1.6.-4.6.1995

Mukana Juha-Matti, Aulis, Mara, Jukka ja Jari. Aaro vieraili. Saaliina mm. kirjolohta (!!) Sipinkoskesta. Myös joitakin harreja saatiin. Jukalla kala kiinni Takkupyörteen sivu-uomassa; solmu auki ja kala (taimen tai harri) meni menojaan. Vesi korkealla, kelit upeat. Aulis simahteli päivätorkuille kuusien alle, kun tyrät rytkyen yritti etsiä Takkupyörrettä. Aulis kävi muuten koivumutkissa tarkistamassa ettei kukaan vain ole siirtänyt Takkupyörrettä sinne. Kalakisa Jarille Takkupyörteestä saadulla harjuksella (Kitka Special).

* * *

5.8.-12.8.1995 Jukka ja Jari

Viikko ilman mainittavaa saalista.

Aaro nimesi Pikkuvihtamutkien alapuolisen suoran. Hän lähti hakemaan puuhun jäänyttä perhoa. Koivu oli kallistunut joen päälle ja juuri kun Aaro oli saamaisillaan perhon, puu katkesi ja mies ja koivu jokeen. Itse ylös joesta selvittyään Aaro ryhtyi kunnon perhokalastajan tapaan tutkimaan vapaansa onko siihen tullut jotain vauriota. Hän ihmetteli kun ei oikein nähnyt; silmälasit olivat jääneet jokeen. Nekin kuitenkin löytyivät ja Aaro palasi laavulle märkänä kuin uitettu koira. Suoran nimi on nykyään Puustapudonneen suora.

Kalakisa Jarille Sipinkoskesta saadulla harjuksella( Red Tag).

* * *

7.9.-10.9.1995

Syysreissu. Mukana Mara ja Pirjo, Jani, Juha, Tiina, Julia, Susanna, Kaija ja Jari.

Lähdimme Vaasasta n. klo 14.00 ja yritimme ehtiä kävelytaipaleelle ennen pimeäntuloa. Lupien hakeminen ja Aaron ja Kertun luona pysähtyminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että lähtiessämme kävelemään oli jo säkkipimeää. Alkutaival meni pienistä kompuroinneista huolimatta hyvin. Olin laskenut, että saisimme käyttää kävelyyn max. yhden tunnin kun normaalisti matkan on kävellyt noin puoleen tuntiin. Lapset hidastivat kuitenkin matkantekoa huomattavasti. Tiina oli turvallaan jatkuvasti, mutta onneksi se vain nauratti häntä itseäänkin. Kun pääsimme hakkuuaukiolle Mara sanoi, että eikö pitäisi jo nousta ylemmäs ja olin samaa mieltä. Otimme kurssin hieman oikealle (virhe No 1). Kävely jatkui ja jatkui. Rukan valot olivat mielestäni hieman vikapaikassa ja pidimme Maran kanssa ensimmäisen kriisipalaverin. Päädyimme keskustelun tuloksena siihen, että ainut mahdollisuus on, että olemme liian alhaalla (virhe No 2). Jatkoimme siis eteenpäin samaa reittiä ja porukasta rupesi kuulumaan jo huolestuneita kysymyksiä ja väsymyksen ääniä. Päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin (virhe No 3). Puolentoista tunnin kävelyn ja parin kriisipalaverin jälkeen oli pakko todeta, että emme löytäisi sinä yönä laavulle; olimme eksyneet! Totesimme olevamme tunturin laella ja tarkkaa suuntaa laavulle oli mahdoton löytää. Yritimme vielä Maran kanssa tehdä pari pistokoetta alaspäin, mutta tuloksetta. Lapset nukahtelivat jo kanervikkoon ja heidän suojakseen oli heitelty makuupusseja. Yritimme rauhoitella muita vaikka omassakin mahanpohjassa kutitteli. Susannan itkuinen mielipide: “Tämä on ihan kuin elokuvissa!”. Olin eksyttänyt koko porukan Kuusamon kairaan. Mukana vielä viisi alle 9 vuotiasta lasta. Onnittelut!

Onneksi meillä oli lainateltta mukana. Sen piti olla putkiteltta. Oudon teltan pystytys säkkipimeässä oli sekin aikamoinen kokemus. Teltta ei sitäpaitsi ollut edes putkiteltta. Sen me huomasimme epätoivoisten säheltelyjen ja yritysten jälkeen. Teltta saatiin kuitenkin jollain tavalla hahmolleen ja uskomattomasti kahden hengen telttaan saatiin sullottua viisi nukkuvaa lasta. Itse tyhjäsimme pullon rommia ja löimme kanervikkoon nukkumaan.

Aamulla heräsimme Maran kanssa klo 06.00 ja kävelimme muutaman sata metriä alaspäin laavulle. Olimme yöllä nousseet Paljakan tunturin laelle ja kävelleet koko ajan liikaa oikealle. Ilmeisesti olimme päässeet nousemaan jotain kurua pitkin, jolloin edes jatkuvaa vastamaata ei huomannut. Laavu kuitenkin löytyi ja onpahan ollut jälkeenpäin monta tarinaa kaikilla kerrottavana.

Tytöt poimivat marjoja. Pojat yrittivät kalastaa. Pari mitan täyttävää harjusta saaliina.

Hanhisuvannon niskalla 5 nousutaimenta ja 2 asukkia yhtäaikaa näkyvissä. Koko porukan yhteinen kävelyretki keskeytyi Maran ja Jarin osalta välittömästi ja eikun vapoja hakemaan. Taimeniin ei saatu kiinnitystä. 1. Perhoon osoittivat kiinnostusta mutta sen jälkeen ei mitään vaikutusta muilla kuin Pintabomberilla, jonka alla kävivät pyörimässä. Eivät pelänneet kahlaamisen ääntä tai muitakaan ääniä. Kahlaajasta aiheutuneet aallot pelottivat kalat hetkeksi pois, mutta tulivat nopeasti takaisin. Vielä aamulla kaloista olimme näkevinämme häivähdyksiä, mutta eivät nytkään innostuneet perhoistamme.

Paluumatkalla emme eksyneet.

30.7.-6.8.1994

Laavunrakentamisvuosi. Mukana tuodut tarvikkeet saatiin kuskattua traktorilla lähelle tulevaa laavua. Mukana tuotiin traktorimieheltä lautaa ja pohjanmaalta huopaa, nauloja, saranat (Jukan anoppilan vanhasta ladosta) yms. tarpeellista. Ankara työviikko Sipinrinteessä helteisessä kelissä. Keloja haettiin vaaran rinteestä välillä kaukaakin. Laavulta näkyvä maisema haluttiin säilyttää melko koskemattomana. Aaro salvausmiehenä mukana koko alkuviikon. Aaron palkkana ensimmäinen Kuusingista saatu taimen.

Jukka sai tartutettua tiistai-illalla rauhoituksen jälkeen Sipinkosken niskalta “yllätystaimenen” sinisiipiseen marabouperhoon. Ensimmäinen rullaus niskalle ja kala otti heti kiinni, pärskäytti muutaman kerran pinnassa ja irti! Siitä taimenesta ei vielä ollut palkkakalaksi.

Laavu valmistui torstaina ja samana päivänä klo 17.30 Jari sai 2,5 kg Taimenen Pikkuvihtamutkien alapuoliselta suoralta. Perhona vihreärunkoinen Uppo Bomber. Taimen luovutettiin katkerien kyynelien kera, mutta kuitenkin kiitollisuudella Aarolle.

Loppuviikolla vielä hieman kalastusta ja pääosin laavun viimeistelyä ja ympäristön rakentelua, mm. laavun edustan laatoitus, kellarin ja WC:n rakentaminen yms. Kalastus jäi kokonaisuudessaan vähälle, mutta tulevia vuosia varten oli kaikki valmiina.

* * *

3.9.-5.9.1994

Tupaantuliaiset. Mukana Veikko Karvonen vaimoineen, Aaro ja Kerttu, Lea ja Matti, Jukka ja Merja, Julia, Susanna, Kaija ja Jari. Illan Menu muodostui mm. loimulohesta ja valkoviinistä jälkiruokana tietysti lettuja ja hilloa. Puheita pidettiin juhlallisesti monen suun voimalla, välillä yhtäaikaakin. Hieno ilta. Tyttöjen piti mennä vieraiden mukana Aaron luo yöksi, mutta oma laavu voitti ja ensimmäinen yö koko perheitten voimalla vietettiin Sipinrinteessä.

Janin saapumisesta ilmoitettiin ja sovittiin kummihommat.

Kalakisan voitti kahdella Sipinlampareesta saadulla harjuksella Aaro.

8.8.1993

Kitkan reissun jälkeen kävimme Aaron ja Karvosen Veikon kanssa tutustumassa mahdollisiin paikkoihin, joihin voisimme rakentaa kaipaamamme laavun Kitkan safarilaisilta ja leiriruuhkilta suojaan. Molemmille osapuolille sopiva paikka löytyi helposti vaaran rinteestä. Paikalle löytyi samantien nimikin; Sipinrinne.

Olimme saaneet Aaron kautta Veikolta puolittaisen lupauksen, että hän voisi myydä meille pienen tontin. Kun ryhdyimme varovasti neuvottelemaan myynnistä Veikko totesi, että eikö se ole kaikille liian kallista puuhaa ryhtyä erottelemaan pientä maapalaa. Kysyimme vuokrausmahdollisuutta ja sehän sopi kyllä Veikolle. Yritimme udella vuokraa, mutta Veikko totesi, että siitä ehtisi sopimaan. “Tehkäähän nyt siihen vain laavu”. Seuraavaksi strategiamme mukaan kysyimme lupaa tuoda traktorilla laavuvärkit paikan päälle. Veikko katseli ympärilleen rinteessä olevia satoja keloja; eiköhän tuossa rinteessä makaa yhden laavun tarvikkeet ja vielä polttopuita kymmeniksi vuosiksi. Olimme samaa mieltä. Niin oli neuvottelut käyty ja Sipinrinne jäi odottamaan seuraavaa kesää ja rakentajia.

Olemme tehneet jokaisesta Kuusingin reissusta v. 1994 alkaen lähes päivittäin jonkinlaisen merkinnän Sipinrinteen päiväkirjaan. Vuoteen 2000 saakka olen siirtänyt jo tekstin tietokoneelle. Syksyllä toin päiväkirjan mukanani ja tarkoituksena on siirtää loputkin bittimuotoon. Olen Jukan kanssa sopinut, että voin julkaista täällä tuon Sipinrinteen päiväkirjan. Se on vain jäänyt tekemättä päivä toisensa jälkeen. Tällä virallisella kirjoituksella yritän motivoida ja kannustaa itseäni, että sen oikeasti tekisin. Eli täten bittivirtuaalisesti lupaan, että oikean Kuusingin Sipinrinteen päiväkirja julkaistaan tällä sivustolla ennen kuin allakkaan ilmestyy lukemat 1.5.2005.

Päivitys 11.4.2005 klo 00.30:
Olinkin innokas ja nörtteilin hetken aikaa ja sitten siirtelin alkupäästä muutaman vuoden kirjoitelmat jo tänne.

Nyt kuitenkin pohdin, että tuleeko siitä liian vaikealukuinen tällä tekniikalla. Voisiko olla parempi laittaa kukin reissu omana tarinanaan? Lukijat kommentoikoot!

Päivitys 11.4.2005 klo 22.40:
Päiväkirjaan lisätty vuodet 1993-1998.