1.7.99 – 4.7.99 (Jukka, Aulis, Jari)

Perillä laavulla aamuyöstä n. klo 03.00. Hyttysiä oli pari, linnunpoikasia laavun nimikyltin päällä ja kaikki muutenkin kunnossa. Aulis ja Jukka kömpi nukkumaan ja Jari kävi mutkan niskalla ja Takalammen puronsuussa ilman tulosta.

Nyt on torstai klo 11.50 ja aamupala syötynä ja miehet valmiina uusiin seikkailuihin. (Jari)

1.7.99 klo 17.30
Aurinko paistaa ja kaikki hyvin. Lämpötila + 27 c. Jukka pyytää kirjoittamaan, että kaloja on saatu ja monta. Arvonsatuntevana journalistina on pakko todeta, että saadut kalat olivat kovin pieniä.

Lihakeitto on tulella ja Aulis vielä hukassa. Eiköhän se routa tai nälkä porsaan kotiin aja.

Jarilla Hanhivirrassa kaksi mittaharria, mutta kokemuksen puutteesta molemmat karkuun. Samoin näköhavainto Hanhiniskan taimenesta herätti vain haikeat muistot. Eiköhän sitä kalaakin vielä…

PS. Telatie lukee v –98 Kainuun Sanomia. (Jari)

2.7.99 klo 21.30
Päivä oli Merjan aamulla antaman säätiedotuksen mukainen: lämmintä ja ukkospuuskia. Pariinkin kertaan istuttiin Aaron ohjeiden antamana kuusen alla pitämässä sadetta

Aulis teki kierroksen pohjoiseen tutkien Särkijärven ja Takalammen. Me panostimme harrinhaeksentaan – huonoin tuloksin. Tuloksena oli vain kuusi karkuutettua mittaharria.

Nyt nautimme kahvit “pienten” iltapäivänokosten jälkeen ja poistumme tositoimiin joelle.

Vielä pikku kommentteja päivän tapahtumista: Janilla on ollut korva kipeä pari päivää ja kysymyksiä saaliista on tullut tiheään – siis turhia kysymyksiä. Merja kertoi meidän autosta pakkivaihteen hävinneen – Jani totesi siihen, että on tainnut mennä reissuun niinkuin isikin.
(Jukka)

Piäni muistelus 1.7.-4.7.99 (AT)
Tultihin taas poikien kaas laavulle.

Mä tyyräsin muuten servolettia Oulusta asti kun taas pössääli jotkin poijat pössääli jotakin muuta, taisivat tissutella jonkun kaliankin.

Torstaiaamulla meleko varahin oltihin Sipinrintees. Keitettihin kaffit ja mentihin silimällensä. Pualilta päivin aukaastihin silimät ja tehtihin friskit aamusyämiset, paistettihin fläskiä ja kanojen munia.

Kellonviisarit näytti molemmat ylähäppäin kun heitin repun selekähän ja lähärin käppäälemähän Kuusingin vartehen. Repus oli muuten muavilekkeri johona oli Karillon ja punaviiniin sekootusta, ja sitte ihka uusi mavlcan rikitaalikamera. Soli pikkuusen liika kuuman oloonen keli, nottei jaksanu kovin kauas kerralla kävellä. Hanvivirran kiäppeellä otin yhyres mukavas niämes tirsat (lyhkäänen nukahtaminen).

Tirsat friskas niin notta mä kahkaasin koivum’mukkihin asti ja viälä riippusillan ohikin rajapyykkihin asti. Motin joka välis, vähä uurella kameralla kuviakin. Koivum’mukis oli kolome kalamiästä, muiten nähäny. Sitte kum’mä käännyyn takaasi kotip’päin niin kriuhnaasin koko matkan yhtehen menohon. puolitoista tuntia kesti takaasintulo.

Poijat olikin jo keittäny kunnon lihasopan. Taisin hotkaasta monta pakinkannellista – meinas mennä kiälikin. Kaffip’päälle ja taas tirsoolle. Kyllä leirielämon kurjaa!

Iltanuotiolla sittep’pantihin mailman asiat kohoralle. Torellisuures taisi mennä meleko aamupuolelle ennenkun mentihin yäpuulle. Mun kohtaloksi oli tullu nukkuminen Jukan kaas saman harson alla!

Periantaiaamullakin nukuttihin tuanne kymmenen yhyrentoista maihin. Aamupala ei ollu hääppönen, puuroa, pekonia ja häriänsilimiä! Siinä kaffia juares alakoo tämänpäiväänen matkareitti sitte kehkeentyä! Lämpööseltä näytti, mutta ukkoonen voi’ii paukahrella. Mä päätin mennä joen toiselle puolelle jostakin leirintäalueen kohorasta, venehellä. Erellisenpäiväänen rakko yhyres varpahas vähä haittas, mutta pantin plaastari. Patikoottin Juumajoen rantahan ja meinasin just “harkata” yli, niin alakoo sataa vettä aiva alaha asti ja ukkoonen säesti. Kömmiin yhyren kuusen alle ja orottelin puali tuntia. Saret loppuu ja mä tulin pois kuusen näreen alta. Otin kengät pois jalaasta ja kahalasin Juuman ylitte. Puskikko oli meleko märkää, mutta pääsin kumminkin leirintäalueelle asti. Muttei niillä ollukkaav’venettä. join siinä kaffin ja rapakalian. Tuppauruun yhyren Kouvolalaasen kalamiähen kyyttihin, joka kuskas mun autolla joen toiselle pualelle.

Meinasin ensi kävellä joen rannas, mutta tulin takaasin tiälle – jouruun riitoohin sääskien kaas. Tulin sitte Särkipurolle ja menin kattomahan minkälaanen on itte Särkilampi. Ei nyn’niin kaksinen muttoli siälä yks mökkikin. Tulin takaasin joen rantahan ja isoon vihtamukan kohorasta lähärin mettähän päin kattelemahan Takalampia. Se löytyykin heleposti Lammen rannalloli reheristi komia laavu – siinoli liukuovekkin. Sittek’kummä tulin takaasimpäin Pikku vihtamukkahan niin Jukkoli siälä heittelemäs perhosia. Jarikin oli pyyrystämäs isoja taimenia Takalammen puron kohoras. Nym’mun oli sitte mentävä takaasin joen toiselle pualelle. Jukka neuvoo kahalaamahan esti Sipinlamparehen yläpualella olevahan saarehen ja siitä sitte kiviä kohoren ja rantahan. Näim’mä tein ja selevisin.

Kuuren mais tultihin sitte laavulle ja ruvettihin tekemähän jotakin suuhun pantavaa. Menuussa oli jotakin pataa jota höystettihin pavuulla. Sittem’motimma reirun mittaaset tirsat. Illalla myähemmin käyyn sitte kuuntelemas kalamiästen juttuja Pystykalliolla ( so. unelmien ja kuvitelmien sekootus). Yämyssyyksi otimma jokusen kuuman rommin ja muistelimma ollusia ja mennysiä.

Lauvantaiaamulla meinasin nukkua horomessuhun. Aamiaanen oli melekeen valamis kun heräsin. Sitä samaa. Molin talasinu Kuusingin rantapolokuja jo sev’verran notta päätin nym’mennä käymähän Mustajärvellä. Suurin piirteen samal’laaset tarvikkehet oli repus, kul’lähärin matkahan. Oikaasin Isoon Paljakan korkeuskäyrää pitkin suarinta tiätä maantiälle. Pääsim maantiälle ja kävelin sitte rajavartiolaitoksen ohi jonkin matkaa. Oikiallep’päin käänty piäni tiä johona oli puomi. Siitä puamin alta mä silti menin. Kun molin kävelly vartin verran niin vasemmalla kärellä oli piäni mökkipahaanen, siitä tiäsin notta Mustajärvi pitääs olla lähellä. Palan matkan pääs olikin sitte toinen mökki. Soli niin komias paikas Mustajärven vaaran rintees, jotta piti ottaa oikeen rikitaalikuva. Tämoli torellinen erämaajärvi ja erämaamökki. Tuli siinä sellaanenkkin asia miälehen, notta mitähän ne karhut mahtaa tuumata sääskiölijyn hajusta!

Kävääsin vaaran päällä maisemia ihaalemas, mutta rupes heittelemähän vesipiskoja uhkaavan useen. Menin pitämähän saretta komia mökin terassille. Heti kun saret vähä taukos niim’mä lähärin takaasim’päin. Johonakin vaihees kuulosti, notta takaapäin kuuluu jotakin… No se taisi olla vain se karillon loppu joka muavilekkeris äriähteli. Pääsin sitte kumminkin takaasin maantiälle, vaikkolikin jyrkkä ahares ja jotakin kummallista krapinaa.

Päätin mennä takaasin Lohipyörtehen kautta, kung’kerran sinne meni hyvä mettätiä. Yhyren miesporon kaas meinas tulla kärhämää, kunei me meinannu mahtua samalle tiälle. Joella ei näkyny kalan pyyrystäjiä. mutta puskikko oli sateen jäläkehen märkää. Pääsin taas ehejänä “kotio”. Viritin praasun ja keittelin kaffia. Poijat oli viälä pyyrystämäs jotakin keittovärkkiä. Väsynehet ja kokemuksia kerännyset kalamiähek’kin tuli takaasin leirille. Kokkaaltihin sitte jotakin lasknen tapaasta. Poijat lähti viälä joelle, mutta mun reissut on ny tällä kertaa paketis. Illemmallon viälä tarkootus syärä suppilovahveroota ja sipulirenkahia.

Pari tuntia myöhemmin: Vastaavaa makunautintua saa muuten orotella. Voissa friteerattuja sipulirenkaita ja suppilovahveroita kermalla höystettynä. Nautitahan valakoviinin kans!! (Aulis)

4.7.99 01.30
Kaikki viinat on nyt juotu!
Ensimmäinen kesä, että emme tule sitä perinteistä viikon reissua, koska menemme laskemaan 130 km Poro- ja Lätäsenoa. Saas nähdä jos tapaamme syksyllä. Pidetään toisistamme huolta kunnes taas tapaamme! (Jari)