30.6.98 – 2.7.98

“Kevään” avajaiset

Paikalla hirvittävä hyttyslauman lisäksi Mainoskentän miehet Jussi Salonen, Pena Kanerva ja Väiski Linna. Lisäksi kuvaaja Jussi Koivunen ja Jukka isäntänä- (Jukka)

Tätä tilinpäätöstä tehdään Sipinrinteen viiden tähden laavuhotellin harsosviitissä maha täynnä amerikan pekonia ja pää täynnä univelkaa.

Jo vain on pojilla upea paikka. Kyllä tänne kelpaa tulla töitä ja emäntää pakoon. Parin päivän hurjatahtinen kalastus ei ole realisoitunut järin suuriksi saaliiksi, mutta toki makuun on päästy. Tosin pojat vielä lähtivät ottamaan koskelle loppukiriä, joten tiedä häntä, vaikka vielä taimenkin näyttäisin naamaansa etelänmiehille.

Suomalainen ei usko, ennen kuin kokeilee itse ja henkilökohtaisesti. Siksipä minäkin päätin kokeilla miltä tuntuu polskutella kahluuvetimissä selkäuintia raikkaassa yläsuvannon vedessä. Oli se vain sametinpehmeää menoa. Rahapussikin kastui, mutta väliäkös hällä, tyhjällä lompsalla. On hienoa, että ihmisillä on hyviä ystäviä, semmoisia niinkuin nyt esimerkiksi tää Telatien Jukka, se jolla on taito tarjota upeita elämyksiä; kalastusta, nuotioturinaa, vedenenkantoa ja karhun pelkäämistä. Sitten on kyllä myös surullista, että toisenlaisiakin ystäviä, juudaksia, jotka menevät yöksi luxusluokan asuntoautoon. Näistä hyvinä esimerkkinä Kanervan Pena ja Koivusen Jussi, urbaanierämiehet jumalan armosta.

Mitä sitten on nähty, kun kala ei oikein ole näyttäytynyt. Vähän on vaikea sanoa, mutta kerrompa nyt kumminkin. Eilen illalla lensi jokiuomaa pitkin iskokokoinen lintu. Pena sanoi metsoksi, mutta epäilen, oli näet väriltänsä valkoinen. Yöllä kuljeskeli laavun yläpuolella mäen päällä poro taikka hirvi. Sekin jäi epäselväksi. Ohjelmaa on ollut ihan sopivasti. Koko ajan ollut pieni kiire kalaan. Aamukahvitulilla kehiteltiin laavuhotellille vetäviä matkailutapahtumia. Päätettiin mm. pitää Tuppervaarakutsut paikalliselle naisväelle. Sekin muuten sovittiin, että täst’edespäin siivotaan kotona aina kiltisti, kun vaimo käskee.

Ei vaan täytyy lähteä katsomaan sieläkö pojat saavat kalaa joelta. Hyviä retkipäiviä vain kaikille jälkeemme tulijoille.
Pöytäkirjan vakuudeksi Väiski
(Toim.Huom “Väinö Linnan poika Väiski”)

2.7.98 klo 13.00
Vieraat poistuivat kohti hämettä ja töitä. Minä “raukka” jouduin jäämään tänne aivan yksin. Osoitin pojille konkreettisesti mitä nämä hienot hetket laavulla ovat saaneet aikaan olosuhteiden hyväksymisestä ja niihin vaikuttamisesta. Katselin rutikuivaa Paljakan rinnettä ja totesin pojille, että nyt tarvitaan vettä, ettei Karvosen Veikon takametsille käy huonosti. Ja vettähän saatiin vartin kuuro. Välittömästi pojat olivat tietenkin huolissaan tulevasta pikku kävelystä autolle. Lupasin heille, että täällä kaikki toteutuu haluttuna, eli saatte kävellä auringonpaisteessa – ja näinhän tietysti kävi. Epäilivät sukulaissuhteitani lapin noitiin? Taikakalunkin löysivät laavun vierestä – poron kallomme. Se ilmojen taikomisesta. Nyt juon plöröt ja lähden tutkimaan Pystykallion tilannetta.

klo 16.45
Tilanne Pystykalliolla normaali eli todella vaarallinen. Ei muita paikalla – Jippii – Siimaan KitkaSpecial ja jokeen. Mahtavaa kalastaa rauhassa ollutta ottipaikkaa. Tarkasti kaikki kiven edustat ja huopeet. Sitten mahtava veto keskimmäisen ison kallion kohdalla. Siimaan ulos paljon. – Hiukan hätääntynyttä jarrutusta ja sitten tiukat potkut ja PERKELEITÄ siiman löystyttyä!

Siima ulkona seisoskelin koskessa ja KIROILIN. Ei kun siima ylös ja uutta yritystä. Ja mitä vielä – hetken kelattua joku hermostuu ja lähtee liikkeelle. Kala onkin vielä kiinni. Ja sitten ei kun tupakaksi ja leveä hymy. Kello on 14.30. Mahtavia vetoja ja hyppyjä (ainakin 10 koko aikana). Pojassa on puhtia. Ei pienintäkään aikomusta tulla vierelle. Noin 30 min. päästä alkaa näkyä väsymisen merkkejä – mahtava pyrstö viiltelee pintaa. Nyt rupean vilkuilemaan ympärille löytyisikö jostain koukkausapua. Vain Hanhiniskalla yksi kalassa – ei muita missään. Kolme varttia on kulunut ja rantaan saapastelee kalamiehen oloinen tyyppi. Kertoin asuvansa leirintäalueella ja murteesta päätellen kotoisin pohjanmaalta. Ei kuulemma ollut koskaan koukannut joten se siitä avusta.

Tasan tunti aloituksesta kala viimein ajautuu riittävän lähelle ja koukkaus (ensimmäinen itse tehty) onnistuu täydellisesti. Kaunis puolitumma kala, pituus 73 cm painoarvio 4,1 kg. Puntari näet loppuu neljään. Perattupaino 3,7 kg. Nyt on aika hernekeiton ja sitten kalaan odottelemaan Jaria ja Juhkua.

klo 18.30
Juhlinta ja odottelu menee näissä olosuhteissa kohtuullisesti. Pientä sadetta, kahvia, konjakkia ja suklaata – voisiko enempää vaatia.
(Jukka)

klo 23.30
Niin vain pääsimme mekin (Juhku&Jari) perille. Jukka oli parkkipaikalla vastassa ja antoi kantoapua. Upea kala oli kellarissa odottamassa. Nyt keitämmä kahvit ja suunnitellaan loimutaimenen valmistushetki. Tää on kivaa (Jari)

4.7.98 klo 01.10
Tämä oli huono päivä. Ei mitään merkkiä kalasta. Selkä kipeä. Vettä satanut. “Pientä” lohtua toi Jukan valmistama taimenkeitto, jonka kanssa nautittiin graavitaimenella päällystettyä ruisleipää. Nyt istutaan tulilla ja kerrotaan miesten juttuja. Ehkä tämän kuitenkin kestää. (Jari)

5.7. klo 02.05
Tilanne on ihan vallan mainio. Kalaa ei oo tullu ja pikkusen niinku ottais päähän. Noon eipä tuo mittään, Carillo on hyvvvää ja rommi kanssa. Säät on suosinu kohtuu hyvin ja fiilis on täys 10!! Hyttysmyrkky on loppu! Mutta muuten lienee ihan hyvin ja Jaria ja Jukkaa jo väsyttää, vaikka kello on vasta noin vähän. Haikea mieli jää taas vuodeksi ja suur kiitokset kuuluvat taas Kuusingille. Kavereille on jo soiteltu ja kynät teroitettu just tätä kirjoittamista varten. Jukka just puree nenäänsä ja Jari örisee jotain omituista ehkä hieman päissään?? Aamulla pitäis taas ajaa Chevyä kohti S:jokea ja käydä morjestaas Aaroa ja Kerttua. Kun taas palaan tänne tulen kunnon asenteella ja kunnioituksella. Morjensta taas! (Juhku)

* * *

31.7.98 – 6.8.98 (Mukana Jukka ja Jari)

31.7.98
On taas se aika vuodesta jolloin arjen huolet jätetään taakse ja on pyrittävä selviytymään luonnon ankarissa olosuhteissa heikolla varustuksella. Mutta kyllähän sitä pärjää kun tyytyy vähään kuten rommiin, Carilloon, kosumiin, olueen, sisäfileeseen, valkosipuliperunoihin, pekoniin ja toivottavasti Taimeneen. Kurjuutta lisäävät vielä uudet luonnonilmiöt nimeltään HYTTYRÄT myös MÄKÄSEKSI kutsutut lentävät oliot, jotka inisevät kuin hyttyset, ovat pieniä kuin mäkärät ja kiukkuisia kuin paarmat. Pitää soittaa luontoradioon ja kysyä lajista lisää.

Totta puhuen kello on 6.50 ja leiri saatu pystyyn ja ensimmäiset kuumat rommit mukissa. Mahtava fiilis valvotun yön ja ajomatkan jälkeen. Jukka teki muuten ajo ennätyksen ja päästeli Seinäjoelta 130 km:n päähän Kuusamosta ratissa. Uskomaton suoritus!

Matkaan lähdettiin illalla Julian piirisarjaturnauksen jälkeen (VPS-Semi 3-2, VPS-Kraft 17-0). Jari siirtyi S:joelle Semiläisten bussilla ja Jukka tuli vastaan S:joelle.

Yhteisen päätöksen mukaisesti päätimme kirjata pöytä(päivä)kirjaan viralliset kiitokset ymmärtäväisille vaimoille jotka ovat 10 v (!) kestäneet ja jopa kannustaneet meitä näille itsekkäille mutta ah niin tarpeellisille reissuille. Kiitos Merja ja Kaija” (Jari)

1.8.98 klo 11.30
Toinen aamu. Keli edelleen sateinen ja harmaa. Eilen nukuimme 8.00-12.00 ja illalla väsytti. Nyt uudella innolla uittamaan ja yrittämään. Jukka korjasi aamulla puhelinyhteydellä vesijohtoa Ähtäriin. Siellä kuulemma putket aina paukkuu kun Jukka on reissussa. (Jari)

2.8.98 Kalakisan päätteeksi klo 15.15

Vapa katkes,
mieli murtui.
Kisa ratkes,
henki turtui.

Heti lähden Kertun luo.
Sinne ompi märkä tie.
Tulen toiste laavun luo.
Tänne mieli usein vie.
(Aaro)

3.8.98 klo 19.15
Maanantai-ilta ja rauhoitus alkanut. Kävimme Takkupyörteellä ilman tapahtumia. Nyt on ruoanlaitto menossa ja saattaa laavun edustan laatoitus jäädä huomiseen. Näkyypähän kuinka käy! (Jari)
Kiireitä totta todella pitää. Jarilla tietenkin meni herne nenään kun täydellä ystävyydellä totesin hänenkin järjelle löytyneen sopivaa työtä – mies kun tosi antaumuksella rapsutteli pakista perunamuusia ja lihapullia. Sellaisia ne on tosi hienohelmat. (Jukka)

5.8.98 klo 19.35
Oho! Meinasi päiväkirja unohtua. Vettä on satanut päivittäin, mutta runsaasti. Eilen oli kalakisa No2 ja taas ilman saalista. Tänään saateltiin Aaro autolle ja kalastettiin Särkipuron suusta alaspäin. Jukka karkuutti Särkisuulla mittaharrin, mutta korjasi tilanteen Vihtamutkissa. Jarilla kävi kala imaisemassa Särkipurolla, samoin Takalammen puronsuun Taimen kävi näyttäytymässä. Vielä mennään yrittämään… (Jari)

5.8.98 klo 23.30
Reissu rupeaa olemaan takanapäin. Kävimme iltareissun yläjuoksulla ilman tapahtumia. Jari kävi vielä viimeiseksi Sipinkosken niskalla ja totesi kahden Taimenen Sarvijaakon muuttuneen hyppyperhoksi. Taimen kävi hyppäämässä perhon kohdalla, mutta ei tarttunut.

Nyt tuntuu lievää jurppimista Ahdin saituuden vuoksi, mutta ei se auta. Jukan päivällä saama 30 cm harri on savustumassa niukaksi iltapalaksi. Aamulla Aaron luo josta Jukka jatkaa Ähtäriin ja Jari suuntaa vielä Kaijan ja tyttöjen sekä Auliksen, Leenukan ja Peten kanssa Kairijoelle. Palataan syksyllä asiaan. (Jari)