Tässä muutama Jossun marraskuussa ottama kuva veljeksistä. Kiitos Jossu 🙂
Kategoria: Perhe (sivu 3 / 37)
Alla on Kaijan paapan Eino Panulan kirje, jonka hän on kirjoittanut Ilomantsissa 5.11.1939 eli juuri Talvisodan kynnyksellä. Ilmeisesti liikekannellepano oli jo annettu ja miehiä vietiin rajan tuntumaan. Eino Panula kaatui tammikuun 6. päivä 1940. Haudan lepoon hän pääsi vasta välirauhan aikana toukokuun 22. päivä 1940. Alla on myös hänen lähettämänsä kortti Kaijan isälle joulukuussa 1939, kun sota oli jo käynnissä. Myös kuolinilmoitus on säilynyt tallessa.
Olkoon tämä teksti ja nämä kuvat oma kiitokseni ja kunnianosoitukseni Suomen sankareille ja 100 vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Kiitos!
Tässä kirje tulkattuna, jos oli vaikea lukea tekstiä:
11. kuun 5 p:nä 19_ _
Parhaimat terveiseni teille sin kotiin.
Niin nyt minä koittan sinulle sinne kotiin rakas Siiri ja Raili ja pojat kirjoittaa muutaman rivin kun tässä ei ole muutakaan hommaa vaikka ei sillä jotta ei täällä sitä koskaan liikaa ole. Mutta kuinka te siellä kotona tulette oikein toimeen. Sinulla on siellä niin paljon hommaa erittäinkin aamuisin kun sitä Eskoa pitää sinne kouluunkin vielä rustata. Mutta älä hyvä Siiri vain kaikilla asioilla itseäsi rasita. Jätä kaikki muu tekemättä kun vai saat välttämättömän tehryksi jotta sä Siiri vain pysyisit terveenä. Kyllä minä täällä pärjään aina kun te siellä kotona vain. Minä olisin pian tullut kans silloin lomalle kun Marttilan Jaakkokin mutta kun minulla oli vielä niin kova yskä jottei sitä sentähren oikein sopinu lähtiä jotta sen saa pois vaikka nyt ei mulla enää paljon ole sitä kun minulla on yskän tippoja oikein hyviä ja kyllä ne näyttää auttavan ja kyllä minä tulen taas ensi viikolla käymään kotona jos vain vielä vain pääsee kun nyt vain nährään miksikä tämä aika rupiaa kääntymään.
Mutta älä sinä rakas Siiri vain rupia minua murehtimaan sillä minä koitan täällä olla teille turvana ja seison isänmaan vartiana jotta sinä Siiri saisit olla lasten kanssa rauhassa. Täällä ei minulta puutu mitään muuta kun kun se että te siellä kotona rakas Siiri ja lapset olette mielessä ja kuinka se paappa siellä nyt saa teille niitä heiniä ajetuksi. Täytyy vaikka jotakin siellä pyytää joka menis myllyyn ettei se siellä vain loukkaannu. Eikö Huukoa saisi jotta se menisi jotta saisi niitä vehnä jauhojakin ja pankaa sitten rukiitakin ja ohria vaikka voin minäkin tulla hyvin piankin. Niin ehkä lopetan nyt tällä kertaa tähän. Täällä sitä aina vielä ollaan ja hyvästi nyt vain ja voikaa hyvin. Aina sinua muistan. E. Panula
Sano Viljolta terveisiä.
Kenttäposti
Osote
Alik Eino Panula
V KTR
Tammikuun lopulla lähdemme taas neljän vuoden tauon jälkeen latvalinnustamaan Ruotsiin. Ensimmäinen reissu oli 2009 Saxnäsiin. Samaan paikkaan suuntasimme seuraavana vuonna ja sitten vuonna 2011 oli kohteena Överkalix. Nyt suuntaamme tammikuun lopulla jälleen Saxnäsiin.
Lintutilanteesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta tuskinpa sielläkään lintukanta on vielä kunnolla elpynyt. Sen verran olemme saaneet paikallistietoa, että ilmeisesti metsoja on jopa paremmin kuin teeriä. Starttaamme jo tiistai-iltana, koska laiva ei kulje keskiviikkona. Olemme perillä aamuyöstä ja emme ehkä jaksa lähteä vielä keskiviikkona hiihtämään umpiseen, vaan otamme pilkkivehkeet mukaan ja keskitymme raudun pilkintään ensimmäisenä päivänä. Meille jää vielä kolme täyttä metsästyspäivää ja se varmasti riittää. Jos muistikuvat ovat oikeat, niin kolme päivää metsä/suohiihtoa metrisessä hangessa on riittävän haastava laji. Siksi on hyvä, että nyt parina päivänä on päässyt jo kotimaisemissa jäällä vähän treenaamaan metsäsuksihiihtoa. Kaija on ollut lumikengillä ja itse olen kolistellut Vaarin vanhoilla metsäsuksilla, joilla aion myös Ruotsin reissun taas pärjätä. Vielä on muutamia päiviä aikaa treenanata.
Aamulla olimme Alvarin ja Suskun kanssa HopLopissa. Se oli isovanhemmille ensimmäinen HopLop-reissu, mutta voin vakuuttaa, että ei jäänyt viimeiseksi. Loistava paikka peuhata Alvarin kanssa. On pallomerta, liukumäkeä ja jos jonkinlaista vempainta. Ehkä Alvarin ja ukin suurin suosikki oli formula-auto (linkki videoon) ellei sitten pallomeri, josta kuva alla.
Meidän wanna be -metsästyskoiramme täyttää tänään 1 vuotta. Hänen metsästystaitonsa on vielä samaa tasoa kuin isännällä, mutta pääasia, että intoa molemmilla riittää.
Kaikilla muilla osa-alueilla tämä otus on kyllä ylittänyt kaikki odotuksemme. Hän on koko sielullaan ja ruumiillaan mukana kaikissa touhuissa mitä teemme. Nyt kun kompuutteri on taas enemmän ollut isännänkin sylissä niin aika usein siihen väliin tunkee yksi kappaletta vizslaa. Hän seuraa varjona perässä mitä ikinä teemmekään… tai no ei ehkä perässä vaan kaiken sen välissä mitä yritämme tehdä. Ilmeisesti rodun luonteeseen kuuluu uskomaton läheisyyden tarve. Hän änkee ja tunkee aina juuri niin lähelle ja kiinni kuin ikinä annetaan ja viihtyy siinä monta tuntia.
Charlie jätti meidät reilut kaksi vuotta sitten ja Blackie tasan 7 kuukautta sitten. Luca tuli meille tammikuun lopulla ja onneksi Blackie ehti häntä vähän kasvattaa tavoille, vaikka homma jäikin kesken. Luca on urhoollisesti ottanut talossa roolinsa ja ilon tuojan taito hänellä on loistava. Taidamme hankkia hänelle kyljyksen synttärilahjaksi!
Onnea myös kaikille sisaruksille!
Congratulations to all siblings too!
Grattis också till alla syskon!
Ukin huonetta siivotessa osui käteen Mumman ja Vaarin onnittelukortti viime keväältä. Se vähän nosti tunteita pintaan ja täytyy kortin kuva ja Mumman sinne piirtämä runo siirtää tänne, vaikka se ei ajankohtaan sovikaan, mutta sopi keväällä hyvin sekä luontoon että miehen tilanteeseen. Mistähän se Mumma nämä aina löytää…
Sulan reunassa
viluinen tuuli ujeltaa meren yli,
harmaa, hauras jää
sihisee ja suhisee.
Nouseva aurinko kultaa tienoon,
sulan reunassa soi ja helisee.
Jäälautta mustuu,
kristalliprismat loistaa ja kilisee.
Niiden soitossa talven menetys,
herääminen uuteen kevääseen.
© 2024 Sipinrinne.com