Nyt on Kuusingin päiväkirjaan lisätty vuosi 1999. Seuraavan vuoden saan vielä helposti, mutta sen jälkeen täytyy ruveta naputtelemaan ahkerasti ja tutkimaan ja tulkitsemaan erilaisia käsialoja. Mm. nuo Leenukan murrekirjoitukset olivat äärettömän työläitä kirjoittaa koneelle samoin kuin Auliksen “muistelus pakina” -99 vuodelta. Jotenkin noiden murresanojen siirtäminen näppikseltä ruudulle on huomattavasti vaikeampaa kuin kirjakielen. Ja olen yrittänyt varsin orjallisesti siirtää kaiken tekstin juuri siinä muodossa kuin se kirjassa on, jopa kirjoitusvihreitä myöten. No toisaalta näitä tekstejä on ollut itsekin niin mukava lukea ja muistella, että mielellään sen työn on tehnyt.

1.7.99 – 4.7.99 (Jukka, Aulis, Jari)

Perillä laavulla aamuyöstä n. klo 03.00. Hyttysiä oli pari, linnunpoikasia laavun nimikyltin päällä ja kaikki muutenkin kunnossa. Aulis ja Jukka kömpi nukkumaan ja Jari kävi mutkan niskalla ja Takalammen puronsuussa ilman tulosta.

Nyt on torstai klo 11.50 ja aamupala syötynä ja miehet valmiina uusiin seikkailuihin. (Jari)

1.7.99 klo 17.30
Aurinko paistaa ja kaikki hyvin. Lämpötila + 27 c. Jukka pyytää kirjoittamaan, että kaloja on saatu ja monta. Arvonsatuntevana journalistina on pakko todeta, että saadut kalat olivat kovin pieniä.

Lihakeitto on tulella ja Aulis vielä hukassa. Eiköhän se routa tai nälkä porsaan kotiin aja.

Jarilla Hanhivirrassa kaksi mittaharria, mutta kokemuksen puutteesta molemmat karkuun. Samoin näköhavainto Hanhiniskan taimenesta herätti vain haikeat muistot. Eiköhän sitä kalaakin vielä…

PS. Telatie lukee v –98 Kainuun Sanomia. (Jari)

2.7.99 klo 21.30
Päivä oli Merjan aamulla antaman säätiedotuksen mukainen: lämmintä ja ukkospuuskia. Pariinkin kertaan istuttiin Aaron ohjeiden antamana kuusen alla pitämässä sadetta

Aulis teki kierroksen pohjoiseen tutkien Särkijärven ja Takalammen. Me panostimme harrinhaeksentaan – huonoin tuloksin. Tuloksena oli vain kuusi karkuutettua mittaharria.

Nyt nautimme kahvit “pienten” iltapäivänokosten jälkeen ja poistumme tositoimiin joelle.

Vielä pikku kommentteja päivän tapahtumista: Janilla on ollut korva kipeä pari päivää ja kysymyksiä saaliista on tullut tiheään – siis turhia kysymyksiä. Merja kertoi meidän autosta pakkivaihteen hävinneen – Jani totesi siihen, että on tainnut mennä reissuun niinkuin isikin.
(Jukka)

Piäni muistelus 1.7.-4.7.99 (AT)
Tultihin taas poikien kaas laavulle.

Mä tyyräsin muuten servolettia Oulusta asti kun taas pössääli jotkin poijat pössääli jotakin muuta, taisivat tissutella jonkun kaliankin.

Torstaiaamulla meleko varahin oltihin Sipinrintees. Keitettihin kaffit ja mentihin silimällensä. Pualilta päivin aukaastihin silimät ja tehtihin friskit aamusyämiset, paistettihin fläskiä ja kanojen munia.

Kellonviisarit näytti molemmat ylähäppäin kun heitin repun selekähän ja lähärin käppäälemähän Kuusingin vartehen. Repus oli muuten muavilekkeri johona oli Karillon ja punaviiniin sekootusta, ja sitte ihka uusi mavlcan rikitaalikamera. Soli pikkuusen liika kuuman oloonen keli, nottei jaksanu kovin kauas kerralla kävellä. Hanvivirran kiäppeellä otin yhyres mukavas niämes tirsat (lyhkäänen nukahtaminen).

Tirsat friskas niin notta mä kahkaasin koivum’mukkihin asti ja viälä riippusillan ohikin rajapyykkihin asti. Motin joka välis, vähä uurella kameralla kuviakin. Koivum’mukis oli kolome kalamiästä, muiten nähäny. Sitte kum’mä käännyyn takaasi kotip’päin niin kriuhnaasin koko matkan yhtehen menohon. puolitoista tuntia kesti takaasintulo.

Poijat olikin jo keittäny kunnon lihasopan. Taisin hotkaasta monta pakinkannellista – meinas mennä kiälikin. Kaffip’päälle ja taas tirsoolle. Kyllä leirielämon kurjaa!

Iltanuotiolla sittep’pantihin mailman asiat kohoralle. Torellisuures taisi mennä meleko aamupuolelle ennenkun mentihin yäpuulle. Mun kohtaloksi oli tullu nukkuminen Jukan kaas saman harson alla!

Periantaiaamullakin nukuttihin tuanne kymmenen yhyrentoista maihin. Aamupala ei ollu hääppönen, puuroa, pekonia ja häriänsilimiä! Siinä kaffia juares alakoo tämänpäiväänen matkareitti sitte kehkeentyä! Lämpööseltä näytti, mutta ukkoonen voi’ii paukahrella. Mä päätin mennä joen toiselle puolelle jostakin leirintäalueen kohorasta, venehellä. Erellisenpäiväänen rakko yhyres varpahas vähä haittas, mutta pantin plaastari. Patikoottin Juumajoen rantahan ja meinasin just “harkata” yli, niin alakoo sataa vettä aiva alaha asti ja ukkoonen säesti. Kömmiin yhyren kuusen alle ja orottelin puali tuntia. Saret loppuu ja mä tulin pois kuusen näreen alta. Otin kengät pois jalaasta ja kahalasin Juuman ylitte. Puskikko oli meleko märkää, mutta pääsin kumminkin leirintäalueelle asti. Muttei niillä ollukkaav’venettä. join siinä kaffin ja rapakalian. Tuppauruun yhyren Kouvolalaasen kalamiähen kyyttihin, joka kuskas mun autolla joen toiselle pualelle.

Meinasin ensi kävellä joen rannas, mutta tulin takaasin tiälle – jouruun riitoohin sääskien kaas. Tulin sitte Särkipurolle ja menin kattomahan minkälaanen on itte Särkilampi. Ei nyn’niin kaksinen muttoli siälä yks mökkikin. Tulin takaasin joen rantahan ja isoon vihtamukan kohorasta lähärin mettähän päin kattelemahan Takalampia. Se löytyykin heleposti Lammen rannalloli reheristi komia laavu – siinoli liukuovekkin. Sittek’kummä tulin takaasimpäin Pikku vihtamukkahan niin Jukkoli siälä heittelemäs perhosia. Jarikin oli pyyrystämäs isoja taimenia Takalammen puron kohoras. Nym’mun oli sitte mentävä takaasin joen toiselle pualelle. Jukka neuvoo kahalaamahan esti Sipinlamparehen yläpualella olevahan saarehen ja siitä sitte kiviä kohoren ja rantahan. Näim’mä tein ja selevisin.

Kuuren mais tultihin sitte laavulle ja ruvettihin tekemähän jotakin suuhun pantavaa. Menuussa oli jotakin pataa jota höystettihin pavuulla. Sittem’motimma reirun mittaaset tirsat. Illalla myähemmin käyyn sitte kuuntelemas kalamiästen juttuja Pystykalliolla ( so. unelmien ja kuvitelmien sekootus). Yämyssyyksi otimma jokusen kuuman rommin ja muistelimma ollusia ja mennysiä.

Lauvantaiaamulla meinasin nukkua horomessuhun. Aamiaanen oli melekeen valamis kun heräsin. Sitä samaa. Molin talasinu Kuusingin rantapolokuja jo sev’verran notta päätin nym’mennä käymähän Mustajärvellä. Suurin piirteen samal’laaset tarvikkehet oli repus, kul’lähärin matkahan. Oikaasin Isoon Paljakan korkeuskäyrää pitkin suarinta tiätä maantiälle. Pääsim maantiälle ja kävelin sitte rajavartiolaitoksen ohi jonkin matkaa. Oikiallep’päin käänty piäni tiä johona oli puomi. Siitä puamin alta mä silti menin. Kun molin kävelly vartin verran niin vasemmalla kärellä oli piäni mökkipahaanen, siitä tiäsin notta Mustajärvi pitääs olla lähellä. Palan matkan pääs olikin sitte toinen mökki. Soli niin komias paikas Mustajärven vaaran rintees, jotta piti ottaa oikeen rikitaalikuva. Tämoli torellinen erämaajärvi ja erämaamökki. Tuli siinä sellaanenkkin asia miälehen, notta mitähän ne karhut mahtaa tuumata sääskiölijyn hajusta!

Kävääsin vaaran päällä maisemia ihaalemas, mutta rupes heittelemähän vesipiskoja uhkaavan useen. Menin pitämähän saretta komia mökin terassille. Heti kun saret vähä taukos niim’mä lähärin takaasim’päin. Johonakin vaihees kuulosti, notta takaapäin kuuluu jotakin… No se taisi olla vain se karillon loppu joka muavilekkeris äriähteli. Pääsin sitte kumminkin takaasin maantiälle, vaikkolikin jyrkkä ahares ja jotakin kummallista krapinaa.

Päätin mennä takaasin Lohipyörtehen kautta, kung’kerran sinne meni hyvä mettätiä. Yhyren miesporon kaas meinas tulla kärhämää, kunei me meinannu mahtua samalle tiälle. Joella ei näkyny kalan pyyrystäjiä. mutta puskikko oli sateen jäläkehen märkää. Pääsin taas ehejänä “kotio”. Viritin praasun ja keittelin kaffia. Poijat oli viälä pyyrystämäs jotakin keittovärkkiä. Väsynehet ja kokemuksia kerännyset kalamiähek’kin tuli takaasin leirille. Kokkaaltihin sitte jotakin lasknen tapaasta. Poijat lähti viälä joelle, mutta mun reissut on ny tällä kertaa paketis. Illemmallon viälä tarkootus syärä suppilovahveroota ja sipulirenkahia.

Pari tuntia myöhemmin: Vastaavaa makunautintua saa muuten orotella. Voissa friteerattuja sipulirenkaita ja suppilovahveroita kermalla höystettynä. Nautitahan valakoviinin kans!! (Aulis)

4.7.99 01.30
Kaikki viinat on nyt juotu!
Ensimmäinen kesä, että emme tule sitä perinteistä viikon reissua, koska menemme laskemaan 130 km Poro- ja Lätäsenoa. Saas nähdä jos tapaamme syksyllä. Pidetään toisistamme huolta kunnes taas tapaamme! (Jari)

30.6.98 – 2.7.98

“Kevään” avajaiset

Paikalla hirvittävä hyttyslauman lisäksi Mainoskentän miehet Jussi Salonen, Pena Kanerva ja Väiski Linna. Lisäksi kuvaaja Jussi Koivunen ja Jukka isäntänä- (Jukka)

Tätä tilinpäätöstä tehdään Sipinrinteen viiden tähden laavuhotellin harsosviitissä maha täynnä amerikan pekonia ja pää täynnä univelkaa.

Jo vain on pojilla upea paikka. Kyllä tänne kelpaa tulla töitä ja emäntää pakoon. Parin päivän hurjatahtinen kalastus ei ole realisoitunut järin suuriksi saaliiksi, mutta toki makuun on päästy. Tosin pojat vielä lähtivät ottamaan koskelle loppukiriä, joten tiedä häntä, vaikka vielä taimenkin näyttäisin naamaansa etelänmiehille.

Suomalainen ei usko, ennen kuin kokeilee itse ja henkilökohtaisesti. Siksipä minäkin päätin kokeilla miltä tuntuu polskutella kahluuvetimissä selkäuintia raikkaassa yläsuvannon vedessä. Oli se vain sametinpehmeää menoa. Rahapussikin kastui, mutta väliäkös hällä, tyhjällä lompsalla. On hienoa, että ihmisillä on hyviä ystäviä, semmoisia niinkuin nyt esimerkiksi tää Telatien Jukka, se jolla on taito tarjota upeita elämyksiä; kalastusta, nuotioturinaa, vedenenkantoa ja karhun pelkäämistä. Sitten on kyllä myös surullista, että toisenlaisiakin ystäviä, juudaksia, jotka menevät yöksi luxusluokan asuntoautoon. Näistä hyvinä esimerkkinä Kanervan Pena ja Koivusen Jussi, urbaanierämiehet jumalan armosta.

Mitä sitten on nähty, kun kala ei oikein ole näyttäytynyt. Vähän on vaikea sanoa, mutta kerrompa nyt kumminkin. Eilen illalla lensi jokiuomaa pitkin iskokokoinen lintu. Pena sanoi metsoksi, mutta epäilen, oli näet väriltänsä valkoinen. Yöllä kuljeskeli laavun yläpuolella mäen päällä poro taikka hirvi. Sekin jäi epäselväksi. Ohjelmaa on ollut ihan sopivasti. Koko ajan ollut pieni kiire kalaan. Aamukahvitulilla kehiteltiin laavuhotellille vetäviä matkailutapahtumia. Päätettiin mm. pitää Tuppervaarakutsut paikalliselle naisväelle. Sekin muuten sovittiin, että täst’edespäin siivotaan kotona aina kiltisti, kun vaimo käskee.

Ei vaan täytyy lähteä katsomaan sieläkö pojat saavat kalaa joelta. Hyviä retkipäiviä vain kaikille jälkeemme tulijoille.
Pöytäkirjan vakuudeksi Väiski
(Toim.Huom “Väinö Linnan poika Väiski”)

2.7.98 klo 13.00
Vieraat poistuivat kohti hämettä ja töitä. Minä “raukka” jouduin jäämään tänne aivan yksin. Osoitin pojille konkreettisesti mitä nämä hienot hetket laavulla ovat saaneet aikaan olosuhteiden hyväksymisestä ja niihin vaikuttamisesta. Katselin rutikuivaa Paljakan rinnettä ja totesin pojille, että nyt tarvitaan vettä, ettei Karvosen Veikon takametsille käy huonosti. Ja vettähän saatiin vartin kuuro. Välittömästi pojat olivat tietenkin huolissaan tulevasta pikku kävelystä autolle. Lupasin heille, että täällä kaikki toteutuu haluttuna, eli saatte kävellä auringonpaisteessa – ja näinhän tietysti kävi. Epäilivät sukulaissuhteitani lapin noitiin? Taikakalunkin löysivät laavun vierestä – poron kallomme. Se ilmojen taikomisesta. Nyt juon plöröt ja lähden tutkimaan Pystykallion tilannetta.

klo 16.45
Tilanne Pystykalliolla normaali eli todella vaarallinen. Ei muita paikalla – Jippii – Siimaan KitkaSpecial ja jokeen. Mahtavaa kalastaa rauhassa ollutta ottipaikkaa. Tarkasti kaikki kiven edustat ja huopeet. Sitten mahtava veto keskimmäisen ison kallion kohdalla. Siimaan ulos paljon. – Hiukan hätääntynyttä jarrutusta ja sitten tiukat potkut ja PERKELEITÄ siiman löystyttyä!

Siima ulkona seisoskelin koskessa ja KIROILIN. Ei kun siima ylös ja uutta yritystä. Ja mitä vielä – hetken kelattua joku hermostuu ja lähtee liikkeelle. Kala onkin vielä kiinni. Ja sitten ei kun tupakaksi ja leveä hymy. Kello on 14.30. Mahtavia vetoja ja hyppyjä (ainakin 10 koko aikana). Pojassa on puhtia. Ei pienintäkään aikomusta tulla vierelle. Noin 30 min. päästä alkaa näkyä väsymisen merkkejä – mahtava pyrstö viiltelee pintaa. Nyt rupean vilkuilemaan ympärille löytyisikö jostain koukkausapua. Vain Hanhiniskalla yksi kalassa – ei muita missään. Kolme varttia on kulunut ja rantaan saapastelee kalamiehen oloinen tyyppi. Kertoin asuvansa leirintäalueella ja murteesta päätellen kotoisin pohjanmaalta. Ei kuulemma ollut koskaan koukannut joten se siitä avusta.

Tasan tunti aloituksesta kala viimein ajautuu riittävän lähelle ja koukkaus (ensimmäinen itse tehty) onnistuu täydellisesti. Kaunis puolitumma kala, pituus 73 cm painoarvio 4,1 kg. Puntari näet loppuu neljään. Perattupaino 3,7 kg. Nyt on aika hernekeiton ja sitten kalaan odottelemaan Jaria ja Juhkua.

klo 18.30
Juhlinta ja odottelu menee näissä olosuhteissa kohtuullisesti. Pientä sadetta, kahvia, konjakkia ja suklaata – voisiko enempää vaatia.
(Jukka)

klo 23.30
Niin vain pääsimme mekin (Juhku&Jari) perille. Jukka oli parkkipaikalla vastassa ja antoi kantoapua. Upea kala oli kellarissa odottamassa. Nyt keitämmä kahvit ja suunnitellaan loimutaimenen valmistushetki. Tää on kivaa (Jari)

4.7.98 klo 01.10
Tämä oli huono päivä. Ei mitään merkkiä kalasta. Selkä kipeä. Vettä satanut. “Pientä” lohtua toi Jukan valmistama taimenkeitto, jonka kanssa nautittiin graavitaimenella päällystettyä ruisleipää. Nyt istutaan tulilla ja kerrotaan miesten juttuja. Ehkä tämän kuitenkin kestää. (Jari)

5.7. klo 02.05
Tilanne on ihan vallan mainio. Kalaa ei oo tullu ja pikkusen niinku ottais päähän. Noon eipä tuo mittään, Carillo on hyvvvää ja rommi kanssa. Säät on suosinu kohtuu hyvin ja fiilis on täys 10!! Hyttysmyrkky on loppu! Mutta muuten lienee ihan hyvin ja Jaria ja Jukkaa jo väsyttää, vaikka kello on vasta noin vähän. Haikea mieli jää taas vuodeksi ja suur kiitokset kuuluvat taas Kuusingille. Kavereille on jo soiteltu ja kynät teroitettu just tätä kirjoittamista varten. Jukka just puree nenäänsä ja Jari örisee jotain omituista ehkä hieman päissään?? Aamulla pitäis taas ajaa Chevyä kohti S:jokea ja käydä morjestaas Aaroa ja Kerttua. Kun taas palaan tänne tulen kunnon asenteella ja kunnioituksella. Morjensta taas! (Juhku)

* * *

31.7.98 – 6.8.98 (Mukana Jukka ja Jari)

31.7.98
On taas se aika vuodesta jolloin arjen huolet jätetään taakse ja on pyrittävä selviytymään luonnon ankarissa olosuhteissa heikolla varustuksella. Mutta kyllähän sitä pärjää kun tyytyy vähään kuten rommiin, Carilloon, kosumiin, olueen, sisäfileeseen, valkosipuliperunoihin, pekoniin ja toivottavasti Taimeneen. Kurjuutta lisäävät vielä uudet luonnonilmiöt nimeltään HYTTYRÄT myös MÄKÄSEKSI kutsutut lentävät oliot, jotka inisevät kuin hyttyset, ovat pieniä kuin mäkärät ja kiukkuisia kuin paarmat. Pitää soittaa luontoradioon ja kysyä lajista lisää.

Totta puhuen kello on 6.50 ja leiri saatu pystyyn ja ensimmäiset kuumat rommit mukissa. Mahtava fiilis valvotun yön ja ajomatkan jälkeen. Jukka teki muuten ajo ennätyksen ja päästeli Seinäjoelta 130 km:n päähän Kuusamosta ratissa. Uskomaton suoritus!

Matkaan lähdettiin illalla Julian piirisarjaturnauksen jälkeen (VPS-Semi 3-2, VPS-Kraft 17-0). Jari siirtyi S:joelle Semiläisten bussilla ja Jukka tuli vastaan S:joelle.

Yhteisen päätöksen mukaisesti päätimme kirjata pöytä(päivä)kirjaan viralliset kiitokset ymmärtäväisille vaimoille jotka ovat 10 v (!) kestäneet ja jopa kannustaneet meitä näille itsekkäille mutta ah niin tarpeellisille reissuille. Kiitos Merja ja Kaija” (Jari)

1.8.98 klo 11.30
Toinen aamu. Keli edelleen sateinen ja harmaa. Eilen nukuimme 8.00-12.00 ja illalla väsytti. Nyt uudella innolla uittamaan ja yrittämään. Jukka korjasi aamulla puhelinyhteydellä vesijohtoa Ähtäriin. Siellä kuulemma putket aina paukkuu kun Jukka on reissussa. (Jari)

2.8.98 Kalakisan päätteeksi klo 15.15

Vapa katkes,
mieli murtui.
Kisa ratkes,
henki turtui.

Heti lähden Kertun luo.
Sinne ompi märkä tie.
Tulen toiste laavun luo.
Tänne mieli usein vie.
(Aaro)

3.8.98 klo 19.15
Maanantai-ilta ja rauhoitus alkanut. Kävimme Takkupyörteellä ilman tapahtumia. Nyt on ruoanlaitto menossa ja saattaa laavun edustan laatoitus jäädä huomiseen. Näkyypähän kuinka käy! (Jari)
Kiireitä totta todella pitää. Jarilla tietenkin meni herne nenään kun täydellä ystävyydellä totesin hänenkin järjelle löytyneen sopivaa työtä – mies kun tosi antaumuksella rapsutteli pakista perunamuusia ja lihapullia. Sellaisia ne on tosi hienohelmat. (Jukka)

5.8.98 klo 19.35
Oho! Meinasi päiväkirja unohtua. Vettä on satanut päivittäin, mutta runsaasti. Eilen oli kalakisa No2 ja taas ilman saalista. Tänään saateltiin Aaro autolle ja kalastettiin Särkipuron suusta alaspäin. Jukka karkuutti Särkisuulla mittaharrin, mutta korjasi tilanteen Vihtamutkissa. Jarilla kävi kala imaisemassa Särkipurolla, samoin Takalammen puronsuun Taimen kävi näyttäytymässä. Vielä mennään yrittämään… (Jari)

5.8.98 klo 23.30
Reissu rupeaa olemaan takanapäin. Kävimme iltareissun yläjuoksulla ilman tapahtumia. Jari kävi vielä viimeiseksi Sipinkosken niskalla ja totesi kahden Taimenen Sarvijaakon muuttuneen hyppyperhoksi. Taimen kävi hyppäämässä perhon kohdalla, mutta ei tarttunut.

Nyt tuntuu lievää jurppimista Ahdin saituuden vuoksi, mutta ei se auta. Jukan päivällä saama 30 cm harri on savustumassa niukaksi iltapalaksi. Aamulla Aaron luo josta Jukka jatkaa Ähtäriin ja Jari suuntaa vielä Kaijan ja tyttöjen sekä Auliksen, Leenukan ja Peten kanssa Kairijoelle. Palataan syksyllä asiaan. (Jari)

26.6. -29.6.1997

Saavuimme laavulle klo 01.30 (27.6.). Mukana J-M, Jukka ja Jari. Aaro vieraili.

Keli kuulas ja melko kylmä (alle 10 C). Nuotio lämmittää meitä ja rommivettä. Saas nähdä jaksaako käydä aamukalalla? (Jari)

Hyvin jaksettiin, mutta kalaa vain ei näkynyt, vettä sitä enemmän. Luultavasti korkein vedenpinta meidän reissuilla. Herättiin 11.00, soiteltiin työasiat pois ja syötiin puurot ja pekonit. Paitsi meidän Juhku. Kalaan lähdettiin hyvin innoissamme – Nyt sitä tulee (kuten joka reissulla) tuumasivat pojat. Ja niinhän siinä kävikin. Jukalla tarttui pystykalliolla huima 20 cm harri hienoine hyppyineen. Vastarannan turistit ja paikalle ilmestynyt Jari kyselivät vapaa taivuttelevan olion laatua – Harri se on, vaaksan mittainen. Kuitenkin jossain vaiheessa näytti siltä että siimassa painaa muukin kuin kova virta- Vartin väsyttelyn ja tunnistusyritysten jälkeen Jari koukkasi vaistonvaraisesti rannalle 2,95 kg/67 cm hienon taimenen. Ja eikun laavulle ottamaan kuvat, tekemään vaadittava soittokierros ja kala hienoiksi erilajin eväiksi metsässä asuville. (Keli puolipilvinen, Kitka Special) (Jukka)

Iltakalalle yläjuoksulle. Kalastin ensin Puustapudonneen suoran ilman tapahtumia. Siirryin alaspäin Takalammenpuron yläpuolelle. Vaihdoin perhoksi vanhan tutun Sarvijaakon. Kun olin puron kohdalla tuli Jukka paikalle ja kysyi oliko tämä se paikka josta viime vuonna tuli kala. Kerroin, että paikka oli muutamaa metriä alempana. Siirryin alaspäin ja Jukka varoitti, että paikka on vaarallinen; siinä voi olla Kala! Kun olin täsmälleen samoilla jalansijoilla kuin viimevuonna kalan iskiessä, sanoin Jukalle : “ Seisoin tässä ja heitin näin”. Perho meni samaan paikkaan kuin edellisenä vuonna… olin valmiina… ei iskenyt. Juuri kun sanoin Jukalle, että eipä iskenyt tällä kertaa niin “SE” iski. Hirvittävä veto ja kela lauloi. Kala meni alaspäin kuin miuli, hyppäsi korkealle ilmaan ja jatkoi taas alaspäin. Pohjasiima oli jo pitkällä. Kiristin jarrua ja kala pysähtyi. Nousin rannalle ja pyysin Jukkaa keräämään kahluusauvan pois tieltä. Samassa kala irtosi ja todennäköisesti nauroi mennessään. Kelasin siiman sisään ja totesin siiman katkenneen. Se kala ei ollut meitä varten, ainakaan vielä. Kala oli iso (niinkuin kaikki karkuun päässeet). Arvioimme kalan hypyssä nähtynä reilusti yli 5 kiloiseksi. Jälleen kerran Kuusinki opetti, ellei muuta niin nöyryyttä. Kalaa ei koskaan oteta, se saadaan.. (kello oli 22.20, keli puolipilvinen ja lämmin). Kiitos Kuusingille, taas kerran, hienosta kokemuksesta. Kello on nyt 00.45 ja Jukan päivällä saama Taimen on loimuttumassa. (Jari)

La 28.6.97
Herätys klo 11.30. Aamupalaksi puuroa, pekonia ja kraaviTaimenta. On tässä taas kestämistä. Ai niin, jälkiruoaksi oli kahvia ja donitseja. Kosumista ei kerrota.

J-M ja Jukka alajuoksulle, ei tapahtumia, Jari yläjuoksulla. ~ 40 cm harrin karkuutus Takalammen puronsuusta. Otti aivan rannasta. Sipinlampareesta yläpuol. suoralta 39 cm harjus kuulapäänymfiin. Harri syötiin alkuruoaksi ennen riisiä ja naudanlihaa ja Juhkun papuja. Keli aurinkoinen ja pilvetön.

Illalla yläjuoksulla. Jarille 2 harjusta 2-luokan vavalla. Saatiin taas kalaa iltapalaksi.

Päivän aikana vesi laskenut 20 cm. Vielä Jukka käski kirjoittaa, että hyttysiä on perkeleesti (hieman liioittelee. Toim. Huom)

Juhku vielä joella (klo 00.30). Saas nähdä tuleeko kalan kanssa. …. 01.10 Juhku leirille. Ei kalaa, mutta karkuutusjuttuja oli. Harri pyristeli itsensä irti Pikkuvihtamutkissa. Ei muuta kuin pannaan toinenkin Harri paistumaan.

Aamulla suunniteltu herätys klo 07.00 ja sitten kotiinpäin. Palataan asiaan heinäkuun lopulla.

* * *

26.7. -1.8.1997

Perinteinen viikkoreissu.
Matkassa Jukka ja Jari. Saavuimme laavulle klo 17.00. Keli puolipilvinen, ukkonen jyrähtelee kauempana. Leiri pystyssä klo 18.00. Eikun kalalle.(Jari)
Tultiin muuten uutta reittiä Särkipuron kohdalle – Helppoa! (Jukka)

27.7.97 klo 01.30
Istutaan ja odotellaan savustettua harria, ja Jukalla on nuha. Savustusmestari poltti tärkeimmän sormensa. Täällä muuten alkaa oleman yöllä liian pimeää kirjoittamiselle. (Jukka)

27.7.97 klo 18.00
Päiväreissu tehtiin yläjuoksulle. Lähtö oli klo 11.00 ja takaisin klo 17.30. Ei mainittavaa saalista. Haettiin autolta Jarin koukku ja moottorisaha ja 12 tölkkiä lisää kaljaa. Aaroon törmättiin paluumatkalla. Nyt on valkosipuliperunat tulella ja sisäfilepihvi odottaa paistamista. Kyllä on kurjaa. (Jari)

28.7.97 klo 13.45
Vettä sataa ja on satanut “aamusta” alkaen. Herättiin jo 11.30 ja syötiin perinteinen aamupala. Aaro lähti Kerttua katsomaan ja lupasi palata keskiviikkona. Nyt mennään kalalle; Jukka aikoo kalastaa Sipinkosken ja Jari lähtee Takalammen puronsuusta alaspäin. (Jari)

klo 22.00
Ollaan istuttu tässä jo neljä tuntia – suunnitellaan reissua Hanhiniskalle ja jopa puidentekoa. Kaivonkansi saatiin sentään korjatuksi. Niin päivällä ei todella tapahtunut mitään. Molemmilla saaliina taimen n. 10 cm. Jaria piti kuitenkin pirteänä yksi muljahteleva taimen Takalammen puron ja Sipinlampareen välillä. Aaroa kävi muuten yksi hyvä taimen kiusaamassa Pystykalliolla n. vuorokausi sitten – hyppäsi pari kertaa ihan vieressä ja kävi jopa vetelemässä siimastakin, mutta siellä se ui edelleenkin. (Jukka)

29.7.97
Työpäivä! Jarilla vatsataudin oireita, Jukka työpiiskurina. Aluksi tyhjättiin riun tausta ja sen jälkeen raahattiin puita ihan kuin ennen vanhaan. Saha teki “onneksi” tenän ja ei saatu kaikkia sahattua. Klo 17.00 rupesi vastapään rinteestä kuulumaan jumalaton meteli, Kun menimme jokirantaan selvisi metelöitsijöiksi paikallinen kuuluisuus ja Oululainen kaveri tuhannen päissään, eivät pystyssä pysyneet. (Jari). Kalastus aloitettiin kuitenkin heti 18.00 ja tietenkin Sipinkosken niskalta. Em. herrat kuitenkin juuttuivat juuri niihin maisemiin, joten Jukka jätti paikan oitis. Takalamminpurolla Jukka tapasi Yhteismetsän Kuusingista vastaavan herran (osittain). Kertoi mahdollisia muutoksia olevan tulossa ensi kaudelle. Mahdollisia poolituksia jne. Suurin halu heillä tuntui olevan päästä eroon alajuoksun ja vyöhykkeen mahdottomista ruuhkista. Toivokaamme että pieni jutustelu vaikuttaisi osaltaan Kuusingin säilymiseksi nykyisellä hintatasolla ja kaikille avoimena. (Jukka)

30.7.97
Aamupäivän reissu taas yläjuoksulle. Aaro tavattiin Vihtamutkissa. Ei mitään kalaisia tapahtumia.

Iltareissulla teimme historiaa: “Valloitimme” kolmeen mieheen Pystykallion ja kalastimme 21.00-04.30 välisen ajan koko ajan. Kynsitulet kuusen alle ja välillä kahvinkeittoa. Aarolla ja Jarilla yksi “imaisu” mutta ei muuta tapahtumaa. Nukkumaan menimme jo klo 06.00. (Jari)

31.7.97
Karvosen Veikko herätti meidät klo 10.00. Veikko tuli Metsähallituksen miesten kanssa tekemään linjoja suojelualueeksi erotetulle “lehdolle”. Veikko oli saanut korvaukseksi tontin Rukalta. Veikko, hyvänä isäntänä, sai puhuttua miehet ympäri ja suojelualueen raja siirrettiin pöydän kulmalta rinteen alareunaan.

Kalalla kävimme lyhyen reissun puustapudonneen suoralle ja Takalammen puronsuuhun josta Jarille tarttui Taimen. Jukka juoksi jo koukkaamaan isoa kalaa joka lyhyen väsytyksen jälkeen osoittautui 39 cm:n taimeneksi, joka oli kyljestä kiinni. Arvaa harmittiko! Nyt klo 18.30 ja taas ollaan menossa yläjuoksulle. (Jari)

1.8.97 klo 01.30
Iltakalastuksessa ei taaskaan hurrattavaa. Sipinniskalla muljasi taimen, jonka Jari kylläkin ymmärsi vasta laavulla. Harmi – Retki loppuu taas liian aikaisin. Herätys on aamulla 7.00 ja sitten katsomaan tulevia kalamiehiä kotona. (Jukka)

Klo 11.30
Jukka lähti Aaron suihkun kautta kohti Ähtäriä ja minä vietän päivän vielä kalastellen. Illalla Aaron luo jonne tulee Kaija ja tytöt sekä Aulis, Juhku ja Leenukka. Huomen aamulla lähdemme taivaltamaan Kitkan alhaalta ylös.

Klo 17.00
Kävin Hanhiniskalla ja törmäsin taas kolmeen taimeneen, jotka pyörivät niskalla. Ne selvästi aina tappelivat paikasta ja asettuivat sitten kukin oman kivensä luo. Olin välillä puussa ja seurasin niitä, välillä kävin heittämässä muutaman heiton perhoja vaihdellen, Lähin kala oli muutaman metrin päässä rannasta. Heitin aluksi rannalta ja kävin välillä katsomassa oliko kala säikkynyt pois, mutta se ei heiton takia lähtenyt kertaakaan. Lopuksi siirryin ihan kalan taakse. Viimeiselle kivelle piti vähän kahlata, mutta sitäkään kala ei säikkynyt. Olisin pystynyt vavan kärjellä koskettamaan kalaa. Tiputtelin erilaisia perhoja sen eteen ja lopuksi se kävi näykkäisemässä UppoBomperia, mutta ei tarttunut. Viimeiseksi perhoksi laitoin Sarvijaakon jolla yritin naruttaa Taimenta, mutta eipä tuottanut sekään tulosta. Lopulta kala hermostui leikistäni ja syöksyi turvallisimmille vesille. Ei ollut sekään kala minun.

Taidanpa soittaa Aarolle, että tulee hakemaan pois. (Jari)

* * *

4.9. – 7.9.1997

4.9.79 MOON TAAS TÄÄLÄ
OHO tarkootan tiätysti vuatta ’97.
Me saavuumma tänne Sipinrinteelle tuas ennen puoltayätä. Juhku siinä hakkaalemahan viripuita näyttämäni valon säestyksellä. Nuotio syttyi kuin syttyikin ilman Sinolia, MUTTA sitte alakoo noloo tuuhastusyritys, jonka seurauksena oli pakko turvautua Sinoliin. Yksi harmittava tapaus sattui kun Susanna huamasettä sen sadehousuuhin oli tullu “REIKÄ”! No ensimmääsnä nua tyttöset hyppäs makuupussihinsa ja rupes nukkuileen. Minen tiärä sitte kuinka kauan multa tää kirijootus sujuu… Nua tuas orotteloo käristeetä mitä liä muuta… Ruvetahan tuas taas ottamahan lukua. Harmi vaan et kolomosen ja vitosen kohoralla kuuluus vaan vianua kuorsausta. Nyt taitaa ollakki sitte hyvä aika lopettaa ku tua perhoonenki rupiaa pörräämään tuas korvan viäres…
© Leenukka

5.9.97
Herättihin aamulla tuas kymmenen aikoohin. Aamutoimet tuli tehtyä ja puurot syätyä. Aaro ja Kerttu tuli tuas pualenpäivän aikoohin. Kaffet juatihin ja julistettihin kalakilipaalu alakeneeksi. Lähärimmä joenrantaa kohoren. Menimmä Juhkun kans Sipinlamparehen yläpäähän. Siitä se kohta nosti yhyren harrin. No mun myrykyllisehen perhohon iski kiini valtavan kokoonen harri ainaski 5 cm. Mutta se pääsi harmikseni irti. Vaihroon vähä kalastelupaikkaa mutta se jättikala ei tehny comebackiä… Luavutin tuas vähä ennen kisa-ajan loppumista ja lähärin laavulle. Siälä noli poiminu ämpärillisen pualukoota. (MAHAROTON MÄÄRÄ!). Kohta saapuu ne lopukki kalamiähet. Jokaasella oli harri johonaki tikunnenäs. Huamattihin että kilipaalukykyysimmät kalat oli Juhkulla ja Jarilla. Ankaran mittauksen jäläkehen julistettihin Juhku Carillopullojen voittajaksi vaivaasen viiren millin erolla. Nyt täs alakaa ruokapuuhat näyttämään lupaavilta. Täytyy ny vaan orottaa…
© Leenukka

7.9.97
Munohrin kirioottaa eilen, mutta ny me ollahan täs lähärös. Eilen me taas lähärettihin kalastamahan. Eka tuanne Hanhiniskalle päin ja sitte tultihin tänne Sipinlamparehelle päin. Mä keksiin nualle kaharelle kauhukakaralle piäntä kepinetsintätekemistä. Jari tuli sanomahan että siälä on iso kala täytyy mennä takas. No se meni ja me kohta lähärettihin laavulle. Muut oli jo siälä siis paitsi Juhku ja Jari. No sitte nekin tuli. Juhku kaharen fisun kans. Se toinen oli oikeen möhökala. Syätihin kalakeittua ja illemmalla plättyjä mansikanmollukootten kans. Mä kai sitte nukahrin tuas kymmenen mais ja en sitte osaa sanua mitä nua pässit on sinä iltana konstaallu. Sen voin kyllä sanua, että ikinä ei oo ollu niin aharasta nukkua ku Juhku ja Julia oli mun litistäny. Niin ja Julia melekeen oli hivuttautunu laavusta pois. Mitä lie unta nähny. Aamulla alko sitte hirmumoonen laulukonsertto by Julia. Siinä käytihin kaikki aamutoimet läpi… Hämmylin oli tullu kylymä siinä tikkulooras niin se piti laittaa notskin lämpöhön. Siinä jouruttihin sitte piänistää leivänkannikan nualle Kuukkeliille. (KYNÄSTÄ ALAKAA LOPPUA MUSTET). No kohta ollahan lähärös kohti Aaroa ja Kerttua ja saunahan!! MORO TAAS OLI TOSI YLI KIVA TAA OLLA TÄÄLÄ…!
© Leenukka

13.-16.6.1996

Mukana Juha-Matti, Aulis, Jukka ja Jari. Aaro vieraili.

1. reissu ilman ensimmäistäkään mitantäyttävää kalaa. Jarilla yksi “imaisu” takkupyörteessä.

Lunta satoi lauantaina 15.6.1996 lähes koko päivän. Maa ja puut olivat ihan talvisen näköiset. Kalastajilta puuttuivat vain sukset. Laavun eteen koko tulisijan, penkkien ja pöydän päälle rakennettiin pressukatos. Pienten virittelyjen jälkeen katto toimi hienosti. Myös sunnuntaina 16.6.1996 aamulla satoi lunta. Herätys klo 07.00, leirin purku ja kotimatkalle.

* * *

9.-15.7.1996 Jukka ja Jari

Perinteinen viikko Sipinrinteessä. Kelit vaihtelevat, lähes päivittäin satoi. Vesi tosi korkealla, jopa korkeammalla kuin kesäkuussa.

9.7.1996
Perillä Sipinrinteessä n. klo 15.30, pientä sadetta ja miljoonia eläimiä. Leirin rakentelua ja klo 18.00 alkoi kalastus, joka kesti varmasti ainakin kaksi tuntia. Tämän jälkeen varovaista leirielämään totuttelua.

10.7.1996
Yläjuoksulla, keli harmaa ja välillä pientä sadetta. Jari sai Takalammen puronsuusta klo 14.30 tartutettua 2,3 kg:n taimenen ruskeaan sarvijaakkoon. Jukka huutamalla koukkaamaan. Todistajana ukko Lohjalta, joka poikansa kanssa tavattiin viikon aikana usein joella. Illallisena sisäfilepihviä ja valvosipuliperunoita. Iltapalana loimutettua taimenta valkoviinin kera.

11.7.1996
Torstaina alajuoksulle n. 6 tunnin reissu aina Koivumutkiin saakka. Ei saalista. Sadetta ja väsymystä. Illalla kävimme hätäisesti joella ja nopeasti viettämään leirielämää.

12.7.1996
Yläjuoksulla Hevonperseessä käyden. Ainut aurinkoinen päivä. Ei saalista, mutta taas väsymystä. Ilta meni kokonaan pohtien leirielämän ihanuutta.

13.7.1996
Päiväreissu yläjuoksulle. Keli taas pilvinen ja harmaa, välillä sadetta. Jari aloitti Sipinkosken niskalta. Kolmannella lyhyellä rullauksella siiman ulosottovaiheessa 2,8 kg:n taimen kiinni ja taas Sarvijaakkoon. Kala kävi niskalla hyppäämässä. Nopea jarrun kiristys ettei Taimen mene koskeen. Sen jälkeen kala veti kerran kunnolla ylävirtaan, mutta väsyi nopeasti ja saalis saatiin koukattua. Vastarannalla kaksi todistajaa ja neuvonantajaa “tuhannen päissään“.

14.7.1996
Päivällä alajuoksulla. Hanhivirta tarkemmassa pommituksessa. Ei saalista. Jukka näki isomman kalan käyvän pinnassa. Saattoi olla taimen tai iso harri.

Viimeisenä iltana päätimme keskittyä kotilampareen alueeseen. Keli pilvinen. Taimenparvi nousi Sipinlampareeseen n. klo 21.00. Ankaraa pommitusta. Ei kiinnitystä. Jukka laavulle n. 21.50. Jari sai rannalle asti yhden harrin pintaperholla (europa 12) ja karkuutti sen kaislikosta. Uutta yritystä pinnassa käyvälle harrille, joka kävi pari kertaa molauttamassa meidän puolella olevan kiven takana. Perhoa oli vaikea saada ulotettua riittävän kauas. Vastarannalla oli taas pari kaveria (Lieksasta), jotka toisilleen epäilivät että, ei se yllä, pitäisiköhän meidän mennä. Kahlaus vielä vähän syvemmälle ja siima vielä vähän pidemmälle ja jo ylsi. Kala mosautti perhoon ja tarttui vastaiskulla. Se tuli helposti muutaman metrin matkan ja jymähti sen jälkeen kiven taakse. Vavan varovaista nostamista ja siiman kiristämistä. Kala ei hievahtanutkaan. Ensimmäisen kerran epäily heräsi; onko se sittenkään harri. Huusin epäilykseni vastarannan katselijoille ja kiristin siimaa edelleen ja silloin kalaa vietiin. Se painoi hirvittävällä vauhdilla alas kosken niskalle ja sieltä 30-40 metriä takaisin ylöspäin ja siellä korkealle ilmaan. Kala oli iso taimen. Vastarannan miehet huusivat, että on se harri, taimen on tuolla ja näyttivät ylös hyppäävää taimenta. Vapa ja siima näyttivät alaspäin ja kala oli jo ylhäällä. Siimassa pitkä lenkki. Vapisevia taka-askeleita ja siiman sisäänkelausta. Tässä vaiheessa tajusin, että perhona on edelleen huolimattomasti siimaan sitaistu europa 12 ja siimana monella solmulla oleva 0.20. Kala syöksyi välillä alas ja taas uudestaan ylös ja aina syöksyn jälkeen ilmaan. Yritin huutaa Jukkaa apuun, mutta ääni ei näköjään kanna laavulle meidän rannaltamme. Sain kalan ensimmäisen kerran lähelle ja otin jo koukun esille, mutta ei toivoakaan, että sen olisi saanut koukattua. Pyysin vastarannan katselijoita huutamaan Jukkaa apuun ja nämä työtä käskettynä. Alkoi mahtava vihellys- ja huutokonsertti, jonka seurauksena Jukka teputti rantaan kumisaappaissa. Pienen neuvottelun jälkeen saappaat ja housut jäivät rannalle ja Jukka jokeen. Vastarannan miehet totesivat, että nyt tiedät mitä yhteistä on närhellä ja perhokalastajalla. Kala oli jo väsynyt. Ensimmäinen koukkaus epäonnistui, mutta toisella kala turvallisesti rannalle. Komea nousutaimen 3,3 kg. Ensimmäinen pintaperhotaimen Kuusingilta. Illan opetus No 1: jos näet parven nousevan, älä anna periksi. Illan opetus No 2: Kalan tuikista ei voi päätellä onko se harri vai taimen.

Illalla kävelin vielä rantaan ja esitin kolminkertaisen nöyrän kiitoksen Kuusingille.

15.7.1996
Herätys klo 07.00 ja kotimatkalle.

* * *

5.-8.9.1996 Leena-Mari, Juha-Matti, Päivi, Aulis, Julia, Susanna, Kaija ja Jari

Saavuimme laavulle 21.00. Emme nytkään eksyneet. Pieni hämärä oli jo aistittavissa lopputaipaleella, mutta eipä hätäpäivää. Makkaranpaistoa ja leiritulilla istuskelua.

Pe 6.9.1996
Aamulla heräsimmä klo 8.30. Soimmä maittavan aamiaisen (Tiatty miähet kokkas). KLo 10-11 kävimmä kävelemäs Kuusinkijoen reunamille. Sitte me lähärimmä kalalle 11.50. Mut Päikkä, Kaija ja Aukku meni omille retkillensä (Tiäs minne). Mut me muut kalastimma urhoollisesti Sipinlampareella. Meirän Juhku nappas Sipinniämen ennätysharjuksen (44 cm, 1 kg) (HUOMIOO! SIPINLAMPAREEN YLÄOSASTA). Joo saihan se toisenki otettavan kokoosen. Aaro tuli kans perhostelemahan. Ruokaalemahan lähärimmä eiku… tätei ny lasketa. Aarolta muutes taimen (mitä torennäköösemmin) varaasti perhon Sipinkoskenniskalta. Me söimmä sitten nakkikeittua! Noh sitte me taas lähärimmä kalastelemahan Leenu&Juhku alajuoksulle (Aaro oli menny jo ereltä). Susku, Juulia & Jari jäi viälä yläjuoksulle (S & J ensikertalaasna). Me Juhkun kaas näimmä mahtavan taimenen pohkaasevan siältä Hanhisuvannon yläosasta. OOH Mikä mahtava näky. Leenu sain ensimmääset harjukset 19.25 mut ku soli sellaanen alle kolomikymppinen. Juhkullaki siinä oli kokoaika ne sintin kokooset kimpus. No ku ne muut tuli nii on se kumma ku Suskun virvelistä joku iso möhökala katkas puolet kohosta oli se kans menua! Heti ku ne tuli niin Leenun tärppi lakkas. Juhkun kans lähärimmä ennen pimiän tulua. Loimulohta tulollansa ja Juhku-Matin saamia harjuksia. Julia rupes jo kuorsaamahan ennen ku kalat oli kunnolla loimuttuneita. Morotan jo huomista päivää et mä sitte saan rikkua kaikki kalaennätykset. Ja ny sitte eiku syämään!
© Leenukka

La 7.9.1996
Heräsimmä 9.00. Aukku kriksevänä meni jo hakkaalemahan puikkosia ja sytytti tulekset. Söimmä siinä sitte ja lähärimmä kalalle. Sipinlampareelle. Saimma sielä kalastelun ohessa irrootella Julian kalasyättiä joen pohojasta- Noh tavallisehen tapahan Juhku poimi suurimmat eväkkähät. Yksi harius otettihin mukahan. No lähärimmä Ja:n S:n ja Ju:n perähän pystykalliolle. No ei sinne asti keretty ku innokkaita flikkoja juaksi vastahan hyvä ku puheesta sai selevää, mut sen verran kuiteski et tuli äkkilähtö sinne kiipeilykoivun työ. “Jari on bongannu taimenia” Siinä sitte toinen vuorollansa kiipes oksistohon. HUAMIOOKAA et mä (L-M) sain taimenen (alle 30 cm) ja ainaski kolome kilua). Kyllä muutes siälä kouvunnokas oltihin niin kähevänä että… Juhku ja Jari jäi viälä epätoivoosesti pyyrystämähän niitä fisuja- Ruokana tonnikalaspakettoa ja siäniä- Päikkä, Kaija ja Aukku oli Kouvunmutkalla asti ihaallu maharottoman mahtavia maisemia ja samalla keräälly noita siäniä- Muutes hyvä nottei tullu loimutettua spakettia med tonfisk. L-M & Juhku lähärimmä viälä Pystykalliolle. Mun syätin nurkilla kävi maharoton kuhina. Tulihan siältä niitä alaikääsiä monelle sormelle. Flättytaikina valamisna ja Jari kähevänä lättymestarina. Täytyy kyllä ny täs myäntää et noli hyviä. Samalla täs meirän eka OHOPS tokkuluakkakaane murehtimaha läksyjä. Voi piäntä….
© Leenukka

Su 8.9.96
Taimenia unissa. Sovittu herätys klo 04.00 ja uusiksi 05.15. Aamuhuurteessa Jari ja J-M kalalle pystykalliolle ja Hanhiniskalle. Kalastusta ja suolen toimintaa, taimenten tarkkailua puusta ja vavan toisesta päästä. Ei saatu taimenia, mutta uusi näöntarkastus J-M:lle saatiin, kun ei ne taimenet puusta tahtoneet näkyä. takaisin laavulle yhdeksän aikoihin, aamupala, pakkausta ja lähtö – kiitos Kuusingille tästä opettavaisesta vuodesta 1996
(J-M)