1.6.-4.6.1995

Mukana Juha-Matti, Aulis, Mara, Jukka ja Jari. Aaro vieraili. Saaliina mm. kirjolohta (!!) Sipinkoskesta. Myös joitakin harreja saatiin. Jukalla kala kiinni Takkupyörteen sivu-uomassa; solmu auki ja kala (taimen tai harri) meni menojaan. Vesi korkealla, kelit upeat. Aulis simahteli päivätorkuille kuusien alle, kun tyrät rytkyen yritti etsiä Takkupyörrettä. Aulis kävi muuten koivumutkissa tarkistamassa ettei kukaan vain ole siirtänyt Takkupyörrettä sinne. Kalakisa Jarille Takkupyörteestä saadulla harjuksella (Kitka Special).

* * *

5.8.-12.8.1995 Jukka ja Jari

Viikko ilman mainittavaa saalista.

Aaro nimesi Pikkuvihtamutkien alapuolisen suoran. Hän lähti hakemaan puuhun jäänyttä perhoa. Koivu oli kallistunut joen päälle ja juuri kun Aaro oli saamaisillaan perhon, puu katkesi ja mies ja koivu jokeen. Itse ylös joesta selvittyään Aaro ryhtyi kunnon perhokalastajan tapaan tutkimaan vapaansa onko siihen tullut jotain vauriota. Hän ihmetteli kun ei oikein nähnyt; silmälasit olivat jääneet jokeen. Nekin kuitenkin löytyivät ja Aaro palasi laavulle märkänä kuin uitettu koira. Suoran nimi on nykyään Puustapudonneen suora.

Kalakisa Jarille Sipinkoskesta saadulla harjuksella( Red Tag).

* * *

7.9.-10.9.1995

Syysreissu. Mukana Mara ja Pirjo, Jani, Juha, Tiina, Julia, Susanna, Kaija ja Jari.

Lähdimme Vaasasta n. klo 14.00 ja yritimme ehtiä kävelytaipaleelle ennen pimeäntuloa. Lupien hakeminen ja Aaron ja Kertun luona pysähtyminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että lähtiessämme kävelemään oli jo säkkipimeää. Alkutaival meni pienistä kompuroinneista huolimatta hyvin. Olin laskenut, että saisimme käyttää kävelyyn max. yhden tunnin kun normaalisti matkan on kävellyt noin puoleen tuntiin. Lapset hidastivat kuitenkin matkantekoa huomattavasti. Tiina oli turvallaan jatkuvasti, mutta onneksi se vain nauratti häntä itseäänkin. Kun pääsimme hakkuuaukiolle Mara sanoi, että eikö pitäisi jo nousta ylemmäs ja olin samaa mieltä. Otimme kurssin hieman oikealle (virhe No 1). Kävely jatkui ja jatkui. Rukan valot olivat mielestäni hieman vikapaikassa ja pidimme Maran kanssa ensimmäisen kriisipalaverin. Päädyimme keskustelun tuloksena siihen, että ainut mahdollisuus on, että olemme liian alhaalla (virhe No 2). Jatkoimme siis eteenpäin samaa reittiä ja porukasta rupesi kuulumaan jo huolestuneita kysymyksiä ja väsymyksen ääniä. Päätimme jatkaa vielä hieman eteenpäin (virhe No 3). Puolentoista tunnin kävelyn ja parin kriisipalaverin jälkeen oli pakko todeta, että emme löytäisi sinä yönä laavulle; olimme eksyneet! Totesimme olevamme tunturin laella ja tarkkaa suuntaa laavulle oli mahdoton löytää. Yritimme vielä Maran kanssa tehdä pari pistokoetta alaspäin, mutta tuloksetta. Lapset nukahtelivat jo kanervikkoon ja heidän suojakseen oli heitelty makuupusseja. Yritimme rauhoitella muita vaikka omassakin mahanpohjassa kutitteli. Susannan itkuinen mielipide: “Tämä on ihan kuin elokuvissa!”. Olin eksyttänyt koko porukan Kuusamon kairaan. Mukana vielä viisi alle 9 vuotiasta lasta. Onnittelut!

Onneksi meillä oli lainateltta mukana. Sen piti olla putkiteltta. Oudon teltan pystytys säkkipimeässä oli sekin aikamoinen kokemus. Teltta ei sitäpaitsi ollut edes putkiteltta. Sen me huomasimme epätoivoisten säheltelyjen ja yritysten jälkeen. Teltta saatiin kuitenkin jollain tavalla hahmolleen ja uskomattomasti kahden hengen telttaan saatiin sullottua viisi nukkuvaa lasta. Itse tyhjäsimme pullon rommia ja löimme kanervikkoon nukkumaan.

Aamulla heräsimme Maran kanssa klo 06.00 ja kävelimme muutaman sata metriä alaspäin laavulle. Olimme yöllä nousseet Paljakan tunturin laelle ja kävelleet koko ajan liikaa oikealle. Ilmeisesti olimme päässeet nousemaan jotain kurua pitkin, jolloin edes jatkuvaa vastamaata ei huomannut. Laavu kuitenkin löytyi ja onpahan ollut jälkeenpäin monta tarinaa kaikilla kerrottavana.

Tytöt poimivat marjoja. Pojat yrittivät kalastaa. Pari mitan täyttävää harjusta saaliina.

Hanhisuvannon niskalla 5 nousutaimenta ja 2 asukkia yhtäaikaa näkyvissä. Koko porukan yhteinen kävelyretki keskeytyi Maran ja Jarin osalta välittömästi ja eikun vapoja hakemaan. Taimeniin ei saatu kiinnitystä. 1. Perhoon osoittivat kiinnostusta mutta sen jälkeen ei mitään vaikutusta muilla kuin Pintabomberilla, jonka alla kävivät pyörimässä. Eivät pelänneet kahlaamisen ääntä tai muitakaan ääniä. Kahlaajasta aiheutuneet aallot pelottivat kalat hetkeksi pois, mutta tulivat nopeasti takaisin. Vielä aamulla kaloista olimme näkevinämme häivähdyksiä, mutta eivät nytkään innostuneet perhoistamme.

Paluumatkalla emme eksyneet.