Kokemuksia vuosilta 1988-1993

Oulangalta Kitkalle
Kitkajoki on erinomainen paikka harjoittaa sekä perhokalastusta että melomista. Keskityn tässä pelkästään Kitkajoen alajuoksuun, koska sitä osuutta ei lehdissä juurikaan ole käsitelty. Toinen looginen syy on se etten tunne yläjuoksua kovinkaan hyvin. Tutustumme alueeseen poukkoillen välillä Kitkan/Oulangan haara-Ylikova. Käyttäessäni tekstissä “oikea ja vasen”-ohjeita, niin katsomme jokea aina alhaalta ylöspäin.

Joen alajuoksun saavuttaa suhteellisen helposti niin kanootilla kuin myös patikoiden. Mikäli päätyy kanoottiin se kannattaa laskea vesille joko Jäkälämutkasta, joka on pari kilometriä Kitkajokisuusta Oulankaa ylöspäin, tai sitten on mahdollista kantaa kanootti rajavyöhykkeeltä rantaan.

Jäkälämutkaan löytää ajamalla Käylän kautta Kiutakönkään ohi ja jatkaen siitä edelleen kohti Liikasenvaaraa, jota ennen kääntyy tienhaara oikealle kohti Jäkälämutkaa. Jäkälämutkassa on erittäin hieno hiekkaranta ja auton pystyy ajamaan ihan rantaviivaan saakka jolloin veneen lastaus ja purku helpottuu.

Rajavyöhykkeelle, Oulangan eteläpuolelle, pääsee ajamaa Vuotungin kylän kautta metsäautoteitä pitkin. Mikäli päätyy kantamaan kanootin rajavyöhykkeeltä, niin takaisintullessa on syytä jättää voimia varastoon sillä ylämäki on kova vaikka matkaa ei ole kuin muutama sata metriä. Olemme kokeilleet molempia vaihtoehtoja ja suosittelen Jäkälämutkaa.

Suosittu tapa tutustua Kitkan alajuoksuun on myös patikointi, jolloin kannattaa suunnistaa rajavyöhykkeelle Oulankajoen etelärantaan ja lähteä taivaltamaan siitä Kitkan etelärantaa ylöspäin. Kanoottia voi kuitenkin suositella myös sen vuoksi, että Kitka on erittäin kirkasvetinen ja hiekkapohjainen, jolloin nousevan taimenparven tai asukkitaimenen ja mikseipä harjusparvenkin voi nähdä kanootilla liikuttaessa. Yleensä taimen ei pelkää venettä ennenkuin sen varjo osuu kalaan.

Alajuoksun parhaat ottipaikat saavuttaa Vuotungin kautta myös uutta metsäautotietä pitkin jolloin pääsee laskeutumaan noin kilometrin kävelyllä suoraan Välikarille. Jäljempänä olevat ottipaikkojen nimet on otettu suoraan paikallisten kielenkäytöstä, virallisilla kartoilla kaikkia niitä ei (vielä) näy.

Ottipaikkoja

Oulangan ja Kitkan haara
Ensimmäinen ottipaikka on heti Oulangan ja Kitkan haarassa. Kitka laskeutuu rauhallisena virtana Oulankaan ja muodostaa kaloja houkuttelevan syvän pyörteen, joka Oulankaan tullessaan rauhoittuu Oulangan matalaan virtaan. Toisaalta koko matka Kitkanjokisuusta Oulankaa rajavyöhykkeelle on suosittua ja kalaisaa aluetta. Siitähän ne parvet nousevat. Paikalliset asukkaat ovat keskittyneet paljon tähän alueeseen sen jälkeen kun moottorin käyttö Kitkalla kiellettiin.

Kitka nousee aluksi varsin rauhallisena, varsinaisena erämaajokena, ylöspäin ja mainittavia ottipaikkoja en pysty nimeämään ennen Korvenheimon mutkaa. Toki kalaa olen kuullut ja jopa nähnyt saatavan myös alapuoliselta osalta. Eli varsinkin jos liikut kanootilla niin vieheet eikun perään. Kalojen nousureitti on hyvin sama kuin olisi kanootillakin tehtävä nousu. Taimen etsii aina mahdollisimman helpon reitin ylöspäin.

Korvenheimon mutka
Mutkaan tultaessa joki kaartaa ensin hieman vasemmalle jota kautta kulkee virran pääuoma. Kalat nousevat kuitenkin noin keskijokea. Vasemmalle kädelle jää voimakas akanvirta ja syvänne jossa olen nähnyt monta asukkia.

Korvenheimon mielenkiintoisin ottipaikka on kuitenkin heti mutkan jälkeen ennenkuin suora alkaa. Vesi madaltuu mukavasti ja hiekkapohja edesauttaa kalojen löytymistä. Olemme “ajaneet pahki” useaan parveen heti matalikolla keskellä jokea. Jostain syystä kalat tuntuvat ainakin joksikin aikaa jäävän Korvenheimon mutkan matalikkoon odottelemaan ennen ylöspäin lähtöään.

Mutkasta löytyy myös harjusta.

Kivilleajomutka (itse keksitty nimi)
Taimen jatkaa nousuaan seuraavan suoran ylöpäin ja aina joku jää sen jälkeen seuraavaan mutkaan, jonka olemme nimenneet kovan kokemuksen opettamana kivilleajomutkaksi, silloin kun sai käyttää vielä moottoria. Kala jää oleilemaan joko mutkan oikeanpuoleisesta nurkasta nousevaan rinteeseen, jossa se on nähtävissä tai sitten mutkan yläpuoliseen niskaan, joka on erittäin syvä. Niskalle jäävä kala näyttäytyy usein pinnassa illan hämärinä tunteina. Niskalle ei pääse kahlaamaan, mutta rannalta rullaus riittää hyvin.

Sisämutkaan jäävässä matalikossa on paljon harjusta. Matalikkoa pitkin pääsee kahlaamaan melkein keskelle jokea, mikäli tarvetta on ja on varma ettei samalla pelästytä mahdollista asukkia.

Harrisuora (itse keksitty nimi)
Matkalla ylöspäin on seuraavana suhteellisen pitkä suora, josta olemme löytäneet usein kookkaan harjusparven. Suora on hiekkapohjainen ja sen kalaisuus on helposti tarkastettavissa jos liikkuu veneellä tai kanootilla. Toinen vain keulaan tarkkailemaan pohjaa. Tältä suoralta olemme onnistuneet pettämään Kitkalta saamamme suurimmat harjukset. Alue on hankala kalastaa ilman venettä tai kanoottia, koska joki on suhteellisen leveä ja vettä on kuitenkin niin paljon, että kahlaaminen ei oikein onnistu.

Humalamutka (itse keksitty, paikallistenkin jo käyttämä nimi)
Seuraava varsinainen pysähdyspaikka on Humalamutka, joka sekin on saanut nimensä kovan kokemuksen opettamana. Humalamutka on erittäin syvä ja siellä on aina taimenta. Kalat jäävät mutkaan odottelemaan ennen nousun jatkamistaan ja joku onnekas jää myös aina asustelemaan mutkaan. Asukki saattaa liikkua mutkasta ylöspäin joen oikeata reunaa, joka on suhteellisen matala ja pohja osittain vesikasvillisuuden peittämä. Mutkan pääsee matalalla vedellä kalastamaan ylhäältä päin kahlaamalla tai sitten rannalta rullaamalla.

Humalamutkassa olen nähnyt useampia hienoja taimenia. Kalat saattavat jäädä pyörimään mutkaan myös siksi etteivät osaa päättää lähteäkö nousemaan syvempää vasemmanpuoleista virtaa vai uskaltaako mennä matalikon yli. Olemme nähneet parven yrittävän nousua matalikon yli ja toisaalta parvia, jotka ovat kiertäneet syvännetttä pitkin.

Ahvenperä
Ahvenperäksi nimitetään Humalamutkaa seuraavaa niemenkärkeä, jossa on myös alhaaltapäin tultaessa ensimmäinen metsähallituksen laavu. Matalikolla Ahvenperän ja Humalamutkan välissä on myös asukkitaimenen paikka. Niemen kärjestä, tiheän matalan pusikon läpi tiensä raivattuaan, pääsee mukavasti kalastamaan matalikon yläosaa ja kapean virran jota pitkin kalat nousevat.

Ylöspäin lähdettäessa joutuvat patikoijat puskemaan läpi tiheän pusikon, josta voi sattumalta löytää jopa polun tapaista. Paikan voi ohittaa myös vasemmalta kiertämällä, mutta ei läpimenokaan mahdotonta ole, varsinkin kun matkaa ei ole kuin parisataa metriä. Korkealla vedellä on pakko kiertää vasemmalla oleva lampare. Matalammalla vedellä pääsee kapeikon yli kahlaamalla mikäli mukana on perhokalastajan pitkävartiset haisaappaat.

Ahvenvirta
Ahvenperän yläpuolella on pari matalaa saarta, joiden oikealta puolelta kulkee päävirta. Saarten ala- ja yläpuolella ja samoin itse virrassa on mielenkiintoisia monttuja jossa myös taimen varmasti levähtää, sillä virta on erittäin voimakas. Se on myös virta, jossa melojien voimat joutuvat ensimmäisen kerran koetukselle. Paikka on erittäin vähän kalastettu ja kuitenkin on varmaa, että kaikki taimenet nousevat sitä kautta. Virta on myös riittävän kapea, että sen voi kalastaa koko leveydeltään.

Saarten vasemmalla puolella on “pomminvarma” harjuspaikka. Harjusten ottipaikat alkavat saarten yläpuolelta ja jatkuvat koko matkan Ahvenperän suvantoon saakka. Saarille pääsee kahlaamaan viistosti vasemmalta ylhäältä alaspäin pitkin niskaa.

Kaijan kivet
Kaijan kivet muodostuvat suhteellisen voimakkaasta virrasta, jossa keskellä jokea on kaksi näkyvää kiveä. Kalan mahdollisia asentopaikkoja on koko virran matkalla. Tästä ylöspäin alkaa myös maastosta löytymään kuluneita polkuja osoittamassa ottipaikkoja. Kaijankivillä on usein myös jo päivystäviä kalamiehiä. Mitään ruuhkaa ja jonotusta ei kuitenkaan vielä tarvitse pelätä. Virran jälkeen joki kääntyy vasemmalle ja tullaan erittäin voimakkaaseen pyörteeseen. Paikassa on havaittu myös asukkien viihtyvän.

Välikari
Välikari on ehkä kalastetuin alue Kitkan alajuoksulla. Osaltaan sen vuoksi, että se on helposti saavutettavissa ja osittain sen vuoksi, että siinä on kalaa. Välikaria edeltää lyhyt suora, joka sekin on koko matkaltaan erittäin hyvää ottipaikkaa. Suoran yläpäässä on vedenalainen “kummituskivi”, joka epäsäännöllisin välein saa voimakkaan, äänekkään pyörteen aikaan. Kummituskiven yläpuolelta alkaa varsinainen Välikari. Pohjassa on suuria kiviä ja joki madaltuu keskimäärin metrin syvyiseksi. Pääuoma menee joen oikealta puolelta ja sieltä joki on myös syvempi.

Välikarista löytyy aina asukki! Asukki/asukit oleilee arkaillessaan kummituskiven ympärillä, josta se tilanteen (kalastajien) rauhoittuessa varovasti nousee kivi kiveltä ylöspäin kunnes päätyy “kotikivensä” yläpuolelle varovaisen kalastajan tarkkailtavaksi ja yritettäväksi. Hämärässä kala aloittaa varsinaisen mesoamisen ja pelästyttää kalastajaparat äänekkäillä hypyillään. Joen rannalle on koivuun rakennettu tarkkailupiste, josta on upeata seurata kalan liikkeitä. Välikarin asukkia on erittäin vaikea saada siimanpäähän, mutta aina joku onnistuu. Asukin saaminen helpottuu mitä pidemmälle elokuuta mennään. Paikka ei kuitenkaan ole kauaa tyhjänä vaan uusi asukki ilmestyy nopeasti paikalla. Olen päässyt tarkkailupisteestä seuraamaan upeita näytelmiä kotikiven ympärillä.

Sepon mutkat
Seuraavat mielenkiintoiset mutkat ovat Sepon mutkat, josta myös useita taimenia olen nähnyt saatavan. Joki on suhteellisen syvä ja voimakasvirtainen. Mutkista löytyy kuitenkin mukavia monttuja, virranreunoja ja peilejä, joista taimenta kannattaa yrittää.

Lohisuora
Pentin mutkien yläpuolelta alkaa Lohisuora. Suoran alapäässä on voimakas pyörre, jossa kala myös viihtyy. Joen oikealla puolella on joen päälle kallistuneena iso mänty. Tämän männyn varjossa on usein taimen. Ellei taimenta näy niin paikan on vallannut ainakin harjus.

Suoralla voi kanootilla liikkujat mainiosti harjoittaa Tenonsoutua. Virta on rittävän voimakas ja koko suora hyvää mahdollista ottipaikkaa, joten koko suora kannattaa kalastaa tarkasti.

Lohisuoran alapäässä eteläpuolella on Metsähallituksen laavu. Pohjoispuolella suoran yläpäässä on todella hienolla paikalla laavu ollut tulossa jo monta vuotta. Nyt se saattaa olla jo valmiskin.

Lohisuorasta ylöspäin mentäessä on useita hienoja nimeämättömiä mutkia, suoria ja virtoja, jotka kaikki ovat kalan mahdollisia ottipaikkoja.

Talvitien mutka
Talvitien mutkassa on myös virallinen metsähallituksen laavu. Suoraan laavun alapuolella on joessa syvänne ennenkuin se vesi liukuu nieluun ja lähtee kaartamaan alaspäin vasemmalle. Tässä montussa on todistettavasti myös taimenen oleskelupaikka.

Ylikova
Ylikovan halusin ottaa tähän mukaan siksi, että se on yksi hienoimpia perhostelupaikkoja, joita Kitkalta löytyy. Tilaa on riittävästi, kahlaamaan pääsee riittävästi ja kalaakin on vielä riittävästi. Ylikova on myös ensimmäinen mahdollinen ylityspaikka patikkamiehelle. Alhaaltapäin vaeltajan kannattaakin siirtyä joen pohjoispuolelle päästäkseen kalastamaan parhaat paikat. Myös ylöspäin mentäessä kannattaa pysyä joen pohjoispuolella.

Alhaalta tullessa on ensimmäisenä hieno harjusmonttu. Kaksi virtaa yhtyy alimman saaren jälkeen ja niiden yhtymäkohdassa pohjoispuolella on upea monttu, jossa on usein myös isoa harjusta.

Varsinainen perhostelupaikka löytyy siirryttäessa n. 100 metriä ylöspäin. Joki kaartaa hieman oikealle ja muodostaa oivallisen virran. Päävirta menee joen vasemmalla reunalla ja se on koko matkan mahdollista ottipaikkaa aina kapeaan vasemmanpuoleiseen niskaan saakka. Oikealla puolella joki laskeutuu useaa kapeaa virtaa pitkin. Ennen niitä joessa on useita vähän kalastettuja monttuja, joista varmasti löytyy myös taimenta.

Mitä jäi välistä
Välistä jäi varmasti monta hyvää ottipaikkaa, joissa myös asentokalat viihtyvät. En vain ole ehtinyt saamaan riittävästi kokemusta, että pystyisin ne kaikki nimeämään. Lieneekö toisaalta tarvettakaan. Jääköön kunkin Kitkan alajuoksusta innostuvan oman löytämisen riemun varaan ne loput tässä mainitsemattomat paikat.

Perhoista

Perhoista pystyn todistettavasti nimeämään vain muutaman. Yleisesti voidaan sanoa, että Kitkan taimenelle kelpaa ennemminkin tummaa, harvasiipistä lohiperhoa muistuttava perho, kuin omille vesillemme soveltuvat streamer taimenperhot. Suomen kalastavimmat perhot-kirjasta löytyy jopa oma kappaleensa Kuusamon taimenille. Niistä ovat toimineet ainakin Säämäsen Valtti sekä Kitka Special. Tätä kirjaa voinkin suositella parhaana tietolähteenä Kitkan perhoille.

Harjuksille tuntuu kelpaavan eri vuosina eri perhot. Joskus on ollut valttia vihreärunkoinen, vaaleasiipinen uppoperho, joskus Zulu. Red Tag kelpaa aina. Myös Kitka Special pienempikoukkuisena on osoittautunut hyväksi.

Kitkasta kuvaamani osat ovat perhokalastajan kannalta suhteellisen vaikeita kalastaa, Ylikovaa lukuunottamatta. Puusto on lähellä rantaa ja kahlaaminen suhteellisen hankalaa kovan virran ja veden syvyyden vuoksi. Silti perhostelu toki onnistuu mikäli rullaus on hyvin hanskassa.

Kitkan taimenen keskikoko lienee n. 3-4 kg luokkaa. Suurimmat yksilöt ovat joka vuosi n. 8-9 kg, joita saadaan useita. Varusteet on syytä varata olosuhteisiin ja kaloihin sopiviksi.

Mikäli moraali ja periaatteet sallivat niin mukaan kannattaisi ehkä raahata koneonki eli normaalit heittokalastusvälineet. Vaaput ovat kova sana Kitkalla. S-vaappu on paikallisen Seppo Kilpivaaran tekemä tuote, joka on ollut erittäin saalistava Kitkalla. Ensimmäisten vihjeiden joukossa joita saimme v. 1988 vilahtivat myös sellaiset nimet kuin LGH, Rapala ja Nilsmaster, väreinä keltavihreät, hailakan vihreät ja esim. vaalean sininen/hopea.

Jari Lehtineva