Huomenna suuntaamme taas Ruotsin Lappiin kohteena Saxnäs. Lähdemme iltapäivän laivalla ellei nyt ennustettu myrsky pääse sotkemaan suunnitelmiamme. Merenkurkkuun on luvattu n. 20 m/s etelätuulta. Aaltoja suurempi uhka on ilmeisesti vielä ahtojää, joka etelätuulella voi tukkia kapean merenkurkun. Jos joudumme kiertämään yläkautta, niin ajomatkaa kertyy yli tuhat kilometriä eikä sekään oikein houkuta. Päätämme varmaan illan mittaan miten toimimme.

Metsästykseen olemme varanneet viime vuoden tapaan 3 päivää eli torstaista lauantaihin. Sunnuntai varataan paluumatkaan. Keliennusteet ovat matkustusta ajatellen sunnuntaille paremmat. Toivottavasti perillä on myös inhimilliset sääolosuhteet, että paikalliset metsot ja teeret ovat innokkaasti ja varomattomasti meitä odottamassa. Viime vuonna saalis oli porukalle erinomainen, vaikka omalle kohdalle lintuja ei tullutkaan.

Saalista tärkeämpää on kuitenkin taas päästä hiihtelemään Lapin tunturiin, tehdä tulet ja keittää nokipannukahvit ja nauttia eräelämästä. Illalla laitetaan miesporukalla saunan, hyvän ruoan ja juoman voimalla maailman asiat järjestykseen. Jos tämän lisäksi tulee saalista niin se on ekstraa, joka tietenkin voi kruunata reissun.

Koetan raportoida reissun etenemisestä ainakin kuvapäiväkirjan avulla.

PS! Tomilta tuli tieto, että laiva on huomiselta peruttu. Puolet retkikunnasta yrittää ehtiä iltalaivaan. Jannen kanssa lähdemme aamulla autolla kiertämään Tornion kautta 🙁

PS2! Myös tämän illan laiva on peruttu. Tomi ja Pasi ovat jo lähteneet ajamaan myös yläkautta. Kyllä nyt reissumiehiä koettelee…

Pääsin eilen Ingmarin kanssa ensimmäiselle hanhestusretkelle. Olimme Sundomin saaristossa, jossa on kilometrejä pitkät kaislikkorannat. Veneenä meillä oli itse tehty vaneerijolla, jota Ingmar lykki kaislikon seassa ja Pehtoori sai seistä suurena valkoisena metsästäjänä keulassa. Olimme olleet vesillä alle puoli tuntia, kun kolme hanhea lähestyi suoraan meitä kohti. Niistä onnistuin pudottamaan ensimmäisen hanhisaaliini. Se lensi vielä jonkin matkaa ennenkuin putosi alas n. 100 metrin päähän. Olimme edelleen kuitenkin onnekkaita ja löysimme tiheässä kaislikossa suoraan saaliin luo. Vähän oli koiraa ikävä tässä vaiheessa, mutta en arvannut ottaa kumpaakaan mukaan, kun en tiennyt lajin luonteesta vielä mitään.

Olimme vielä koko illan passissa kaislikon reunalla ja näimme satoja hanhia. Ne lensivät useiden kymmenien yksilöiden parvissa, mutta yhtään parvea tai yksilöä ei enää osunut meidän kohdallemme. Hieno ilta ja hieno saalis. Kiitos Ingmar!

Olimme tänään Karin kanssa perinteisesti kauden avauksessa Orismalassa. Päivällä lintuja näkyi todella hyvin ja Kakke pääsi tiputtamaankin yhden tavin. Odotukset iltaan olivat todella kovat ja luottavaiset! Toisin kuitenkin kävi. Yhtäkään parvea ei perinteiseen iltalentopaikkaamme tullut ja vähän pettyneinä jouduimme luovuttamaan ilman lisäsaaliita illan hämärtyessä.

Nyt istun jo kotona saunan raikkaana ja voin todeta, että hieno päivähän se silti taas oli. Kyllä tässäkin saalistusmuodossa on joku outo viehätyksensä, joka saa miehen keskittymään hommaan ja unohtamaan nämä arjen askareet. Toivottavasti syksyn mittaan ehtii vielä lintujen perään.

Ensimmäisen vuosikurssin latvalinnustusreissu ei antanut Pehtoorille vielä saalista, mutta kokemusta ja erinomaisen hienon reissun kuitenkin. Nuo kaverusten, Pasin ja Tomin ampumat kolme metsoa ovat hieno saalis kenelle tahansa ja mistä tahansa. Ja niitä täydensivät vielä Pekan saamat kaksi teertä, joten kyllä saaliinkin puolesta voimme olla tyytyväisiä.

Liikuimme sekä lumikengillä että suksilla ja molemmilla oli hyvät ja huonot puolensa… ja vankat kannattajansa 😉 Suksilla liikkui ehdottomasti nopeammin ja tasaisessa maastossa helpommin, mutta tiheässä pusikossa niiden kanssa oli ainakin aloitteleva metsähiihtäjä hädässä. Samoin sukset ovat ampumistilanteessa hankalammat. Ne on pakko ottaa pois ennen kuin makuulta ammunta onnistuu.

Aseen osalta ei ainakaan tällä kokemuksella rihlakon haulipiipulle juuri ollut käyttöä. Kaikki linnut pongattiin sen verran kaukaa, että luotipiippu oli ainoa tarpeellinen. Sauvat olivat lisäksi koko ajan käytössä, joten mihinkään pomppulintuihin ei olisi kuitenkaan pystynyt reagoimaan riittävän nopeasti. Itsellä on luodikosta vielä sen verran vähän kokemusta, että sen kanssa pitäisi radalla ehdottomasti käyttää enemmän aikaa. Sitä pitäisi testata eri etäisyyksillä ja erilaisissa keliolosuhteissa.

Onhan näitä opittavia ja spekuloitavia asioita mitkä määrät. Varmaa on kuitenkin, että lajina latvalinnustus on todella hieno ja vaativa metsästysmuoto. Tällä reissulla meitä suosivat vieläpä kelitkin. Ensimmäinen päivä oli täysin aurinkoinen, toinen oli pilvipoutainen ja viimeisen päivän iltapäivällä aurinko tuli taas esiin. Ruotsin Etelä-Lapin uskomattoman hienot talviset maisemat, hyvä ruoka, hyvät juomat ja hyvä seura kruunasivat tämän reissun. Esitettäköön tässä vielä viralliset kiitokset koko seurueelle. Kunniamaininnan ansaitsevat erityisesti kokki Pekka, joka pyyteettömästi palveli ja helli meitä hyvällä ruoalla sekä Tomi, joka järjesti sekä matkat että majoitukset.

Yllä vielä kuva viimeisen iltapäivän taipaleelta, kun aurinko laskee tunturiin. Upeata näissä maisemissa oli hiihdellä!

Viimeinen metsästyspäivä alkoi kireän pakkasen merkeissä. Elohopea oli aamulla kahdeksan aikaan laskenut 22 asteeseen. Lukemat vähän hellittivät, kun pääsimme kruunun maille, johon tämän päivän luvat oikeuttivat. Pekka ja Pasi muodostivat taas retkikunnan toisen partion, joka lähti aamulla omille teilleen.

Aamupäivän kiertelimme sitten Jannen ja Tomin kanssa kolmeen pekkaan kukin suunnillamme ilman tapahtumia. Puolilta pävin kokoonnuimme tulille ja makkaran, kahvin ja jägerteen voimin jatkoimme sitten iltapäivän metsästystä. Tuuli puhalsi kaikki pilvet pois ja loppupäivän saimme nauttia uskomattoman kauniista talvikelistä. Siirryimme autolla uuteen paikkaan ja lähdimme taas kukin omille reiteillemme. Itse en lintuja päässyt tässä vaiheessa pongaamaan, mutta Tomi oli laittanut Jannelle viestin, että komea ukkometso oli löytänyt parempansa.

Paluumatkalla pongasimme teeren, jota pääsin yrittämään, mutta valitettavasti tulos oli kehno. Tuon oman ohilaukauksen ja Tomin vastaavan lisäksi seurueen päivän saaaliiksi jäi tuo Tomin ampuma metso. Koko reissun saldona siis kolme ukkometsoa ja kaksi ukkoteertä. Ei huono! Saas nähdä tuleeko tästä traditio.