kotisivu osoite. piste pois mr jälkeen

  3. En tiedä tuon aikaista lakia, mutta tuskin Tuurikaan niin hölmö voi olla, että julkaisisi tuollaista jos tietäisi, että se on ollut kiellettyä. Tänään piti vielä tarkistaa, että muistin oikein ja kyllä siellä on heti toisessa novellissa (Toinen matka Kuusinkijoelle) kohta, jossa tässä lainaus: “Kalastimme vilkuilla molemmin puolin leiripaikkaa sen illan ja pitkälle yöhön, joka oli valoisa kuin pilvinen kesäpäivä, mutta toisen värinen. Saimme toistakymmentä tammukkaa, pieniä ja kauniita, ja ne tulivat virrassa siiman päässä hyppien ja pyristellen, ja kun ne oli lyönyt hengiltä, ne värisivät kädesssä pitkään niin, että tuli haikea olo ja teki mieli pyytää anteeksi joltakin.”

    Tuossa lainauksessa kiteytyy oman kirjoitukseni vaikutteet. Hän oli selkeästi vielä matkalla ja valmis oppimaan. Ehkä myös epävarma, koska pohti jopa anteeksipyytämistä.

  4. Setä rakas. Kirjoitit todella hienosti ja huomaan, että romaanit ovat pysyneet pitkään kädessä. Mielipiteiden jakaminen ei mielestäni ole turhaa eikä merkityksetöntä varsinkaan kun sen osaa pukea sanoiksi tällä tavalla. Kun sen pukee sanoiksi kuten Hra. Tuuri se on turhaa ja merkityksetöntä. Itsensä jalustalle nostamista.

    Jos ikävät asiat ja turhautuminen innoittaa tälläiseen kirjoittamiseen toivon todella, että kohtaat säännöllisesti vaikeuksia 🙂 Mun kanssa kalastaessa ja eläessä niistä tuskin tulee pulaa.

    J.K. Esimakua rääkkäämisestä ja moraalittomasta keväisestä lainrikkomisesta saat täältä. Ihmetellään videoita ja muita kuvia joskus myöhemmin.

Kommentointi on suljettu.

© 2017 Sipinrinne.com