Maanantai-illan iloksi sidoin muutaman perhon. Edessä samaa Bergqvistin sarjaa kuin alla otsikolla Mustarunkoisia. Tämä ilmestys on Black prince. Yritin netistä hakea tälle esikuvaa, mutta sieltä löytyvät mustat prinssit olivat kyllä erilaisia. Keskellä on jml:n värimukaelma Kuusingin harmaata sävyä hakien ja takana ensimmäinen sitomani Veturimies. Noita zonkkereita voisi kyllä kokeilla Kuusinkia varten myös eri värisinä.
Sidoskelin Pohjolan Perhokalastajan numerosta 6/2005 Bergqvistin Vestlandin ottiperhoja-artikkelissa esiteltyjä mustarunkoisia perhoja. Yllä yksi nimeltään Smålandsminken. Niissä kaikissa neljässä mallissa oli mielestäni jotain “Kuusinkimaista”. Muunnoksena tähän kuvan perhoon muissa oli musta häkilä ja yksi oli punaperäinen ja yksi punapyrstöinen. Tässä punapyrstöisessä oli musta pää, muissa kaikissa punainen.
Ja pakko todeta vielä lievän painostuksen alaisena, että kuva on otettu Tepon Sony T7 kameralla. Omistajan mukaan siinä on erittäin hyvä makro, jolla pystyy ottamaan jopa sentin päästä kuvan. Ja tunnustetaan, että olihan se hyvä.
Juhku sai vanhan miehen taas lankaan ja erehdyin yrittämään näitä Puukalassa mainostettuja helppoja perhoja. Ne eivät vain valitettavasti ole minua varten.
Tässäkin on yksi jonka valitettavasti jouduin lopulta heittämään roskikseen. Meni sekä värkit että hermot! Lopulta sain yhden jollakin tapaa pysymään kasassa, mutta tuskin sitä koskaan tulen siiman päähän sitomaan. Sitten kokeilin sitä tuttua ja turvallista (ja paljon parempaa, kalastavampaa, kauniimpaa, helpommin sidottavaa) Europa 12:sta ihan vain varmistaakseni, että onko kaikki taito kadonnut. Ei siitäkään kaunista tullut, mutta sillä saa kalaa, Ja sen Pehtoorikin sitoo minuutissa. Suutari siis pysyköön lestissään.
© 2024 Sipinrinne.com